Kylie Minogue Nyt-liitteen haastattelussa: "Olen yhä naapurintyttö"

Kylie Minogue hyräilee astuessaan boutique-hotellin sviittiin Lontoon South Kensingtonissa.

Irlantilainen toimittaja rikkoo jään tiedustelemalla, kuinka Kylien lehdistöpäivä on sujunut. Kylie kertoo, että se on mennyt hyvin: "Kaikki ovat olleet hirveän kivoja minulle".

Mutta varmasti kaikki ovat aina kivoja sinulle?

"Useimmiten. Ja jos he eivät ole, suuntaan heihin katseen", hän sanoo vitsikkäästi. Haluaisin nähdä katseen, mutta en halua vaikuttaa liian innokkaalta.

Tämä herttainen ja seksikäs nainen on sama popnymfetti, jonka estetiikkaa vaatesuunnittelija John Galliano kuvaili "sekoitukseksi Lolitaa ja Barbarellaa".

Toisin kuin Madonna, joka on rakentanut ympärilleen kireän ja tarkasti kontrolloidun julkisivun, Kylie vaikuttaa helposti lähestyttävältä ja sympaattiselta.

"Ottaako kukaan vettä?" hän kysyy ja osoittaa tarjotinta.

Ehkä tämä on sitä maanläheisyyttä, jonka takia häntä kutsutaan yhä – 42-vuotiaana – naapurintytöksi. Alusvaatefirma Agent Provocateurin omistaja Serena Rees on kuvaillut häntä seuraavasti:

"Hän nauttii siitä kuka hän on, hän iloitsee naiseudestaan, on vahva ja voimakas, mutta ei uhkaavalla tavalla. Hän on seksikäs ja flirttaileva. Hänen kanssaan haluaa viettää aikaa."

Kylien Agent Provocateurille vuonna 2001 tekemä mainos, jossa hän ratsastaa samettisella rodeohärällä, valittiin viime vuonna Englannissa maailman parhaaksi elokuvateatterimainokseksi. Televisioon liian rohkea mainos on kaukana naapurintyttömäisyydestä.

Kylien mutkattomuuden ei pidä antaa hämätä. Teini-ikäisenä aussisaippis Neighboursissa tähdeksi noussut ja sitä ennen lapsinäyttelijän uran tehnyt Kylie on ollut viihdealalla lähes 30 vuotta – jotakuinkin yhtä pitkän ajan kuin Madonnakin, vaikka naisilla on ikäeroa kymmenen vuotta.

Hän ei ollut mitenkään vieras julkisuudelle, kun hänen debyyttisinglensä Locomotion meni listaykköseksi ympäri maailman heinäkuussa 1987. Se nousi listakärkeen meilläkin, vaikka Neighboursia ei edes näytetty Suomen televisiossa. Australiassa singlestä tuli vuosikymmenen myydyin levy. Kylie oli 19-vuotias.

Kreikkalainen toimittaja kysyy Kylieltä hänen uuden albuminsa, Brittilistan ykköstilan tällä viikolla valloittaneen Aphroditen nimestä. Afrodite on kreikkalaisessa mytologiassa rakkauden, kauneuden, hedelmällisyyden ja seksuaalisuuden jumalatar. Eikö Kylietä huolestuta nimetä albumiaan näin, kun Euroopassa ollaan niin Kreikka-vastaisia, toimittaja utelee. Espanjalainen toimittaja huomauttaa, että Euroopassa ollaan myös Espanja-vastaisia.

"Ei", vastaa Kylie.

Hyökkään väliin ennen kuin Etelä-Eurooppa ehtii kerätä itsesäälisiä ajatuksiaan. Kumpi Kylie vaatii enemmän työtä, julkinen vai yksityinen Kylie?

"Ne ovat aika lähellä toisiaan. Luulisi, että vastaus on työ-Kylie, mutta se taitaa olla yksityis-Kylie. On toki tärkeätä miettiä, onko joku biisi hyvä tai syttyvätkö valot keikalla juuri oikeaan aikaan, mutta tärkeintä – meille kaikille – lienee kuitenkin miettiä kuka itse on. Ollessani kotona, erityisesti jos olen yksin, joka ei ole kovin usein, en mieti paljon mitään. Puran ja käsittelen silloin kaikkea mitä on tapahtunut. Kun ajatukset saavat harhailla rauhassa ja on rehellinen itselleen, ymmärtää onko onnellinen vai ei", hän sanoo viisaasti.

Tunteeko hän itsensä edelleen naapurintytöksi? "Totta kai, minähän olen naapurintyttö!", hän huudahtaa ehkä hiukan liian pirteästi ollakseen uskottava.

Väitteen uskottavuutta syö se, että 68 miljoonan myydyn levyn lisäksi hänet valittiin vain muutama kuukausi sitten Britannian vaikutusvaltaisimmaksi julkkikseksi. Markkinatutkimusyhtiö Millward Brown haastatteli kyselyyn 2 000 kuluttajaa.

"Olin tietysti iloisesti yllättynyt siitä. Ajattelen asian niin, että yleisö tuntee minut niin hyvin, etten olisi voinut näytellä tätä roolia 20 vuotta. Se mitä ihmiset näkevät on todellakin kuka olen. Sen kaltainen rehellisyys on arvokas brändi, ja olen onnellinen, että minulla on se, koska se on rakentunut vuosien aikana. Sitä ei voi vain omaksua", hän vastaa käyttäen kiusallista markkinajargonia. Se vaikuttaa enemmän roolilta kuin mikään mitä hän on sanonut tähän mennessä.

Jo 1990-luvulla, jolloin jako poikien suosimaan "aitoon" kitararockiin ja tyttöjen suosimaan "keinotekoiseen" tanssipoppiin oli alkukantaisimmillaan, Kylie nousi rajanvetojen yläpuolelle. Heteromiehet halusivat mennä hänen kanssaan sänkyyn, homomiehet halusivat pukeutua hänen vaatteisiinsa ja indiepojat halusivat tehdä levyjä hänen kanssaan. Rocktoimittajatkin rakastivat häntä.

"Rocktoimittajat kauhistuttivat minua, koska ajattelin, että he kaikki vihaavat minua ja nauravat minulle. Kun he menevät takaisin toimitukseen heitä kihelmöi hiukan, mutta sitten he taas palaavat vihaamaan minua", hän muistelee.

Toisin kuitenkin kävi. Pitkälti kiitos Nick Caven, joka 1995 kutsui Kylien laulamaan dueton murhaballadiinsa Where the Wild Roses Grow, vaihtoehtorock toivotti Kylien avosylin tervetulleeksi.

"Minua hämmästytti aina kuinka se kaikki tapahtui. Tapasin (Primal Screamin) Bobby Gillespien, Shane MacGowanin, työskentelin Nick Caven kanssa . . . Se oli uskomatonta", hän sanoo.

Bobby Gillespie erottautui muusta indieartistien kermasta kysymällä Kylieltä miltä tuntuu, kun ihmiset masturboivat katsoessaan hänen kuviaan. Suunniteltu yhteistyö jäi toteutumatta.

Kylien 1997 julkaistu Impossible Princess -levy oli tähden indievaiheen huipentuma, vaikka se myikin huonosti Britanniassa, vaivaiset 44 000 kappaletta. Manic Street Preachers kirjoitti levylle Some Kind of Bliss -hitin, jonka William Orbit tuotti. Albumin nimi sai inspiraationsa kulttiartisti Billy Childishin runosta.

"Hänellä oli tapana lähettää minulle postikortteja ja minä lähetin hänelle levyjäni. Hän on todellinen hahmo", Kylie muistelee.

Samana iltana Billy Childish tekee keikan lontoolaisella garagerockklubilla. Hän hämmentyy, kun häneltä kysyy Kyliestä.

"Me emme koskaan tavanneet." Hän näyttää mietteliäältä kirjoittaessaan omistuskirjoituksen levyyn ja lisää, kuin selityksenä kaikelle mahdolliselle:

"Sinun täytyy ymmärtää, että minä en pidä rock-elämäntavasta."

Ehkä sisäänpäin kääntynyt kulttiartisti ja Britannian vaikutusvaltaisin julkkis ovat sittenkin lähempänä toisiaan kuin uskoisi. n

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi