Kommariperheen pojasta tuli koomikko

Yleisradion pihalla Helsingin Pasilassa kävelee nuhjaantuneen näköinen hahmo pipo päässä ja tupakka huulessa. Kuka lie spurgu ja miten on mahtanut päästä portista sisään?

Mutta sehän on näyttelijä ja Suomen kuumin koomikko Aku Hirviniemi! Mies sketsihahmo Marja Tyrnin sisällä! Onkohan mennyt edellisilta pitkäksi? Tai jopa edellisviikko?

Ei sentään, sillä Hirviniemi on valmistautumassa tulevan tv-elokuvan kuvauksiin. Hän on toisessa pääosassa Matti Ijäksen ohjaamassa Enon opetuksissa, joka valmistuu syksyksi.

Hirviniemi pyytää mukaansa maskeeraushuoneeseen. 26-vuotias näyttelijä on kasvattanut roolia varten jonkinlaista partaa, mutta roolihahmon edellyttämä nelikymppinen, vähän pultsahtanut äijä hänestä saadaan vasta maskeeraajan käsittelyssä.

Alun perin Aku Hirviniemen piti esiintyä tässä lehdessä edellisellä aukeamalla yhdessä vanhempiensa ja sisarensa kanssa. Se ei ollut hänestä hyvä idea.

"No jos sisko yrittää tehdä vakavasti otettavaa poliittista uraa, ja sitten siihen tuodaan koomikkoveli ironisoimaan", perustelee Hirviniemi maskeeraustuolista ja katsoo peilin kautta.

Toinenkin syy on: Aku Hirviniemeä on lapsesta asti suututtanut, jos hänestä muodostetaan mielipide vain sen perusteella, että hänen vanhempansa ja sisarensa ovat aktiivisia vasemmistolaisia.

No, puhutaan asiasta sitten näin kahden kesken.

Lapsena Aku Hirviniemi ajatteli, että vappumarssit ovat vain vappuun kuuluva seremonia ja että "työväen juhlalla" tarkoitettiin vain tavallisten ihmisten juhlapäivää.

Hirviniemen mielestä kotona ei juuri muutenkaan puhuttu politiikkaa. Hän muistaa vain, että isällä oli humaaneja ajatuksia: ihmisillä pitää olla perusasiat kunnossa, ja riistokapitalismia ei hyväksytä.

Kapitalistisen hapatuksen räikeimpiin symboleihin suhtauduttiin Hirviniemillä silti sallivasti.

"Isä tykkäsi lukea Aku Ankkaa, kun sen mielestä siinä oli niin hyvää suomen kieltä. Ja mä olin lihava lapsi, jolle piti olla aina Coca-Colaa jääkaapissa."

Vähän yli kymmenvuotias Aku Hirviniemi olikin hämmentynyt, kun hänelle ensi kertaa valkeni, että vanhempien mielipiteet olivat joidenkin mielestä poik-keuksellisia, ja koulukaverikin tiesi, että Akun vanhemmat ovat "kommareita".

"Olin siitä loukkaantunut, kun ajattelin, että eihän ne ole kommunisteja."

Riihimäki on kasvava ja vireä kaupunki, mutta ainakin 1990-luvun alussa ihmiset tiesivät siellä hyvin toistensa asiat.

"Kirjoitin koulussa aineen Neuvostoliitosta, ja opettaja kysyi, että miltä susta tuntuu kirjoittaa näin kriittisesti, kun olette vahvasti vasemmistolainen perhe. Murrosikäisenä vitutti, jos mulle sanottiin, että tehän olette sitä ja tätä", Hirviniemi sanoo vähän kireämmällä äänellä.

Ja vitutti vielä tänä talvenakin, kun MTV3:n Putous-ohjelma nosti Hirviniemen suosikiksi ja fanisivujen keskustelupalstojen aiheeksi.

"Siellä oli Wikipediasta katsottu, että sisko on vasemmistoliiton toinen varapuheenjohtaja, niin eikös se siitä taas alkanut. Nuorten ihmisten kirjoituksissa oli ihan samoja juttuja, joita mä itse kuulin ylä-asteikäisenä. "

Sitten Hirviniemi vetää henkeä ja sanoo, että hän syyllistyy itsekin kärjistämiseen ja leimaamiseen.

"Mä olen itsekin puhunut vanhemmistani ja siskostani kommareina, ja leimannut myös muita. Kun selvisi, että mua kommariksi haukkuneen pojat vanhemmat äänestää kokoomusta, niin ajattelin, että toi on fasistisikaperheen lapsi."

Mutta vaikka Aku Hirviniemeä harmitti, että hänet leimattiin kommarin pojaksi, ei se saanut häntä kääntymään perhettään vastaan.

"Isän mielipiteisiin on ollut helppo yhtyä, ja mäkin joskus liityin Vasemmistonuoriin, mutta enhän mä missään kokouksissa ikinä ehtinyt käydä. Politiikka ei kuitenkaan ole koskaan kiinnostanut enempää. Ehkä mä olen sen verran itsekäs."

Itse hän innostui "vähän tylsän" politiikan sijaan teatterista ja varsinkin komediasta.

"Teatterikorkeakoulussa Raila Leppäkoski kysyi, että kuinka moni on valinnut tällaisen ammatin ja tehnyt siinä henkisesti isän- tai äidinmurhan. Aika moni viittasi, mutta mä en. Mua on aina kannustettu tälle uralle."

Jokin aika sitten Hirviniemi oli tekemässä kuunnelmaa, jossa oli mukana myös Kalle Holmberg.

Takavuosien vasemmistolaisen teatterin veteraani kysyi nuoremmalta kollegaltaan, vieläkö nuoria kiinnostaa tehdä yhteiskunnallista teatteria.

"En osannut vastata. Selitin, että kyllä varmaan halutaan, mutta ajattelu on nykyisin sitä, että nuoret pitää itseään yksilöinä, ja yhteiskunta on itsekäs. Sitä on mennyt itsekin siihen mukaan."

Näyttelijän työssä voi tietysti valita puolensa työtarjouksia hyväksymällä ja hylkäämällä. Hirviniemi päätti esimerkiksi tehdä Veikkauksen mainoksen, koska "se jakaa rahaa kulttuurille ja urheilulle", ja mennä esiintymään Marja Tyrninä mieluummin vanhusten palvelutaloon kolehtipalkalla kuin kauppakeskuksen avajaisiin hyvästä hinnasta.

"En mä taiteilijana ole mikään hirveä idealisti. Olen tehnyt töitä, joista moni kurssikaveri olisi kieltäytynyt."

Runsas tunti on vierähtänyt ja maskeeraaja Tarja Nylander on lisännyt Hirviniemen kasvoihin pieniä ryppyjä, punotusta ja kalvakkuutta ja liimannut leuan alle muottien mukaan tehdyn kaksois- tai oikeastaan kolmoisleuan.

Hirviniemi näyttää yhtäkkiä mieheltä, joka on istunut monta vuotta baarissa eikä osaa enää muualle mennäkään.

Hän huomauttaa, että vastanäyttelijä Heikki Pitkänen näyttäisi vielä paljon rajummalta.

"Oltiin viime viikolla Mynä-mäellä kuvaamassa ja mentiin Heikin kanssa roolivaatteissa ja maskeissa syömään kebabia. Meillä oli päällä vielä Yleisradion lämpötakit, jotka näyttää puistorunkkarin takeilta."

Kebab-ravintolassa samaan aikaan olleet teinitytöt tunnistivat suosikkikoomikon.

"Ajattelivat varmaan, että nyt siinä on se Hirviniemi tullut kaverinsa kanssa tänne juopottelemaan ja että on se pahan näköiseksi mennyt ja varmaan se julkisuus tota teettää."

Kun Hirviniemi ja Pitkänen jatkoivat markettiin ostamaan iltaoluita, kebabin tytöt olivat hälyttäneet paikalle parikymmentä ikätoveriaan.

"Yhdellä soi puhelimesta 'tortut kostuu, tortut kostuu'. Pääsin jo pihalle, niin yksi tuli kysymään, että 'ootteks te menossa Pallivahaan, sori mä vähän kuvaan teitä'."

Hirviniemi ajatteli käskeä nuoria poistumaan, mutta malttoi mielensä.

"Heti olisi ollut lehdessä, että koomikko haistatteli lapsille. Ne huuteli, että 'heitä rööki' ja 'ota suihin, Marja Tyrni'. Me oltiin Heikin kanssa siinä oluet sylissä ja rööki kädessä, ja se oli ahdistavaa. Ei sellaista ole muualla sattunut. Ehkä Mynämäellä on vähän erilaista."

Lisää aiheesta:

Muualla HS.fi:ssä:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi