Lassi vaan

Lassi Valtonen ei halua olla idoli, mutta minkäs teet, kun Facebookissa on 60 000 fania.

Tamperelaisen ketjukahvilan edessä on käynnissä zumbaryhmän harjoitukset. Jättimäisen kaulahuivin sisältä pälyilevä Lassi Valtonen näyttää siltä, että on eksynyt taas väärään paikkaan.

Siltä näytti myös kuukausi sitten Idolsin koelauluissa, kun hermostunut 20-vuotias villapaitamies kaiveli taskujaan tuomareiden edessä.

Siitä lähti Idols-Lassin nousukiito: ujo nuorimies vetäisi Täällä Pohjantähden alla -kappaleen, hurmasi ensin tuomarit, sitten kansan ja lopulta lehdistön, joka vertasi Valtosta Rauli "Badding" Somerjokeen ja Kari Tapioon.

Mutta nousukiidolle tuli äkkipysäys.

Ylivoimainen ennakkosuosikki jättäytyi kisasta ja ilmoitti keskittyvänsä täysillä pestiinsä tuntemattoman progebändin rumpalina. Yhtä suurta pommia ei ole Idolsissa aiemmin pudotettu. Tänä vuonna kisasta jättäytyi pois toinenkin lupaava artistinalku, Martta.

Valtonen kävi Idolsin koelauluissa jo vuonna 2006, muttei sillä kertaa saanut suutaan auki ollenkaan. Sydän hakkasi, tärisytti ja sanat unohtuivat. Samalta tuntui nytkin ensimmäisissä koelauluissa. Valtonen sai laukaistuksi pahimman jännityksen höpöttämällä hermostuneesti.

Missään vaiheessa ei käynyt mielessä, että hänestä voisi tulla ilmiö, jolla on 60000 Facebook-fania ja lööpeistä tuttu naama.

Faneista osa riemastui Lassin päätöksestä vastustaa kaupallista koneistoa, osa rukoilee vieläkin faniryhmän seinällä comebackia. Idolsin tuomarit totesivat kiltisti olevansa pettyneitä mutta toivovansa Lassille ja tämän bändille "kaikkea hyvää".

Mitä kulisseissa oikein tapahtui?

"Alkoi tuntua siltä, että asiat tulee kultatarjottimella. En halunnut päästää itseäni niin helpolla. Eikä Idols-Lassi kuulosta hyvältä miun korvaan", Valtonen sanoo sisällä kahvilassa.

"Kai tämä oli samalla näpäytys isolle koneistolle, etteivät kaikki tanssi niiden pillin mukaan. En halua loukata ketään, mutta onhan koko kisa aika pelleilyä."

Enää hän ei edes seuraa Idolsin etenemistä.

"Toivon voittoa tasapuolisesti kaikille ja toisaalta toivon, ettei kukaan voittaisi."

Miksi ihmeessä Lassi Valtonen sitten osallistui tosi-tv-kisaan?

"Lähdin testaamaan itseäni."

Kerrataanpa: Lassi Valtonen ei siis halua a) julkisuutta b) lisänimeä c) soolouraa. Mutta:

"Jos haluan joskus voita leivän päälle, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin musiikki. Ihan pienestä asti elämä on ollut pelkkää musiikkia."

Pienenä elämä oli Joutsenossa, eteläkarjalaisessa pikkupaikassa. Sen pienen vaaleansinisen nuorisotalon Rientolan kellarissa 9-vuotias Lassi paukutti rumpuja, jotka oli saanut joululahjaksi isältään. Musikaalisuus kulkee suvussa. Isä soittaa kitaraa, äiti harrastaa laulamista. Valtosella on kaksi sisarusta.

"Hakkasin rumpuja apinanraivolla. Meni kaksi viikkoa ennen kuin opin peruskompin. Isä meinasi jo luovuttaa", Valtonen muistelee.

Kellarin vanhassa pannuhuoneessa rummuttaminen sai aikaan sen, että Lassin on vieläkin vaikea nukkua tinnituksen takia. Melkein yhtä paljon häiritsee kuulla omaa ääntä.

"En ole ikinä pitänyt itseäni erikoisena laulajana. Oma ääni on liian kirkas. Haluaisin viskinpolttaman matalan äänen."

Lassi Valtonen puhuu paljon hiljempaa kuin laulaa. Hän katsoo tennareihinsa, puree huultaan ja nykii viiksiään. Ihan aina Valtonen ei ole ollut ujo ja hiljainen. Pikkupoikana hän oli sosiaalinen höpöttäjä. Yläasteella jokin muuttui.

"Kun muut menivät ryyppäämään, soitin mieluummin yksin rumpuja tai kuuntelin musiikkia."

Koulussa Lassi istui hiljaa eturivissä ja haaveili siitä, että voisi elättää itsensä musiikilla. Todistuksesta erottuivat musiikin kympit ja käytöksen ysit.

"Joutsenossa oli vaikea löytää samanhenkisiä ihmisiä, joiden kanssa olisi voinut puhua muustakin kuin mopoista ja pillusta. Sen takia tuli käytyä isän kanssa soittamassa. Ilman musiikkia elämä olisi voinut olla tosi ahdistavaa."

Valtonen sanoo, että häntä on kiusattu läpi elämän. Nuorempana yksi syy kiusaamiseen oli ylipaino.

"Se oli lähinnä henkistä settiä. Olen aina ollut sellaista tyyppiä, joka antaa puheiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Kiusaajat ovat itse todella heikkoja."

Yläasteella Valtonen yritti mennä väliin silloin, kun jotain toista haukuttiin.

Silti hänellä ei ole pahaa sanottavaa Idols-tuomareista, joita on tälläkin kaudella syytetty ilkeistä kommenteista.

"Tuomarit ovat ihan vaan ihmisiä."

Nykyään Joutseno kutsuu Valtosta kerran puolessa vuodessa. Kotipaikkakunnalla monikaan asia ei ole muuttunut. Nuorisotalo Rientola on remontissa, ja Lassi Valtoselle tarjotaan paikallisessa Penny Night -baarissa muutama ilmainen tuoppi enemmän kuin aiemmin.

Mutta yhäkin Valtonen viihtyy parhaiten yksinään asioita pohdiskellen.

"En ole vielä saavuttanut mitään, joten turha alkaa leuhkaksi. Samalla tavalla tässä käydään paskalla ja luetaan Aku Ankkaa kuin ennenkin."

Tavallinen arki Tampereella on tätä: Lassi Valtonen herää puolilta päivin asunnossaan, keittää kahvia, käy soittelemassa ja keittää vähän lisää kahvia. Hän elää hernekeittolinjalla: rahaa on sen verran, että hengissä pysyy.

"On vaikea saada töitä, kun ei ole ammattia", hän summaa.

Valtonen kyllä yritti saada oikeankin ammatin. Yläasteen jälkeen hän kokeili kauppista ja ravintola-alaa, mutta päätyi Otavan Opiston bändilinjalle Mikkeliin.

Ensimmäisenä opistopäivänä syntyi kolmen rastapään Tentacle Pillow -yhtye, jonka perässä Valtonen muutti lopulta Tampereelle.

"Meidän ensimmäiset jamit oli elämäni paras hetki. Juttu natsasi niin hyvin, että sitä on vaikea edes kuvailla."

Tarjoilijakoulussa eräs opettaja naljaili toistuvasti Valtosen ja tämän kaverin suunnitelmille työllistyä musiikin kautta.

"Hän sanoi, että meistä ei koskaan tule mitään. Nyt hymyilyttää, kun ajattelee asiaa."

"Jossain vaiheessa pitää kai ostaa kalenteri. Tähän asti en ole tarvinnut", Valtonen pohtii. Hän on itse tyytyväinen leppoisaan elämäänsä.

Mikään esikuva hän ei silti halua olla, varsinkaan niille 15–17-vuotiaille, jotka ovat Idolsin kohderyhmää.

"Vedän askin röökiä joka päivä, raha-asiat ovat kusseet, enkä käy töissä. Tällainen hamppari ei ole mikään anopin kultapoika."

Rähjäinen look ei ole taktikointia.

Valtonen ei ole koskaan miettinyt, mikä näyttäisi päällä hyvältä. Yläasteella hän kulki likaisissa verkkareissa ja rikkinäisessä t-paidassa. Nykyään puolet vaatteista on kavereilta lainattuja. Lakki on päässä siksi, ettei Valtonen viitsi mennä parturiin. Hän aikoo laittaa rastat uudelleen, kun hiukset ovat kasvaneet tarpeeksi.

Silti Valtonen tiedostaa, ettei Lassi-huuma olisi välttämättä roihahtanut samalla tavalla, mikäli hän olisi esiintynyt siisteissä vaatteissa ja ilman viiksiä.

"Äiti antoi joskus ohjeen, että musiikkimiehet voi kävellä vaikka paskat housuissa, niin naisia riittää."

Pitikö äidin oppi paikkansa?

"No ei."

Tämänhetkistä parisuhdetilannettaan Valtonen ei paljasta.

Entä sitten se tulevaisuus? Tällä hetkellä ei ole ollenkaan selvää, keskittyykö Valtonen Tentacle Pillow -bändiin vai soolouraansa.

Rummut ja laulu kiinnostavat yhtä paljon, ja kummassakaan Valtonen ei ole mielestään erityisen lahjakas. Erona on lähinnä se, että laulaminen jännittää enemmän kuin rumpujen hakkaaminen.

"Tulee niin hölmö ja tyhjä olo seistä yksin keskellä lavaa. En osaa tanssia tai esiintyä. Jos päätyisin soolouralle, pitäisi varmaan vetää ekat keikat selkä yleisöön päin."

Siitä Valtonen ei halua puhua, ovatko levy-yhtiöt lähestyneet häntä tai onko hänet jo kiinnitetty jonkin levymerkin alle.

Lienee silti selvää, että kiinnostus on ollut eri luokkaa kuin aiemmin.

Tentacle Pillow'n lähettämistä demoista suurin osa taisi jäädä kuuntelemattomina levy-yhtiöiden demolaareihin.

"Yhden kerran ollaan keskusteltu asiasta bändin kanssa. Onhan se iso päätös, jos päättää myydä sielunsa. Ja mie oon vielä niin huono tekemään päätöksiä."

Idols MTV3:lla su ja to klo 20.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi