Ääni taustalta

Voisiko tätä miestä kutsua Suomen Ennio Morriconeksi?

Morricone on Oscarilla elämäntyöstään palkittu italialainen elokuvasäveltäjä ja pöydän ääreen haastateltavaksi istuutuvan Anssi Tikanmäen esikuva.

Varmuudella Tikanmäkeä voi ainakin kutsua nyky-Suomen omaperäisimmäksi kansallisromanttiseksi säveltäjäksi.

Hänen nimensä on tuttu suomalaisille muusikoille ja elokuvatekijöille.

Mutta miksi me tavalliset talliaiset emme tiedä, kuka on tämä mies? Emme, vaikka jokainen meistä on kuullut hänen musiikkiaan.

Anssi Tikanmäki on kiireinen mies.

Hän keikkailee kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla soittamassa elokuvamusiikkiaan. Hän tekee jousia kappaleeseen, jolla Sami Hintsanen pyrkii Suomen euroviisuehdokkaaksi. Hän sovittaa musiikkia levylle, joka syntyy Children of Bodom -yhtyeen kitaristin Roope Latvalan kanssa.

Lisäksi – 2000-luvulla kun ollaan – hän säveltää Joensuun kaupunginorkesterille orkesteriteoksen säestämään videokuvaa, jossa vuodenajat vaihtuvat kaupungin läpi soljuvalla Pielisjoella.

Eikä tässä lueteltu hänen tekemisistään vielä läheskään kaikkea.

Tamperelainen Anssi Tikanmäki on nyt 55-vuotias. Hän oli pätkätyöläinen ja freelancer jo siinä vaiheessa, kun epätyypilliset työsuhteet olivat oikeasti epätyypillisiä eli 1980-luvulla.

Tikanmäen ura palautuu tavalla tai toisella vuoteen 1981. Silloin 26-vuotias nuorimies valmistui Sibelius-Akatemiasta musiikinopettajaksi. Mutta merkittävämpää on se, että samana vuonna hän julkaisi ensimmäisen säveltämänsä albumin Maisemakuvia Suomesta.

Orkesterimusiikkia sisältävä levy ammensi kansallisesta musiikkiperinteestämme. Siitä tuli saman tien klassikko. Esikoisteosta on seurannut yhdeksän muuta Tikanmäki-albumia.

Maisemakuvia Suomesta kuuluu edelleen peruskoulujen musiikintuntien ohjelmaan.

Tikanmäki ei tosin itse ole koskaan ehtinyt harjoittaa varsinaista ammattiaan.

"Hain Sibelius-Akatemiasta opettajanpaperit. Ne ovat vieläkin samassa avaamattomassa kirjekuoressa. Opettajuus jäi, sillä sain tarjouksia, joista en voinut kieltäytyä", hän kertoo.

Yksi tarjouksista tuli Juice Leskiseltä.

Tikanmäki oli tutustunut Juiceen jo muutamaa vuotta aiemmin. Loppuvuodesta 1981 Tikanmäestä tuli Leskisen Grand Slam -yhtyeen sovittaja ja kosketinsoittaja. Hän lupautui pestiin kahdeksi vuodeksi, mutta jäikin kuudeksi.

Juice Leskinen Grand Slam teki satoja keikkoja ja julkaisi seitsemän albumia. Leskinen on itse myöhemmin kuvaillut vuosina 1981–1991 toiminutta yhtyettä parhaimmakseen.

Kun Tikanmäki liittyi Grand Slamiin, edessä olivat Sivilisaatio-levyn äänitykset Lontoossa legendaarisessa Abbey Roadin studiossa.

Anssi Tikanmäen suuresti ihailema The Beatles oli äänittänyt siellä levynsä 1960-luvulla.

"Abbey Roadille mentiin tekemään töitä. Se on tavallinen, kaupallinen studio. Tuohon aikaan ei kuitenkaan ollut vielä kauan siitä, kun The Beatles oli levyttänyt siellä. Olihan se erikoista päästä sinne – ja kyllä asialla myös leuhkittiin!"

Ensimmäinen Abbey Road -kokemus ei jäänyt viimeiseksi. Grand Slamin kuudes albumi, vuonna 1986 ilmestynyt Yölento, äänitettiin samassa paikassa.

Tällä kertaa kaikki ei tosin mennyt putkeen.

"Olimme vajaan viikon Abbey Roadilla hommissa. Parin kuukauden päästä menin nauhojen kanssa Suomessa studiolle. Kävi ilmi, että niillä ei ollut mitään muuta käyttökelpoista kuin Paskaa!-kappaleen kuoro-osuus, jossa laulettiin, että 'paskaa, paskaa, paskaa, paskaa'. Eipä liene kovin moni artisti ollut Abbey Roadilla tekemässä pelkkää paskaa."

Vuonna 1981 lähti liikkeelle toinenkin tapahtumakulku, jonka kaiut kantavat edelleen.

Uriaan aloitelleet veljekset Aki ja Mika Kaurismäki valmistelivat elokuvaansa Arvottomat.

Anssi Tikanmäki sai jälleen tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä. Se tuli Mika Kaurismäeltä. Hän pyysi Tikanmäkeä tekemään Arvottomien musiikin.

"Urbaanin legendan mukaan Aki oli kuullut radiosta jonkun Maisemakuvia-levyn kappaleen. Hän oli soittanut toimitukseen ja kysynyt, kenen tekemä se on."

Kaurismäki sai vastaukseksi tutun nimen.

Tikanmäki oli tutustunut ohjaajaveljeksiin jo 1980-luvun vaihteessa. Heillä oli yhteinen tuttu, Kaurismäkien tuleva luottonäyttelijä, jo edesmennyt Matti Pellonpää – Tikanmäelle pelkkä Peltsi.

"Peltsi tutustutti meidät Helsingissä pyöriessään. Vanhan ylioppilastalon kuppilassa se kävi. Siellä istui paljon ylioppilasteatterilaisia ja muusikkoja. Paremmin tutustuin Kaurismäkiin, kun he suunnittelivat Saimaa-ilmiö-elokuvaa. Itse näyn elokuvassa vain ohimennen."

Mika Kaurismäen ohjaama Arvottomat valmistui vuonna 1982 ja voitti seuraavana vuonna Jussi-palkinnon. Elokuva oli lähtölaukaus uudelle suomalaiselle elokuvalle.

Se oli lähtölaukaus myös Tikanmäen uralle elokuvamusiikin tekijänä.

Arvottomien jälkeen hän on tehnyt musiikin yli kahteenkymmeneen elokuvaan. Niistä yhdeksän on Kaurismäkien käsialaa. Tikanmäen musiikkia kuullaan muun muassa Mikan Klaanissa (1984), Rossossa (1985), Paperitähdessä (1989) sekä Akin Boheemielämässä (1991) ja mykkäelokuvassa Juha (1999).

"Arvottomat oli unelmieni täyttymys. Pääsin tekemään musiikkia pitkään elokuvaan, vaikkei minulla ollut vielä muita näyttöjä kuin oma levyni ja joitakin sovituksia."

Tikanmäen opiskeluaikoina Sibelius-Akatemiassa ei vielä puhuttu elokuvamusiikista.

Muusikko haki innoituksensa spagettiwesterneistä. Hän ihailee edelleen italialaisia säveltäjiä, kuten Hyvät, pahat ja rumat -säveltäjää Ennio Morriconea sekä Kummisetiin musiikin tehnyttä Nino Rotaa.

Erityisesti Hyvät, pahat ja rumat teki teini-ikäiseen Anssi Tikanmäkeen vaikutuksen. Vuosi oli 1966.

Kun elokuva saapui Suomeen, Tikanmäki asui Keski-Pohjanmaalla, muutaman tuhannen asukkaan Haapajärvellä.

Hän olisi voinut odottaa, että elokuvakopio tavoittaa kotikunnan. Mutta siinä olisi saattanut kestää vuosia. Niinpä nuori mies matkusti linja-autolla 160 kilometrin päähän Ouluun.

"Elokuvan musiikki teki minuun todella suuren vaikutuksen. Olen hämmästellyt sitä tematiikkaa kaikki nämä vuodet. Tunnusvihellys on hirvittävän mieleenpainuva. Minulle oli uutta, että orkesterimusiikkia ja sähkökitaraa saattoi sekoittaa sillä tavalla."

Anssi Tikanmäki oli yksi viidestä lapsesta. Hän syntyi vuonna 1955. Lapsuus kului keskellä mitä perinteisintä suomalaista maalaiselämää.

"Maailma oli silloin erilainen kuin nyt. Lapsuuteni oli suorastaan kansallisromanttinen."

Kun pikku-Anssi oli alle kymmenvuotias, hän ei vielä tuntenut Juicea, Akia, Mikaa tai Peltsiä. Sen sijaan hän tunsi isoveljensä Veikon. Ja se oli hyvä, sillä Veikko opetti kuusivuotiaan Anssin soittamaan kitaraa.

1960-luvulla sähkökitaroita ei tilattu kotiovelle Saksasta. Haapajärvellä ne tehtiin itse.

"Muusikon oli vaikea saada laitteistoa. Veikko höyläsi meille sähkökitarat kuusilankusta. Vahvistimena meillä oli vanha höyryradio. Sitten opeteltiin soittamaan."

Tikanmäki soitti nuorena Guapita-nimisessä tangoyhtyeessä ja vähän myöhemmin rock-bändissä nimeltä Luftwaffe. Radiosta hän kuunteli Beatlesia ja Rolling Stonesia.

Ensimmäisen vinyylilevynsä Tikanmäki tilasi 15-vuotiaana Haapajärven Hankkijasta. Levy oli Black Sabbathin Paranoid. Siitä alkoi armoton hevidiggailu.

Kun ajattelee Tikanmäen hevitaustaa, kansallisromanttista lapsuutta ja kansanperinteestä ammentavaa kiiteltyä soolouraa, on nykyinen yhteistyö Childern of Bodomin Roope Latvalan kanssa enemmän kuin luonnollista.

Etenkin kun tietää, että he ovat tekemässä heviversioita eri maiden kansallishymneistä. Siis sellaisista kuin Ranskan Marseljeesi, Yhdistyneen kuningaskunnan God Save the Queen, Ruotsin Du Gamla Du Fria ja Suomen Maamme.

Miksi he niitä tekevät?

Tikanmäen ja Latvalan yhteistyö alkoi jo 1990-luvun alussa, luonnollisesti yhteisen tutun kautta. Tikanmäki tutustui Latvalaan, kun hän sävelsi musiikkia Mika Kaurismäen The Last Borderiin (1993). Roope Latvala oli tuolloin keravalaisen thrash metal -yhtye Stonen kitaristi. Tikanmäki halusi elokuvaan musiikin, jonka soittaisi Stone.

"Kuuntelin yhtyeen levyt ja analysoin ne. Olin pitkään digannut heviä, mutta en ollut perehtynyt sellaiseen hevigenreen aiemmin."

Kun Tikanmäki teki muutamaa vuotta myöhemmin musiikin Kalle Holmbergin Pyynikin kesäteatterille ohjaamaan Tuntemattomaan sotilaaseen, Holmberg pyysi häneltä uudenlaista versiota Neuvostoliiton kansallislaulusta Suuri ja mahtava.

Syntyi raskastakin raskaampi heviversio, jonka Tikanmäki teki yhdessä Latvalan kanssa. Samalla kaksikko sai ajatuksen versioida useita kansallishymnejä.

Lopullisen sysäyksen yhteistyö sai kesällä 2008.

"Children of Bodom oli Hollolassa tekemässä levyä Petraxin studiolla. Minä taas olin samaan aikaan kyntämässä Petraxin isännän, ystäväni Petri Rappulan, peltoa. Lämmitimme Latvalan kanssa yhteistyöideaa uudelleen."

Viime kesänä Tikanmäki teki levylle poikiensa Eljaksen ja Eemilin kanssa taustat eli rummut, komppikitarat ja koskettimet.

Nauhoitukset annettiin Latvalan mukaan Children of Bodomin syksyiselle Yhdysvaltain-kiertueelle, jonka aikana Latvala sommitteli kitarakuvioitaan hymneihin. Levyn on määrä ilmestyä ensi vuonna.

Se, että Anssi Tikanmäki tekee levyä yhdessä poikiensa Eljas, 23, ja Eemil Tikanmäen, 22, kanssa, kertoo säveltäjästä jotain hyvin tärkeää. Itse asiassa vasta nyt alamme saada vastauksia kysymykseen, miksi emme tiedä, kuka Anssi Tikanmäki on.

Ensinnäkin Tikanmäki on intohimoisesti työhönsä suhtautuva säveltäjä, joka paneutuu hankkeisiinsa äärimmäisen tarkasti. Hän on perfektionisti.

Kun Tikanmäki teki musiikin Aki Kaurismäen mykkäelokuvaan Juha, hän ei kahteen vuoteen ottanut muita töitä. Sellaisessa työtavassa ei ole sijaa haastatteluille.

"Olen niitä, jotka mieluummin hoitavat hommansa kunnolla ja antavat työnsä puhua puolestaan. Ei turhia jorinoita."

Toiseksi, vaikka maallikon korvaan Tikanmäen tuttavapiiri kuulostaakin maineikkaalta, hänelle kaikki ovat pitkäaikaisia yhteistyökumppaneita. Säveltäjä on tehnyt töitä samojen tyyppien kanssa jo vuosikymmeniä.

Hän haluaa työskennellä sellaisten ihmisten kanssa, joista hän pitää – ja joiden työhön hän voi luottaa. Lopputuloksen takana on pystyttävä seisomaan.

Juuri tästä syystä Tikanmäki asetti haastatteluun suostumiselleen yhden ehdon. Hän halusi, että tämän jutun kuvat ottaa hänen vaimonsa Maarit Tikanmäki. Vaimo on ottanut myös hänen levyjensä kansikuvia.

Samasta syystä hänen molemmissa yhtyeissään ja neljällä levyllään soittavat hänen poikansa. He ovat kasvaneet tehden musiikkia isänsä kanssa.

Pojat ovat opiskelleet soittamista kotona ja konservatoriossa. Tikanmäen mukaan kyseessä on yhteistyö – ja nepotismi – parhaimmillaan. Jos yhdeltä loppuvat ideat, on vielä kaksi päätä keksimässä, miten päästään eteenpäin.

Haastattelussa Tikanmäki myöntää avoimesti, että paljon mieluummin kuin vastailisi kysymyksiin hän tekisi töitään.

Tuntuu, että se mitä säveltäjä rehellisesti haluaa, on unohdusta persoonalleen ja muistoa työlleen.

Kansanmusiikista säveltäjä puhuu suorastaan haaveelliseen sävyyn.

"Joskus käy niin, että jokin taideteos, musiikkikappale, laulu, runo tai kuva muuttuu traditioksi eikä tekijästä enää puhuta mitään. On vain olemassa kansanperinteeksi muuttunut kansanlaulu. Tekijä jää tuntemattomaksi."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi