He imevät vasta avioliitossa

"Sinä yönä näin ensi kertaa unta Edward Cullenista."

Kesäkuisena yönä vuonna 2003 Stephenie Meyer näki unta vampyyrista.

Vampyyri oli poika, joka jutteli tytön kanssa kauniilla kedolla.

Poika rakasti tyttöä, mutta vampyyri kun oli, halusi myös tappaa tämän.

"Herättyäni kirjoitin heidän keskustelunsa muistiin, koska minua kiinnosti mitä heille tapahtuisi. Tappaisiko poika tytön?" Meyer muistelee.

Ei tappanut.

Unesta alkoi maailman suosituin "paranormaali romanssi".

Kirjallisuutta opiskellut Meyer kirjoitti Bellan ja Edwardin tarinan romaaniksi kolmessa kuukaudessa.

Sitä ennen Meyer ei ollut kirjoittanut juuri mitään.

Eikä Meyer, silloin 32, ollut paljon töitäkään tehnyt. Lukuun ottamatta lyhyttä pestiä vastaanottovirkailijana hän oli elänyt kolmen lapsen kotiäitinä.

"Kirjoittaminen oli kivointa mitä olin ikinä tehnyt. Jäin siihen koukkuun."

Koukkuun on jäänyt moni muukin, etenkin nuoret tytöt.

Meyerin Houkutus (Twilight) ilmestyi vuonna 2005. Kirjasta tuli sarja ja sarjasta menestys. Sen neljää osaa on myyty maailmalla yli 70 miljoonaa.

Suomessa kolmea ensimmäistä kirjaa on myyty jo noin 130 000. Neljännen kirjan käännös, Aamunkoi, ilmestyi juuri.

Arizonassa melkein koko ikänsä asunut Meyer on nyt tähti. Hän vastailee kysymyksiin puhelimitse hotellista Vancouverissa, jossa kuvataan kirjoihin perustuvan elokuvasarjan kolmatta osaa.

Ennen haastattelua agentti on ilmoittanut, että kahdesta aiheesta ei kannattaisi puhua.

Toinen niistä on Meyerin kirjojen saama negatiivinen kritiikki.

En siis kysy, miltä Meyeristä tuntui, kun kauhukirjailija Stephen King ilmoitti viime helmikuussa, että Meyer ei osaa kirjoittaa hitonkaan vertaa.

Siitä toisesta kielletystä aiheesta lisää vähän myöhemmin.

"Edward oli kiinnostava... ja älykäs... ja salaperäinen... ja täydellinen... ja kaunis... ja pystyi ilmeisesti nostelemaan isoja pakettiautoja yhdellä kädellä."

Romanssista tulee paranormaali, kun toinen osapuoli on yliluonnollinen olento. Esimerkiksi vampyyri.

Tämä ei ole mitään uutta. Neidon hennon kaulan puhkovien torahampaiden on jo pitkään ymmärretty kätkevän alleen eroottista jännitettä.

"Minunkin kirjoissani on seksuaalisuutta, mutta se on hillittyä", Meyer vastaa.

Hillintä.

Juuri se on Twilight-sarjan avainsanan: Edward-vampyyri pelkää menettävänsä itsehillintänsä ja iskevänsä tyttöön kiinni.

Edwardissa seksuaalisuus ja romanssi saavat pelottavat, mutta vastustamattomat kasvot. Kasvot, jotka tunteiden riuhtomat esipuberteetti-ikäiset tunnistavat.

Kuten myös Edwardin ja Bellan suhteen hitaan etenemisen, jota ensimmäinen kirja on täynnään.

"Halusin palata ensirakkauden tunteeseen, siihen, miltä ensikosketus ja ensisuudelma tuntuvat. Halusin nautiskella hitaasti etenemisestä", Meyer kuvailee.

"Kosketuksen herättämät väristykset olivat kuin varoitus, joka kehotti pelkäämään henkeni edestä. Mutta minä en tuntenut pelkoa. Muita tunteita kylläkin..."

Stephenie Meyer sanoo, ettei tiedä vampyyritarinoiden pitkästä perinteestä oikeastaan.

Hän ei ole lukenut edes klassikkojen klassikkoa, Bram Stokerin Draculaa (1897), tuoreemmasta klassikosta Anne Ricesta puhumattakaan.

Maailman menestynein vampyyrikirjailija ei uskalla katsoa mitään kauhuun viittaavaakaan.

"Vältän kaikkea, mikä voisi pitää minut hereillä öisin", Meyer sanoo.

Ehkä siksi Twilight toistaa kliseitä. On vampyyrien klaaneja, ikiaikaisia sääntöjä, suhteita ihmissusien kanssa.

Yksi on toisin. Vampyyrit ovat perinteisesti antaneet naislukijoille tien ulos tylsän turvallisesta miesten maailmasta.

Meyeriltä sitä tietä on turha hakea. Meyerin mielestä Edwardista ei ole edes ihanan kapinalliseksi pahaksi pojaksi.

"En oikein ymmärrä sellaista ajattelutapaa, että on kiinnostunut jostain, koska hän on vaarallinen. Edward on aina ollut minulle sankari."

Meyer puhuu tässä myös itsestään. Hän myöntää avoimesti, että Bellan hahmo perustuu paljolti häneen.

"Minua eivät koskaan kiinnostaneet pahat pojat, vaan seurustelin aina kilttien poikien kanssa. Bellakaan ei ole kiinnostunut Edwardin vaarallisuudesta, vaan hän aistii Edwardissa pinnan alla olevan hyvyyden.""Edward oli vetänyt tarkat rajat fyysiselle kanssakäymisellemme pitääkseen minut hengissä."

Sankarivampyyri Edward on hyvätapainen pidättyväisyyden ja itsehillinnän kuva. Hän on konservatiivinen vampyyri, joka pidättäytyy seksistä, kunnes saa papilta luvan, vaikka onkin jo satavuotias.

"Olen itsekin hyvin voimakkaasti sitä mieltä, että seksi kuuluu vasta avioliittoon", Meyer sanoo.

Odottaminen on kirjailijalle tuttua. Hän meni naimisiin 21-vuotiaana, mutta tutustui aviomieheensä jo neljävuotiaana.

Kun Meyer kirjoitti sarjan viimeistä kirjaa, hän tiesi yleisönsä olevan pääasiassa nuorta. Siksi seksuaalisen pidättyväisyyden syy muuttui.

Alussa Bella ja Edward välttelevät seksiä, koska Edward pelkää himon sytyttävän hänen verenjanonsa ja että hän huumassa tappaisi Bellan. Loppupuolella Edward haluaa jättää seksin avioliittoon siksi, että hän on vanhoillisemman ajan kasvatti.

Supertähteyden maailmaan tempaistu Meyer näkee tässä yhteyden itsensä ja Edwardin välillä.

"Joskus tuntuu kuin olisin toisesta maailmasta. Mutta ei maailman moraalinen rappio – tai maailman kuten media sen esittää – ole vaikuttanut kaikkiin. Työskentelen nuorten kanssa seurakunnassani ja he tuntuvat olevan aika samanlaisia kuin minä olin pienenä."

"Olimme hetken vaiti; hän tuijotti kuuta ja minä tuijotin häntä. Kunpa olisin osannut selittää, miten vähän minua kiinnosti tavallinen ihmiselämä."

Päätän kuitenkin ottaa vielä puheeksi sen toisen aiheen, jonka agentti etukäteen suositteli sivuuttamaan. Meyer on nimittäin mormoni.

Kysyn kuitenkin.

Missä on mormoniuskon ja vampyyrien yhteys?"Olen hyvin uskonnollinen", Meyer vastaa, eikä kuulosta olevan kysymyksestä ollenkaan pahoillaan. "Suurin osa kirjojeni henkilöistä on hyviä ihmisiä. Uskontooni kuuluu valinnan ajatus – emme ole uhreja, vaan voimme nousta olosuhteidemme yläpuolelle. Vampyyrini päättävät, että he eivät ole pahoja."

Meyer itse lukee kirjoistaan suuremman voiman läsnäoloa, vaikka ne eivät varsinaisesti uskonnollisia olekaan.

"Ehkä kirjoitan vielä joskus uskonnosta, nyt minua kiinnostaa fantasia. Mutta sielläkin, missä on pimeyttä, yritän keskittyä enemmän valoon."

"Oli vaikea käsittää, että niin kaunis ihminen oli oikeasti olemassa. Pelkäsin että hän haihtuisi äkkiä savuna ilmaan ja minä heräisin unestani."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi