Epäillyttävätkö tekopirteät ulkomaiset jumpat? Haluatko kiinteytyä kansallisesti eheyttävällä tavalla?

Ainobic!

Zumban ja Bodypumpin keksijöistä on tullut miljonäärejä. Kuinka vaikeaa seuraavan hittijumpan keksiminen voi olla?

Aikuiset ihmiset laukkaavat jumppasalissa kuin hevoset. Välillä ollaan esteradalla: yksi makaa maassa ja toinen hyppää yli. Sitten tehdään lihaskuntoliikkeitä, ja taas laukataan.

Lajin nimi on Horsebic.

YouTubesta katsottuna jumppa näyttää vitsiltä, mutta ei. Englanninkielisen kotisivun mukaan Horsebic on rekisteröity tavaramerkki, ja sitä ollaan myymässä lisenssillä maailmalle. Hepojumppaa saa opettaa maksamalla 3 000 euroa ja arvonlisäverot.

Mutta on rahaa tienattu vieläkin erikoisemmilla jumppa-ideoilla. Striptease Aerobicissa naiset vääntelehtivät ja heittävät vaatteitaan pois musiikin tahdissa. Laji on ollut suosittu etenkin Britanniassa, ja sitä on yritetty tuoda myös Suomeen.

Tälläkin hetkellä koreografit ja liikuntaohjaajat ympäri maailman yrittävät kehittää seuraavaa jumppasalien hittituotetta.

Kolumbialainen Alberto "Beto" Perez on yksi onnistujista. Perez keksi 1990-luvulla yhdistää aerobic-tyyliseen liikuntaan latinalaistanssien askelia. Lajin hän risti Zumbaksi.

Nyt maailmalla zumbataan Wikipedian mukaan 125 maassa ja 110 000 salilla. Jumppaa voi myös opetella kotona dvd:ltä tai pelata Zumba-peliä pelikonsolilla.

Ja kaikesta tästä kilahtelee kymmeniä miljoonia dollareita Yhdysvaltoihin muuttaneelle Perezille. Zumban liikevaihto on vuodessa yli sata miljoonaa dollaria.

Oikeastaan Perez ei tehnyt mitään kovin vallankumouksellista. Latinotansseihin perustuvia jumppia oli ollut olemassa jo pitkään, eikä Zumbassa ole liikkeitä, joita ei olisi ollut aiemmissakin viritelmissä.

Aika vain oli otollinen.

Mutta voiko hittijumpan tekeminen olla niin helppoa, että kasataan erilaisia liikkeitä, annetaan lajille vetävä nimi ja aletaan myydä sitä?

Strippaus, latinotanssit, hevoset. . . Voiko hittijumppa perustua ihan mihin tahansa?

Sitähän pitää kokeilla: me teemme ikioman jumpan.

Liikkeiden pohjaksi valitsemme vaikka. . . kalevalaisen mytologian ja Suomen taiteen kultakauden maalaukset.

Jumpan nimi: Ainobic.

Ongelmana tosin on, ettei kukaan Nyt-liitteen toimituksessa tiedä jumppien kehittämisestä mitään.

Koreografia on siis hankittava muualta.

Kysymme apua tanssinopettaja Satu "Sutu" Markkaselta, joka on tuttu Tanssii tähtien kanssa -kisasta. Markkasella on jo kokemusta oman lajin kehittämisestä, sillä hän on Suomessa suositun Bailatinon äiti.

Markkanen repeää nauruun kuulleessaan Ainobicistä.

"Totta kai mä lähden mukaan!" Markkanen räkättää.

Sovimme, että hän suunnittelee joukon aiheeseen sopivia liikkeitä. Valitsemme liikkeiden pohjaksi kuusi Akseli Gallén-Kallelan Kalevala-aiheista maalausta.

Valmiista jumpasta kuvataan myös esittelyvideo.

Kun jumpan sisältö on nyt ammattilaisen käsissä, voimme keskittyä bisnespuoleen.

Siinä hyvä asiantuntija on Jyrki Kankkunen, joka on johtanut Motivus-kuntokeskusten toimintaa 27 vuotta. Soitan Kankkuselle, mutta en kerro sanallakaan Ainobicistä.

Kankkunen on nähnyt yhden jos toisenkin jumppahitin, joten hänen luulisi tietävän, miten sellainen tehdään. Toimitusjohtaja korostaa, että hittiä varten pitäisi osata haistella tulevaa muotia.

"Haluavatko ihmiset puolen vuoden päästä tanssillista liikuntaa vai rauhallisempaa kehonhuoltoa, kuten joogajohdannaista? Ja olisiko se tanssi lattaria tai vaikka afroa?" Kankkunen luettelee.

"Ylipäätään jumpassa pitäisi olla jokin lisämauste, jolla erottuu muista. Voit keksiä vaikka kuperkeikkajumpan."

Toinen konsti Kankkusen mukaan on yhdistää jo olemassa olevia lajeja, vaikkapa nyrkkeily ja pilates. "Tai sitten voitte nyrkkeilyn jälkeen pyydellä puoli tuntia anteeksi äiti-maalta pahoja tekoja", Kankkunen hymähtää.

Voisiko jumppa siis perustua mytologiaan, kysäisen.

"Joo, vaikka nyrkkeilyyn ja mytologiaan."

Kuulostaa lupaavalta.

Jotta jumpan saisi leviämään saleihin ympäri Suomen-niemen ja mieluusti myös ulkomaille, sillä pitää olla kiva ja myyvä nimi. Tuotetta täytyy myös markkinoida kunnolla.

Kankkusen mukaan juuri markkinointi on tie menestykseen.

"Zumba-videot olivat myynnissä ostoskanavilla jo ennen kuin lajia pystyi harrastamaan livenä salissa. Siitä se kasvoi kuin lumipallo. Ensin jenkeissä, sitten muualla."

Maksettu markkinointi ei kuitenkaan riitä. Lisäksi tuotteelle on saatava ilmaista näkyvyyttä lehdissä tai vaikkapa tv-uutisissa.

Ainobicin kohdalla se ei tule olemaan ongelma. Ja videokin on suunnitteilla.

Mutta vielä yksi kysymys: miten kukaan voi omistaa jonkin jumpan ja saada siitä rahaa?

"Siinäpä se. Liikkeitä ei voi kukaan omistaa, mutta nimen ja siihen liittyvän mielikuvan voi rekisteröidä tavaramerkiksi. Kun omistaa tavaramerkin, muita voi laskuttaa sen käytöstä."

Kankkunen kertoo omakohtaisen esimerkin siitä, kuinka tärkeää tavaramerkin rekisteröinti on. Motivus ryhtyi 25 vuotta sitten antamaan kehittämilleen jumpille suomalaisia nimiä, ja Kiinteytysjumpasta tuli erittäin suosittu. Seurauksena oli, että pian ympäri Suomen vedettiin samannimistä jumppaa.

Motivus lyhensi nimen Kiinteytykseksi, ja kohta sitäkin treenattiin joka paikassa.

"Jos olisimme rekisteröineet nimet ja saaneet euron jokaisesta Suomessa ohjatusta tunnista, ei meidän olisi tarvinnut enää vetää omia jumppia", Kankkunen sanoo.

Maailmalla erilaisten jump-pien lisenssit ovat iso bisnes. Suurin lisenssinomistaja on uusseelantilainen Les Mills, joka omistaa oikeudet esimerkiksi Bodypumpiin ja Bodycombatiin.

Kun keksii hyvän tuotteen, siitä todella on syytä pitää tiukasti kiinni.

Satu Markkanen kehitti kilpatanssiin pohjautuvan Bailatinon 15 vuotta sitten toisen tanssinopettajan, Päivi Laukkasen, kanssa. Kun Laukkanen lähti saman tien muihin töihin, päättivät naiset myydä Bailatinon oikeudet Suomen tanssiurheiluliitolle.

"Se oli virhe. Me ei ymmärretty, millainen tuote meillä oli käsissä. Mutta siihen aikaan ei ollut manageria, joka olisi sanonut, että älkää myykö", Markkanen muistelee.

Bailatinosta tuli Suomessa menestys, ja Markkanen ja Laukkanen jäivät ilman suuria rahoja.

"Jos meillä olisi vielä oikeudet, ei meidän tarvitsisi enää tehdä töitä. Mutta nyt tilanne on se, että jos mun perse ei liiku, ei liiku rahakaan."

Markkanen on silti yhä Bailatinon pääkouluttaja ja -koreografi ja saa työstä palkkaa tanssiurheiluliitolta. Töitä hän on kuitenkin joutunut paiskimaan sen verran ankarasti, että joutui keväällä neljän viikon uupumuslomalle.

Motivuksen ja Markkasen tarinat ovat niin pysäyttäviä, että rekisteröimme Ainobicin tavaramerkiksi. Ja aiomme pitää siitä kiinni kynsin hampain.

Patentti- ja rekisterihallitus laskuttaa tavaramerkistä 215 euroa. Se on pieni hinta tulevista rikkauksista.

Viikkoa myöhemmin jumppaliikkeet ovat valmiita, ja esittelyvideo kuvataan.

Videota varten palkataan kaksi tanssinopettajaa, jotka ovat opetelleet Markkasen suunnittelemat liikkeet. Kuvauspaikka on kalevalainen, aurinkoinen Seurasaari. Liikkeiden taustalla jytkyttää Baltic Bass -musiikki, jossa tanssibiittiä on yhdistetty kansanmusiikkiin.

Nyt-liitteen graafikko Marja Suvivuo on tehnyt Ainobic-logon, joka on painettu jumppa-asujen rintamukseen. Jumppaajien päiden ympärille on sidottu kansanperinteeseen viittaavat pirtanauhat.

Sovin tapaamisen toimitusjohtaja Kankkusen kanssa. Ideana on kaupata Ainobicin lisenssi Motivus-ketjulle. En kuitenkaan kerro tapaamisen syytä etukäteen.

Tapaan Kankkusen hänen työpaikallaan. Kerron lyhyesti Ainobicin lähtökohdista ja panen videon pyörimään.

Kankkusen kasvoille nousee hymy. Hän katsoo videon useita kertoja peräkkäin.

"Koska me olemme suomalainen firma, arvostamme suomalaisuutta. Tämän suomalaiskansallisemmaksi ei enää voi mennä", Kankkunen naurahtaa.

Miten toimitusjohtaja arvioisi Ainobicin mahdollisuuksia?

"Hittijumpan pitää erottua, ja tämä on monella tavalla poikkeava", Kankkunen sanoo.

"Tämä on paribic, mikä on harvinaista. Siitä jumppaan tulee romanttinen vivahde. Musiikki on hyvää ja erilaista. Jumpassa on myös taiteellista vapautta: jokainen voi tehdä oman tulkinnan."

Kankkunen löytää myös huomautettavaa. Esittelyvideolla on vain kuusi liikettä. Siksi Kankkusen mukaan on epävarmaa, säilyisikö mielenkiinto.

"Monet liikkeistä ovat lisäksi staattisia. Yleensä koetetaan välttää sitä, että lihakset menevät jumiin."

Kankkunen muistuttaa, että ylivoimaisesti suurin osa keksityistä jumpista jää yhden ihmisen tai salin tuotteiksi.

New Yorkissa sellaisella vielä elättäisi itsenä, mutta Suomessa on liian vähän asukkaita marginaalisille lajeille.

Mutta markkinoinnilla voi saada ihmeitä aikaan.

Ottaisiko Motivus-ketju siis Ainobicin ohjelmistoonsa?

"Jos asteikko on ostaisin, miettisin ja en ostaisi, sanoisin, että miettisin", Kankkunen vastaa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi