Isä meidän, joka olet...

738 lasta avautui, kun Nyt-liite pyysi 20–35-vuotiaita kertomaan lapsuuden isistään. Tässä tarinat.

Nyt-liitteen suuri isäkysely tavoitti lehden nettisivuilla parissa viikossa 738 vastaajaa – iältään 20–35-vuotiaita.

Kukapa ei välillä haluaisi avautua isästään.

He ovat juoppoja, poissaolevia ja jyrähtelijöitä. He ovat tohottajia. Ja ihania.

Kun vastauksia oikein tiivisti ja rajasi, alkoi tuntua, että edellä mainittuihin viiteen tyyppiin mahtuu meidän kaikkien 20–35-vuotiaiden isät.

Jonkinlaisina sekoituksina.

Tämän aukeaman sitaateissa on paljon ikäviä muistoja. Ne ovat pääosin vastauksia avoimeen kysymykseen: ”Millainen isäsi oli, kun olit lapsi?”

Tylsä nostaa kielteisiä asioita tikun nokkaan, mutta kun niitä on paljon, tehdään se heti ja alta pois. Tulossa on muutakin.

Monivalintakysymyksissä isistä paljastui paljon raittiutta ja rakkautta.

Se näkyy – isille sopivan asiallisesti – prosentteina.

... humalassa hirveä

Isänpäivän alla lapset kirjoittavat kiitollisina kortteja isilleen, eikä menneitä murheita muistella. Eipä.

Suomessa on iso joukko nuoria aikuisia, jotka rypevät vaikeassa isäsuhteessa. Suomalaiset miehet voivat olla maailman rehellisimpiä ja sitkeimpiä, mutta maailman läheisimpiä isiä he eivät ole.

Se on todettava Nyt-liitteen isänkyselyn pienistä tarinoista.

Samansuuntaisia tuloksia näyttävät viralliset ja koko nykynuorison kattavat tutkimukset. Opetusministeriön ja Nuorisotutkimusverkoston rahoittaman Nuorten vapaa-ajantutkimus kertoo, että:

Ensinnäkin: kotoa pois muuttaneiden nuorten aikuisten yhteydenpito molempiin vanhempiin on harventunut.

Toiseksi: Suhteet isiin ovat aina olleet kinkkiset. Viime vuonna 24 prosenttia tytöistä ja 20 prosenttia pojista (10-29-vuotiaista) arvioi lapsuuden suhteensa isään huonoksi tai korkeintaan kohtalaiseksi.

Vuonna 1955 jokseenkin vastaavassa tutkimuksessa yhtä kehnoista väleistä kertoi 22 prosenttia tytöistä ja 19 pronsettia pojista.

Äidin kanssa yhtä heikot välit oli nykynuorista tai nuorista aikuisista vain kolmella prosentilla. ”Isäni tykkäsi parantaa maailmaa kuppiloissa keskustellen ja pelata perheen rahat erinäisissä rahapeleissä. Lapsuuteni ajan hän oli suurimman osan ajasta psykoosissa, raivosi ja huusi. Mielipiteissään ja kasvatuksessaan hän oli jyrkkä ja vihainen.” (OnceInMyLife, nainen, 21)

”Isä joi lapsuudessani paljon enemmän kuin nykyään. Hän oli äitiä kohtaan väkivaltainen ja uhkaili meitä tappamisella. Avioeron jälkeen näimme häntä todella harvoin. Kun isä silloin vietti harvoin meillä yön, hän teki hyvää aamupalaa. Muuta hyvää on vaikea sanoa. Kävimmehän me kerran-pari kalassa ja joskus uimahallissa uimassa, mutta minä pelkäsin häntä.” (Samsara, nainen, 21)

”Isä oli keskenkasvuinen. Kaverit ja omat menot kiinnostivat monesti enemmän kuin perhe-elämä. Hän ei osannut ottaa kontaktia lapsiin.” (Lapinneito-82)

”Isä joi piimää tai kaljaa sohvalla alusvaatteisillaan ja laittoi lapset siivoamaan.” (Elina, 23)

”Isä ei koskaan ollut oikea isä, hän ei koskaan viihtynyt perheen parissa kovin pitkiä aikoja. Hän ei koskaan kasvanut isäksi tai ainakaan näyttänyt tunteitaan.”(Leija, 23) ”En voinut tuoda kavereita kylään kun isä saattoi raivota heillekin. Saunan jälkeistä pelkissä kalsareissa tepastelua. Pahaa hajua. Kyvyttömyyttä sivistyneeseen käytökseen. Rahassa pihtailua pikkuasioidenkin suhteen.” (Vieläkin rikki, 25)

”Isä piti hienosti pystyssä porvariston hillittyä charmia eikä siitä varmaan kukaan ulkopuolinen arvannut miten pimeä tyyppi se oikeasti oli.” (Cindy, 31)

”Isä oli rassukka kaappijuoppo, joka perjantai kotona kännissä. Humalaisena hän puhui suurista rikastumishaaveistaan. En aikuisikään mennessä ole oppinut tuntemaan omaa isääni. Hänestä on mahdotonta saada otetta, hän on kuin saippuaa. Hän oli aina lapsuudessani fyysisesti paikalla, mutta henkisesti täysin poissa. Häneen ei saanut todellista kontaktia. Omalla tavallaan hän osoitti välittämistään rakentamalla talon, tekemällä joka talvi lumipenkan, josta laskea mäkeä ja hakemalla jouluna kotiin metsän kauneimman kuusen.” (Nainen, 23, Pirkanmaa)

”Isä lopetti pikku hiljaa alkoholin juomisen, kun olin ehtinyt varhaiseen teini-ikään. Muistan olleeni isän raitistumisesta ylpeä, vaikka kukaan perheen ulkopuolinen ei juomisesta tiennyt ja ylpeys jäi vain omaksi salaisuudekseni.” (Nainen, 23)

...johtaja

Isä on nähty länsimaissa vahvana auktoriteettina jo vuosisatoja. Perheenpään rooli juontaa juurensa 1600–1700-luvulle, kristilliseen kasvatustraditioon. Se on ollut voimissaan erityisesti maaseudulla. Isää on kunnioitettu, jopa pelätty. Hänellä on ollut viimeinen sana, myös kasvatuksessa.

Vaikka perhe- ja sukupuolikäsitykset ovat muuttuneet roimasti, vielä näitä isiä löytyy. Myös hyvässä. ”Isä oli suuri auktoriteetti. Kun hän käytti tiettyä äänensävyä, ei auttanut panna yhtään vastaan. Olin kerran 12-vuotiaana harrastusillassa, jonka piti loppua kuudelta. Ilta hieman venähti. Pari minuuttia yli kuuden isäni käveli sisälle ja sanoi, että minun pitää lähteä heti. Ei tarvinnut huutaa tai käskeä kahta kertaa. ” (Rilla, 21)

Isä rehvasteli olevansa perheen pää, mutta monissa asioissa äiti hoiti miestenkin työt, kun isä ei uskaltanut.” (Vieläkin rikki, 25)

”Aina piti olla kiltisti, koska pelkäsin isäni reaktiota. Joskus minusta tuntui, että kaikilla muilla oli mukavampi isä. Vanhempana olen ymmärtänyt, kuinka paljon sain häneltä eväitä elämään. Opin ehdottoman rehellisyyden. Toisaalta opin myös ylisuorittamaan, sillä isä halusi aina olla ylpeä lapsestaan. Ainakin opin monta asiaa, jotka teen omien lasteni kohdalla toisin.” (DaMan, 30, mies, Pohjanmaa) ”Isä oli auktoriteetti jota toteltiin, mutta hän ei ollut pelottava. Hän huolehti ja kuunteli lasten asioita. Hänen kanssa on edelleen helppo puhua maailman asioista. Osallistui kasvatukseen ja oli läsnä.” (Kii, nainen, 30)

...töissä tai poissa

Etäinen voi olla monella tapaa.

Poissa olevista ura-isistä kertoi erityisen moni 1980-luvulla syntynyt. 27-vuotiaan tamperelaisen Jyrpin yrittäjäisä osoitti – ilmeisesti – välittämisestään ostamalla tavaroita ja antamalla rahaa.

”Isää ei paljon näkynyt kotona, hänen oma yrityksensä vei kaiken hänen aikansa. Avioeron jälkeen teini-iässäni hän koetti paikkailla menetettyä aikaa. Parasta isässä oli, että hän kasvoi ihmisenä ja muuttui hieman.”

Niin, aina etäisyys ei johdu isän välinpitämättömyydestä. Isä ei vain onnistu käytännössä laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen.

Joskus etäisyys on mysteeri. Kyselyyn vastanneista monilla on isä, jonka persoona on jäänyt melko vieraaksi.

”Isän firma meni lamahuuruissa nurin ja isä oli sen takia etäinen pullon pohjaa kurkisteleva. Huutaminen oli ikävää. Näin vanhemmiten olen oppinut erottamaan oman isäni lama-ajan työmiehestä, jonka elämä meni mullin mallin työpaikan mentyä. Isä on kuitenkin ollut lapsille hyvä isä. Mun ihana isi.” (Isin tyttö, 26)

”Isä oli etäinen, enemmänkin elättäjä kuin lämmin isukki. Välillä ihan mukava.” (Tassukainen, nainen, 27)

”Kävin lomilla isän luona. Kun tulin kotiin, haisin aina tupakalta. Isä poltteli ikkunalla punaista Marlboroa pehmeästä askista ja jutteli niitä näitä. Jo lapsena huomasin, että hän taitaa olla vähän outo tyyppi. Hän asui yksin yksiössä, ei kovin fancya elämää. Hän oli kuitenkin isäni. Tunnistan itsessäni samoja piirteitä: levottomuuden, kaipuun ulkomaille tai jonnekin jossa en ole, sosiaalisuuden, puheliaisuuden, loisteliaan elämän ihannoinnin. Hän antoi minulle elämän alun, vaikka ei ollutkaan läsnä elämässäni kovin vahvasti.” (Perhonen83, nainen)

...jotain touhuamassa

Ehkä yleisin versio mukavasta suomalaisisästä on toimintasankari. Hän puuhastelee, selvin päin tai humalassa. Hän leikkii – tai ainakin urheilee – lastensa kanssa: hiihtää, luistelee, ui, telttailee, pelaa ja peuhaa. Hän mökkeilee, todellakin. Ja saunoo. Vaikka suomalainen isä muuten olisi eristäytyvä, saunaan hän ei mene yksin (70 prosenttia vastaajista kertoi kyselyssä isän saunoneen äidin tai muun perheen kanssa).

Erilaisia puuhastelun muotoja ilmeni loputtomasti:

Yksi isä tykkää askarrella pihapiirissä erilaisia mittareita ja ilmapuntareita.

Toisen isän lempiharrastus on ”nikkaroida perheen kanssa eli kolme aikuista poikaa istuvat työvaatteet päällä katsomassa, kun isä tekee saunaan uutta penkkiä. Äiti tuo välillä kahvit.”

Puuhastelun ohessa isä voi olla kävelevä tietosanakirja. ”Muistan isän lähinnä kaikenlaisesta tekemisestä. Luistelua ja hiihtoa alettiin opetella heti kun kävely sujui. Laskettelurinteessä ja tenniskentällä oltiin tuntitolkulla, välillä itkua vääntäen. Vanhempani erosivat, kun olin kymmenen. Minä jäin asumaan isän kanssa. Olimme läheisiä. Tunteista ja elämän tosiasioista olemme tosin puhuneet vasta nyt, kun olen itse oppinut keskustelun tärkeyden ja vaatinut rehellistä puhetta. Tarkemmin ajateltuna isäni on melko täydellinen!” (Emmis, 34) ”Isä jaksoi aina rakentaa lumilinnoja ja majoja takapihan metsään meidän lasten kanssa. Legoilla rakennettiin usein jopa isän pillin tahtiin. Isän kanssa pelailtiin lautapelejä, käytiin uimassa, vaellettiin Lapissa ja telttailtiin lähimetsissä. Isä myös opetti meidät kolme tyttöä käytännönläheisiksi arjen selviytyjiksi. Tuskin ilman isää pitäisin kalojen perkaamisesta, osaisin sytyttää nuotiota tai veistellä omalla puukollani. (Tiiti, 21)

”Isä puuhaili paljon maalaistalon töissä, joihin minäkin jouduin, kun olin tarpeeksi vanha. Puun ajoa ja sen sellaista. Hän ei juuri selvitellyt riitoja – ne ratkaisivat äiti. Isä oli vahva, viisas ja turvallinen. Viekkautta ja vitsikkyyttäkin löytyi, etenkin isänpäivän tienoilla. Isä leikki minun ja veljeni kanssa ahkerasti.” (Kesänlapsi, nainen, 21) ”Isä oli kiireinen talon remontoinnin parissa, mutta siihen nähden hän vietti paljon aikaa lasten kanssa. Hän jaksoi touhuta: rakentaa legoilla, lukea ja keksiä satuja, viedä uimaan. –– Isä on duunari, joka arvostaa hyvää yleissivistystä. Ruokapöytäkeskusteluissa kävimme läpi ajankohtaisia maailman tapahtumia, historiaa, biologiaa ja maantietoa. Me lapset jouduimme pohtimaan historian pahojen hahmojen, kuten Hitlerin ja Napoleonin, tekoja. Isä sanoi, ettei kukaan ole läpeensä paha. Pahimmassakin on aina jotain hyvää. ” (Taateli,nainen, 30) Isä on urheilullinen, hän rullaluistelee ja pelaa sulkapalloa, nuorempana squashia. Hän on intohimoinen ruoanlaittaja, ja tekee mahtavia aterioita rakkaudella perheelle. Paitsi urheilu ja ruoanlaitto, isän suurin intohimo on musiikki. Hän ei kuitenkaan soita mitään instrumenttia, vaan haalii levykokoelmaansa kaikkea reggaesta pop-musiikkiin ja kertoo meille kiinnostavia faktoja artisteista ja musiikin historiasta. (Pepe, nainen, 21) ”Isän kanssa oli kiva mennä Maxi-markettiin, koska hänet sai helposti ostamaan pehmisjäätelön. Isän kanssa oli aina erityisen jännää leikkiä, koska tilaisuudet olivat harvempia kuin äidin kanssa. Isässä oli vaiteliaisuudestaan ja sisäänpäinkääntyneisyydestään huolimatta aitoa lapsenmielisyyttä ja leikkisyyttä, joka nyttemmin tulee esiin siskon koiran kanssa leikkiessä.” (Sonjasisko, 22) ”Meille lapsille luvattu moottorillinen leikkiauto jäi tekemättä, mutta isä on korvannut asian moninkertaisesti esimerkiksi olemalla oleellinen osa omakotitalorakennusprojektiamme ja mukana myös veljeni taloprojektissa.” (Esikoinen, nainen, 34)

...ihana

Isänpäivän alla lapset kirjoittavat kiitollisina kortteja isilleen.

Totta.

Vaikka isissä on puutteita, heitä rakastetaan. Vaikka he eivät ole läheisiä tai ihailtavia aina, he ovat sitä joskus.

Suurinta osaa isistä muistetaan hyvällä. Joissain isissä ei näyttäisi olevan vikoja ollenkaan.

Isät tietävät ja osaavat kaiken.

Eikä heistä tarvitse juuri purkautua, se tulee kyselystäkin selväksi. ”Isä on perheen tuki ja turva, johon saattoi aina luottaa. Tiedän, että hän tulee hakemaan vaikka Saharasta, jos hätä tulee. Yhä näin aikuisena.” (Pikkumyy, nainen, 30)

”Isä oli lapsuudessani ihana, mukana kaikessa mitä tein. Hän oli tasa-arvoinen kasvattaja äidin kanssa. Lämmin ja turvallinen. Kekseliäs ja huumorintajuinen. Rakastava. (J, nainen, 22)

”Isä osallistui vahvasti arkeen. Muistan joskus jopa hävenneeni hänen ylihuolehtivuuttaan. En osannut arvostaa sitä silloin. Nyt vanhempana olen äärimmäisen kiitollinen isälleni hänen läsnäolostaan, tuestaan ja ohjeistaan.” (T, nainen, 29)

”Äiti oli töissä leipomossa, joten äiti ehti huolehtia lähinnä ruuanlaitosta ja pyykeistä. Isä oli sydämellinen. Hänellä oli aina aikaa lapsilleen, kaikenlaiselle yhdessä puuhastelulle ja keskusteluille. Isä oli kauhean huumorintajuinen ja vitsikäs, nauroimme paljon yhdessä. Katsoimme televisiosta yhdessä mäkihyppyä,

yleisurheilua ja euroviisuja.” (Sheena, 34)

”Minut ja sisko peiteltiin sänkyyn, aika usein isä kertoi tarinan. Meitä pidettiin sylissä ja ”rapsuteltiin” illalla selästä tai hiuksista television ääressä.” (Maria, 28)

”Isä jaksoi aina viettää aikaa perheen kanssa, vaikka hän oli vaativassa työssä. Hän ei asettanut uraansa perheen edelle.” (A, mies, 29)

”Isä tykkäsi lapsuudessani musisoida ja lukea satuja lapsille, kirjoittipa meille jopa tonttukirjankin. Isä tykkäsi tehdä autoretkiä ympäriinsä joko päiväksi tai useammaksi – tuntea olevansa vapaa ja irti arjesta, jossa odotti vain työ, mistä hän ei erityisemmin pitänyt.” (Antero, 29)

”Moni sanoi isästäni jo lapsuudessa, että ‘oispa toi mun faija’.” (Archa, mies, 33)

...sanalla sanoen

”Tylsä.” (Erkki, 28)

”Isompi.” (Miggo, 29)

”Esikuva.” (Tiikeri, mies, 32)

”Mukava.” (Miikkulainen, nainen, 22)

”Huono.” (Marilyn, 25)

”Narsisti” (Aikuinen tytär, 28)

”Hassu.” (Zifra, nainen, 27)

”Voittamaton.” (”Normaali”, mies, 28)

Lähteenä käytetty myös kasvatustieteiden tohtori Jouko Huttusen teosta Isänä olemisen uudet suunnat (2001) sekä Johanna Mykkäsen & Ilana Aution verkkojulkaisua Isyyden ihanteet, arki ja kokemukset (Nuorisotutkimusverkosto, 2010). Isänpäivää vietetään su 14.11.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi