Kuusamo ei kutsu

Valtion virastojen alueellistaminen ei ota onnistuakseen. Virastot kyllä siirtyvät, mutta eivät niiden työntekijät.

Fimean eli lääkelaitoksen alueellistaminen Helsingistä Kuopioon on jäissä, koska yli 80 asiantuntijaa ei pakannutkaan tavaroitaan muuttorekkaan.

Vantaalla sijaitseva metsäkeskus taas piti siirtää Joensuuhun, mutta se siirretäänkin Lahteen, jossa sentään voi käydä junalla töissä pääkaupunkiseudulta.

Voin kuvitella hankkeiden puuhamiesten ja -naisten hämmästyksen. Mikä on, kun ei ihmiset liiku? Teoriassahan homman pitäisi toimia moitteettomasti.

Ei kenenkään elämä lopu, vaikka se siirtyisi Kuopioon tai Lahteen. Osittain elämänlaatu jopa paranee. Asuminen on halvempaa, olut maksaa vähemmän baarissa, uusia ystäviä löytyy, ja lapsetkin tottuvat ajan kanssa uusiin kouluihinsa ja tarhoihinsa.

Puolison töidensaanti voi olla ongelma, mutta tuskin sentään kaikille. Kai valtiollakin työskentelee sinkkuja ja eronneita?

Yhtä asiaa päättäjät eivät kuitenkaan tainneet ajatella. Toisin kuin luullaan, ihmiset haluavatkin oikeasti asua pääkaupunkiseudulla.

Ehkä kannattaisi vähentää Kuusamo-kappaleen kuuntelua. Sen, jossa lauletaan kuinka Helsinki on savuinen ja sumuinen paikka, jossa ihmiset "oukkoilevat kuin saaliskalat sumpussa"

Kaupunki on muuttunut sitten vuoden 1976, jolloin Danny lauloi biisin suomalaisten sydämiin. Helsinki ei ole enää paikka, jonne muutetaan vain töiden perässä kärsimään ahtaista asumisoloista.

Väkimäärän kasvun perusteella kaupunkielämää arvostetaan. Yhä useampi on valmis maksamaan enemmän voidakseen asua Suomen ainoalla jokseenkin metropolimaisella alueella.

En tiedä, kuinka lujaa Fimean työntekijöiden menojalka vipattaa, mutta veikkaan, että hekin kaipaavat elämää ympärilleen.

Kun ihmisiä on enemmän, myös kaikkea muuta on enemmän: tapahtumia, kauppoja, ravintoloita. Sillä ei ole merkitystä, tuleeko niissä edes käydyksi. Tärkeää on vapaus: se, että voi mennä milloin tahansa rock-keikalle tai syömään Michelin-ravintolaan. Voi tehdä lähes mitä tahansa, mutta ei ole pakko tehdä mitään.

Ymmärrän kyllä hyvin alueellistamispyrkimyksiä. Halutaan, että muuallakin olisi yhtä lailla elämää – ettei kaikki keskittyisi yhdelle alueelle.

Jotakin tilanteesta kertonee se, että tuntemistani lahtelaisista ja kuopiolaisista iso osa on sittemmin muuttanut Helsinkiin.

Valitettavasti alueellistaminen ei tätä liikettä pysäytä. Ihmiset virtaavat pääkaupunkiseudulle vielä senkin jälkeen, kun virastot ja niiden työntekijät on siirretty maakuntiin. Tuloksena on vain joukko katkeria työntekijöitä.

Mutta koska elämää ei voi siirtää, siirretään virastoja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi