Jeesus kosketti heitä

Olutta, kiitos", tulee vastaus kuin yhdestä suusta.

Ainahan muodikkaat nuoret muusikot juovat haastattelussa mieluummin kaljaa kuin teetä.

Mikseivät siis tämän jutun päähenkilöt Johanna "Yona" Louhivuori, Joose Keskitalo ja Mikko Joensuu.

Vaikka ovatkin uskovaisia.

Kaikkien kolmen isät ovat pappeja. Johanna Louhivuori ja Mikko Joensuu kuuluvat helluntaiseurakuntaan. Joose Keskitalo on lähtöisin viidesläisestä herätysliikkeestä.

Molemmat ovat liikkeitä, jotka edellyttävät jäseniltään voimakasta henkilökohtaista uskoa, joka näkyy ja kuuluu myös ulospäin. Pelastumiseen ei riitä pelkkä vauvana saatu kaste.

Jäsenen pitää myös käännyttää muita.

Yläasteelle asti kaikki kolme olivat aktiivisia seurakuntanuoria. He kävivät nuorten illoissa ja käänsivät selkänsä maailman houkutuksille.

Ja yrittivät käännyttää kavereitaan.

"Juoksin kavereitteni perässä, jotka joivat ja polttivat tupakkaa", Mikko Joensuu sanoo. "Yritin puhua heille, kun kerran tiesin maagisen yhdistelmän, kultaisen reseptin, jolla pelastuu ja pääsee taivaaseen."

"Seurakunnasta tuli oppi, että meidän vastuullamme on herättää ihmiset", Louhivuori jatkaa.

Hän ei kapinoinut oppiaan vastaan. Louhivuori lauloi kuorossa ja toimi seurakuntansa ylistyksenjohtajana. Hän käy vieläkin juhannuskonferensseissa. Se on helluntailaisten suurjuhla, johon osallistuu kesäisin jopa 30 000 helluntailaista.

Kolmikko löysi seurakunnasta myös musiikin.

Suomalaisten seurakuntanuorten tapaan he innostuivat sellaisista bändeistä kuin Exit, Terapia ja The Road. Ne ovat kovan linjan gospelyhtyeitä, joiden sanoituksissa palvotaan peittelemättä Jeesusta ja Jumalaa.

"Minä huudan varjoista maan", Yona laulelee Exitin biisiä.

Savukkeet syttyvät ringissä.

"Aloin tehdä biisejä 14-vuotiaana, eikä mieleen tullut tehdä mitään muuta kuin gospelia", Mikko Joensuu sanoo.

Keskitalo altistui teininä myös maalliselle musiikille. Hänen isänsä soitti kotona Bob Dylania ja Leonard Cohenia. "Mutta kuuntelen vieläkin paljon hengellistä musiikkia, kuten Viktor Klimenkoa", hän sanoo.

Louhivuori innostuu:

"Olen istunut pienenä Viktor Klimenkon polvella!"

Myyntilistoilla on nähty uskovia muusikoita aiemminkin. Esimerkiksi gospeltaustaisen Pekka Ruuskan Rafaelin enkeli on jo muuttunut ikivihreäksi.

Nytkin Suomen suosituimmista artisteista esimerkiksi Jippu ja Juha Tapio ovat avoimen uskovaisia. Samuli Edelmann julkaisi juuri kolmannen virsilevynsä. Hänen kahta ensimmäistä virsilevyään on myyty 120â000 kappaletta, ja hänen kirkkokiertueensa ovat olleet loppuunmyytyjä.

Louhivuori, Keskitalo ja Joensuu voivat vain haaveilla tällaisista myyntiluvuista. "Jokaista levyäni on myyty 1â000–2â000 kappaletta", Keskitalo vertaa.

Kolmikon musiikissa ei ole juuri muuta yhteistä kuin se, että kaikki tekevät kunnianhimoista indiemusiikkia, jonka ei ole tarkoituskaan kilpailla listasijoituksista. Tärkeämpää on uskottavuus.

Ja sitä ei uskovilla muusikoilla ole aiemmin ollut.

Suomessa rockväen ja uskovaisten välit olivat takavuosina tulehtuneet. Karismaattiset saarnaajat syyttivät rokkareita synninteosta, ja niinpä uskottavan rokkarin oli 1980-luvulla melkeinpä pakko esittää jokin uskovaisia pilkkaava biisi:

Eppu Normaali lauloi saarnaaja Niilo Yli-Vainiosta kappaleessa Nipa, ja Hassisen Kone kertoi, että Jeesus tulee. Juice Leskinen taas teki kappaleen, jonka nimi oli Kuinka Jumalaa pilkataan.

Olisi ollut mahdoton ajatus, että helluntaiseurakuntaan kuuluva muusikko olisi 1980-luvulla hyväksytty rockklubeille soittamaan.

Uskovainen artisti on vieläkin hankala tapaus, koska kuulija joutuu kuulemaan hengenpaatosta paikassa, jossa hän ei sitä osaa odottaa. "Jeesuksesta on tosi vaikeaa tehdä biisiä", kaikki myöntävät.

"Jos baarissa vetää virren, niin seuraavana päivänä saa lukea joltain nettisivulta, että onko tuo oikea rokkari ollenkaan", Keskitalo kertoo.

Toisaalta vanhat uskovat fanit voivat paheksua maallista musiikkiuraa. Kaikki kolme ovat aloittaneet julkiset esiintymisensä seurakuntanuorten tilaisuuksissa.

"Minulle sanotaan usein, että mikset rupea tekemään puhtaasti hengellistä musaa. Pastorintytär on rinnastettu pahistyttömeininkiin, se on tosi loukkaavaa", Louhivuori sanoo.

Mikko Joensuu huutaa englanninkielisissä biiseissään Herraa apuun. Louhivuoren sanoituksissa usko on viitteellisempää.

Kuinka tärkeässä roolissa Jumala on heidän sanoituksissaan?

"Alussa tunsin velvollisuudekseni sanoa jotakin ylistyksellistä, mutta ei kaikkien biisien tarvitse olla hengellisiä", Joensuu sanoo. "Nykyään tykkään laulaa kuolemasta, helpotuksesta sen takana. Ja armo on tärkeä aihe."

Louhivuori piti lapsena eniten lauluista, jotka kertovat taivaasta. Nyt hän on huomannut alkaneensa tehdä sellaisia itse.

"Jos on lähellä Jumalaa, eikö silloin kaikki ole Jumalalle?" Louhivuori kysyy. "Pitää olla nöyrä ja kiitollinen siitä lahjasta, joka on annettu."

Keskitalo laulaa Jumalasta arkailematta ja suoraan. Olihan hänen ensimmäisen levynsä nimikin Luoja, auta.

Keskitalon laulut ovat tosin kaukana perinteisestä ylistyksestä, kuten hänen kertomastaan tarinasta käy ilmi.

Kerran keikalla eräs mies tuli kysymään, mitä ihmettä Keskitalo tarkoittaa biisillään Hautausmaa vetää käteen.

Mutta Keskitalolla oli selitys, vieläpä kristillinen:

"Kristus kuoli pääsiäisenä ja nousi taivaaseen, minkä takia hautausmaa joutuu vetämään käteen, kun se ei saa itse tavaraa. Tämä on pääsiäislaulu", Keskitalo vastasi. Vastaus tyydytti kysyjää.

Haluavatko Keskitalo, Louhivuori ja Joensuu käännyttää musiikillaan ihmisiä?

"Tekee mieli vastata että ei, mutta aivoissa huutaa takapiru, joka sanoo painokkaasti kyllä. Vastaan siis molemmat", Keskitalo sanoo.

Johanna Louhivuori kertoo Keskitalolle terveisiä:

"Viisi vuotta sitten itkin koko yön peiton alla ensimmäisen levysi Luoja, auta tahdissa. Se oli erittäin hengellinen ja terapeuttinen kokemus."

Uskonto ei ole uskovaisten yksinoikeus. Raamatun kuvastoa käyttävät sellaisetkin taiteilijat, jotka eivät ole uskossa.

Mutta yhteiskunta maallistuu. "Maallistumisen huono puoli on se, että kertomukset katoavat", Keskitalo sanoo.

"Laulussani Minä ja kapteeni on kertomus Jeesuksesta ja oppilapsista, jotka ovat Genesaretinjärvellä myrskyn kourissa. Jos tuntee tarinan, löytää viittauksen. Se rikastaa", Joose sanoo.

Eroakirkosta.fi -sivustolla eroklikkauksen on tehnyt 172 481 ihmistä. Se on saman verran kuin Turussa on asukkaita.

Sille kolmikko tuhahtelee.

He eivät peittele sitä, että heidän mielestään ihmisten kannattaa kuulua kirkkoon.

Mutta Keskitalo näkee asiassa valoisankin puolen.

"Maallistuminen voi ajaa ihmisiä ajattelemaan asioita", hän sanoo. "Ei kirkosta eroaminen tarkoita, että erotaan hengellisistä asioista. Monet, jotka eroavat kirkosta, liittyvät esimerkiksi helluntaiseurakuntaan."

Kaikki kolme kuuluvat kirkkoon. "Käyn joka sunnuntai jumalanpalveluksessa", Keskitalo sanoo. "Lisäksi käyn muutamissa raamattupiireissä keskustelemassa Kirjasta ja juomassa viintä."

Muut kaksi eivät enää ole yhtä aktiivisia.

"Käyn Tuomasmessussa, mutta seurakuntamestoilla ei ole niin hyvää fiilistä, että tykkäisin siellä olla", Joensuu sanoo. "Henkilökohtainen usko on tallella: uskon Jumalaan ja Jeesukseen."

Louhivuori sanoo olevansa etsikkoajalla.

"Rukoilen silti päivittäin ja koen olevani lähellä Jumalaa. Käyn välillä vanhoillisissa tapahtumissa, joissa on pelkkiä mummoja ja hoilataan virsiä, koska siellä on paras meininki", hän sanoo.

Olutlasit ovat tyhjät.

Pöydässä herää huoli vastuusta. Jos muusikko on uskovainen, onko maallisen musiikin tekeminen sittenkin... syntiä?

"En koe, että elän ristiriidassa", Joensuu toteaa.

"Synnin tekeminen on sydämen asenne, eivät yksittäiset teot", vasta Louhivuori. "Pitää elää täysillä. Sinut on valittu miljoonista munasoluista, etkä saisi tehdä täällä muuta kuin kärsiä, et saisi olla ylpeä omasta elämästäsi, vaan onni pitäisi kätkeä. Eihän siinä ole mitään järkeä."

"Tupakoin ja juon. Tupakointi on olennainen osa lestadiolaisuutta. Tupakanpoltto kannattaa aloittaa, siinä syttyy palava usko", Keskitalo sanoo ja nauraa.

"Eikö ruumis ole Pyhän Hengen temppeli, jota ei tulisi saastuttaa tupakalla? What would Jesus do? Se hengaili kavereidensa kanssa, söi ja joi", Louhivuori sanoo.

"Kannan vastuuta evankelioimisesta ja koen olevani profeetta", Keskitalo sanoo.

"Olen yksin laulujeni kanssa viimeisellä tuomiolla. Hän, joka tuomitsee, on sen verran avarakatseinen, että nähdessään sanat Hautausmaa vetää käteen, sieltä ei tule miinuspisteitä ja tulilieskoja."

Hän puhaltaa taivaalle tuhdit sauhut.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi