VENÄJÄN VUODET Sarjassa kerrotaan Venäjästä vuosina 1991–2008. Sarja ilmestyy viikonloppuisin.

1991: Venäjä nousi Neuvostoliiton raunioille

Elokuun vanhoilliset kaapparit salakuuntelivat Gorbatšovia

moskova. Lokakuun loppu 2007 lähestyy, Moskovassa on lämpöä kuusi astetta. Lužnikin kentällä on menossa paikallisottelu Spartak – FK Moskva tilanteessa 2–1. Ykköskanava lähettää ottelua suorana.

On lauantai, ja lokakuun vallankumouksesta tulee pian kuluneeksi tasan 90 vuotta. Yhtään asiaan liittyvää julistetta ei näy. Muistattehan: Leninin johdolla kohti kommunismia! Kaikki valta neuvostoille!

Neuvostoliitto loppui virallisesti vuoden 1991 päättyessä. Käytännössä sen katsotaan luhistuneen jo 21. 8., kun vanhoillisten neuvostopatruunoiden vallankaappausyritys päättyi kolmen päivän jälkeen täydelliseen epäonnistumiseen.

Neuvostoliiton viimeinen presidentti Mihail Gorbatšov joutui loma-asunnollaan Krimillä kaappareiden asettamaan kotiarestiin. Puoli maailmaa seurasi, kuinka riutunut Gorbatšov palasi Moskovaan ja asteli alas Venäjän presidentin Boris Jeltsinin lähettämästä lentokoneesta Vnukovon lentokentällä varhain aamulla 22. 8.

Monen mieleen on jäänyt tuolloin saatu ahaa-elämys: peli on selvä, Jeltsin–Gorbatšov 1–0.

Sellainen on tietysti jälkiviisautta. Todella jälkiviisas voi sanoa arvanneensa Neuvostoliiton lopun jo 1980-luvun lopulla, kun Gorbatšov lopetti ainakin paperilla kommunistisen puolueen ehdottoman yksinvallan. Hän siirsi "kaiken vallan neuvostoille" eli valtiolle, kuten alkuperäinen, vuoden 1917 vallankumouksen ajatus kuuluikin.

Tai sitten jälkiviisas sanoo arvanneensa asioiden laidan kesällä 1990, kun Jeltsin valittiin Venäjän presidentiksi ja Venäjän "parlamentti", korkein neuvosto, päätti asettaa Venäjän lait Neuvostoliiton lakien edelle. Neuvostoliitonhan hajotti juuri Venäjä, emovaltio, eroamalla ympärilleen kootusta liitosta.

Tai ehkä viisas arvasikin asiat, kun itsenäisyyshaluisia tasavaltoja vastaan alettiin käyttää väkivaltaa, ennen kaikkea Vilnassa tammikuussa 1991.

Russia in Global Affairs -lehden päätoimittaja Fjodor Lukjanov myöntää tajunneensa imperiumin lopun vasta silloin, kun se selvisi lopulta monelle muullekin eli joulukuun ensimmäisenä päivänä 1991:

"Ukrainalaiset äänestivät itsenäisyyden puolesta", Lukjanov muistelee toimistossaan Kremlin kupeessa. "Vain kahdeksan kuukautta aikaisemmin samat ihmiset olivat äänestäneet Neuvostoliiton säilyttämisen puolesta."

"En ole sen koommin pahemmin perustanut kansanäänestyksistä. Ne kertovat enemmän yleisestä poliittisesta tilanteesta kuin mistään kansan mielipiteestä."

Viime kädessä Neuvostoliiton lopetti Janajevin juntta, eli juuri ne elokuun kaapparit, jotka halusivat sen säilyttää. Yleinen käsitys on, että kaappaus, putš, ajoitettiin elokuun 18. päivän iltaan, koska Gorbatšovin piti heti lomansa jälkeen allekirjoittaa uusi liittosopimus. Se olisi lisännyt osatasavaltojen itsenäisyyttä olennaisesti.

Gorbatšov itse tarjoaa kaappauksen ajoitukselle muistelmissaan käytännöllisemmän selityksen. Se löytyy Moskovan länsipuolelta.

Sileä asfalttitie vie läpi Rubljovkan asuntoalueen, johon uusrikkaat ovat linnoittautuneet kuusimetristen lauta- ja tiiliaitojensa taakse.

Tämä oli eliittialuetta jo neuvostoaikana. Eläkkeelle siirtyneet puolue-eliitin jäsenet ja evp-kenraalit saivat täältä palkkiokseen maaseutuasunnon, datšan.

Täällä on presidenttien käyttämä datša Gorki 9 ja Barvihan parantola, jossa Jeltsin odotti aikoinaan sydämen avoleikkausta.

Rubljovkan takaa löytyvät Novo Ogarjovon edustustilat, jotka ovat yhä ahkerassa käytössä.

Heinäkuussa 1991 Novo Ogarjovossa tapasivat Neuvostoliiton presidentti Mihail Gorbatšov, Venäjän presidentti Jeltsin ja Kazakstanin neuvostotasavallan yksinvaltainen johtaja Nursultan Nazarbajev.

Johtajat keskustelivat uudesta liittosopimuksesta. Samalla sovittiin pikaisesta kansanäänestyksestä, jossa hyväksyttäisiin uusi perustuslaki.

Salkkuja jaettiin: Gorbatšovista piti tulla uudenkin liittovaltion presidentti, Nazarbajevista pääministeri.

Gorbatšovilla oli pahoja henkilöstöongelmia. Vuosien tasapainoilu vanhoillisten haukkojen ja jeltsiniläisten demokraattien välillä oli käynyt raskaaksi. Hän esitti kahdelle toverilleen suunnitelmansa vanhoillisten avainministerien syrjäyttämisestä.

Erityisesti Gorbatšov korosti haluaan päästä eroon puolustusministeri Dmitri Jazovista ja tiedustelupalvelu KGB:n mahtavasta päällikköstä Vladimir Krjutškovista.

"Jeltsin vaikutti hyvin vaivautuneelta", Gorbatšov kertoo muistelmissaan. "Hän käyttäytyi aivan kuin joku olisi istunut hänen vieressään salakuuntelemassa."

Gorbatšovin mukaan "Jeltsinin vaistot eivät pettäneet häntä": salaliittolainen Juri Plehanov oli valmistellut neuvotteluhuoneen ja kylvänyt sinne riittävästi mikrofoneja, jotta suunnitelmat tallentuivat KGB:n ääninauhoille.

"Krjutškov ja kumppanit sekosivat", Gorbatšov päättelee.

Maailma veti johtopäätöksensä nopeasti, kun "seonneet kumppanit" oli saatu tyrmään. Neuvostotasavaltojen itsenäisyysjulistukset seurasivat toinen toisiaan. Suomen presidentti Mauno Koivisto käveli hallituksen iltakouluun ja saneli pöytäkirjaan, etteivät Pariisin rauhansopimuksen pykälät enää kiinnosta suomalaisia.

Joulukuun 8. päivänä 1991 Venäjän, Ukrainan ja Valko-Venäjän johtajat kokoontuivat Belovežissä lähellä Minskiä ja päättivät lopettaa Neuvostoliiton – vastoin kaikkia mahdollisia perustuslakeja, kuten Gorbatšov kitkerästi huomauttaa.

Jeltsin ei välittänyt tulla edes Kremliin sovittuun vallanvaihtoseremoniaan – vielä viimeinen loukkaus nöyryytetylle Gorbatšoville.

Joulupäivänä Gorbatšov ilmestyi tv:n ykköskanavalle ilmoittamaan erostaan.

"Kaikkea parasta kaikille", sanoi kylmän sodan lopettanut rauhannobelisti. Jatkoa ajatellen, aika katteettomasti.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.ulkomaat@sanoma.fi