Leffa pysyy pinnalla

Vaalea tyttö kävelee rannalla. Naiset hiekalla nousevat tanssimaan.

Pojat hyppivät laiturilta veteen. Tyttö aikoo sukeltaa. Hän astuu mereen. Ratkaisevalla hetkellä tyttö horjahtaa.

”Poikki!” mies sivummalla katoksessa huutaa.

Punanaamainen ukkeli näyttää hieman puliukolta, yhtä aikaa humalaiselta ja krapulaiselta. Vaikka ei ohjaaja Neil Hardwick toki ole kumpaakaan.

Beigeen lakkiin ja fleecetakkiin sonnustautunut Hardwick tarkkailee otosta monitoristaan ja näyttää vakavalta.

”Siinä on jossain kohden matalampaa”, näyttelijä Elli Vallinoja selittää kompastumistaan.

Puvustaja tuo kuivan mekon, yhden viidestä varalla olevasta.

Hardwick tukee leukansa sormiinsa ja hiljenee uuteen ottoon.

Se etenee vain tovin, kun ohjaaja käskee taas lopettamaan. ”Tää popula täällä sivulla näkyy kuvissa”, Hardwick tuskailee ja viittoo monitoria.

Vierellä seisoo siilihiuksinen tuottaja Jarkko Hentula.

”Nuo mä olisin poistanut vaikka postissa [jälkituotannossa], saatana”, Hentula mumisee.

Tervetuloa kotimaisen elokuvan kuvauksiin.

On kesäkuun puoliväli ja Jos rakastat -musikaalin kahdeksas kuvauspäivä.

Yhteensä kuvauspäiviä on 38, kesäkuun alusta elokuun loppuun.

Oppaana on tuottaja Jarkko Hentula.

”Leffan pituus tulee olemaan 120 minuuttia”, Hentula selittää Kulosaaren uimarannalla.

”Eli jokainen tällainen 40 hengen kymmenen tunnin työpäivä puristuu noin kolmeksi minuutiksi kuvaa.”

Hentula on elokuvan tuottaja. Siis se ihminen, joka hankkii elokuva­idealle rahoituksen elokuvasäätiöltä, Yleltä, ulkomailta ja niin edelleen.

Tuottaja myös katsoo, että ohjaaja ja muu työryhmä ei tuhlaa elokuvan tekemiseen varattuja rahoja vääriin asioihin. Ennen kuvauksia tuottaja työstää ideaa ohjaajan ja käsikirjoittajan kanssa sellaiseksi, että se myy – siis jotta katsojat haluaisivat maksaa elokuvan näkemisestä.

Kuvausvaiheessa ohjaaja ottaa hankkeesta luovan vastuun. Tuottaja siirtyy taka-alalle.

Tosin aina ei mene täysin niin. Juuri nyt sukellusta harrastava Hentula nimittäin kävelee märkäpuku yllään kylmään mereen. Hän auttaa veneessä olevaa kuvausryhmää testaamaan kameran paikkaa polskimalla sen edessä.

Lopulta Hentula palaa märkänä ohjaajan katokseen. Hän tarttuu metallisesta tukipylväästä kiinni ja pelleilee hinkkaamalla sitä jalkojensa välissä kuin strippari tankoaan.

Sitten Hentula suuntaa saunaan lämmittelemään.

”Terveisiä Markus Selinille!” hän huutaa.

Hentula tarkoittaa, että Selin, myös elokuvatuottaja, tuskin suostuisi räpiköimään vedessä elokuviensa kuvauksissa.

Torstai 25. 6. klo 11. Kivinokka. 13. kuvauspäivä. Jos rakastat on harvinainen suomalaistuotanto. Se on musikaali, jossa soi uudelleen sovitettuja hittejä muiden muassa Tiktakilta, Ultra Bralta ja Juice Leskiseltä.

Tarinassa koppava abityttö (Vallinoja) menettää muistinsa ja rakastuu nigerialaistaustaiseen maahanmuuttajapoikaan (Chike Ohanwe).

Rantakuvauksista on viikko, mutta taas ollaan Kulosaaressa. Tänään valmistuu avain­kohtaus.

Siinä pääpari haaveilee tulevaisuudesta. Vallinoja ja Ohanwe vanhenevat kahdessa minuutissa parikymppisistä ryppyisiksi vanhuksiksi.

Kuvaaja Pini Hellstedt tallentaa otokset motion control -kameralla.

Kamera on etukäteen ohjelmoitu tietokoneella niin, että se liikkuu aina tietyllä tavalla. Siten jokaisen kuvan kameraliikkeestä tulee samanlainen, ja leikkaaja voi yhdistää eri-ikäisiä näyttelijöitä esittävät kuvat toisiinsa.

Kallis kamera on vuokrattu Tanskasta vain täksi päiväksi.

Sellaiseen ei ollut varaa, kun Jarkko Hentula päätyi alalle.

Elokuvat tuotettiin 1990-luvun alussa ilman taloudellista riskiä. ”Muut kuin Speden leffat tehtiin armosta”, Hentula muistelee.

Hentula tietää mistä puhuu, sillä hän kiinnostui tuottajan töistä juuri noihin aikoihin.

Tampereella toimittajaksi opiskeleva elokuvahullu ei saanut laman aikaan oman alansa töitä. Niinpä hän haki kesällä 1993 töihin jokaiseen filmituotantoon, jota Suomessa kuvattiin.

Paikka apulaisautonkuljettajana irtosi Matti Kassilan elokuvasta Kaikki pelissä. (Varsinainen autonkuljettaja oli Olli Saarela, josta tuli sittemmin muun muassa Rukajärven tien tehnyt tunnettu ohjaaja.)

Lopputeksteissä Hentula oli jo apulaisjärjestäjä. Nousua oli monta pykälää.

Kesä oli muutenkin nuoren filmihullun unelma: päätyö oli valvoa aamusta iltaan ja kuskata sen ajan huippunäyttelijöitä Satu Silvoa, Esko Salmista ja Jukka Puotilaa.

Kaikki pelissä ei kuitenkaan saanut katsojia. Tarkemmin sanoen se oli taloudellinen katastrofi.

Hentula piti elokuvaa niin huonosti tuotettuna, että ajatteli itsekin osaavansa työn paremmin.Niinpä hän haki 1994 Taideteollisen korkeakoulun tuottajalinjalle.

Ja pääsi sisään. ”Silloin 1990-luvun puolivälissä asiat muuttuivat. Tuottajat päättivät ruveta tekemään elokuvia, joista diggaa muutkin kuin kaksi tyyppiä [taiteilijaravintola] Kosmoksessa. Siis suuren yleisön elokuvia.”

Ja sellainen on tämä nytkin kuvattava Jos rakastat: niin kutsuttu suuren yleisön elokuva, johon nykytuotantoyhtiö tarvitsee rahaa myös yhteistyökumppaneilta.

”Tällä kertaa meillä on mukana Hertz, Radio Nova, JCDecaux, Warner, Kalevala Koru, Oriflame...” Hentula luettelee.

”Mutta ei meille tule siitä huolimatta mitään banaalia niin kuin Remu Aaltonen kantamassa makkaroita”, tuottaja piikittelee parin vuoden takaisen Ganes-elokuvan mainontaa.

Hetken päästä hän tunnustaa. ”No joo. Tulee meillekin Heseen nimikkoateria.”

Maanantai 29. 6. klo 11–13. Eduskuntatalo. 15. kuvauspäivä.

On kesäkuun loppu ja viidestoista kuvauspäivä. Työryhmä kuvaa 200 avustajan spektaakkelikohtausta Eduskuntatalon edessä.

Vähintään yhtä jännittävä asia on portaiden alapäässä pyörivä ärsyyntynyt tuottaja.

”Asia joka vituttaa”, Jarkko Hentula aloittaa, ”on se, että eduskunnan tiedotusvastaava on ollut hankala. Jotakin tapahtuu tämän pytingin edessä kerran viidessä vuodessa, ja sitten siitä pitää tehdä niin vaikeaa.”

Kuvausryhmä haluaisi otoksen talon eteisestä, mutta ei ole saanut lupaa sisäkuviin.

”Mutta onneksi sitä tiedotuspäällikköä ei nyt näy. Joten me tehdään se kuva renegadena [lainsuojattomana]”, tuottaja juonii ja vilkuilee ympärilleen.

Mutta Hentula jääköön hetkeksi. Seurataan kuvauksia.

Kohtauksessa Taneli Mäkelän esittämä ministeri kirmaa yli sadan tanssivan ”kansanedustajan” läpi kohti portaiden alapäätä.

Siellä häntä odottaa kadoksissa ollut tytär eli Elli Vallinoja.

Nyt tallentuu puolikuva portaita laskeutuvasta Mäkelästä. Samassa tapahtuu erikoisia. Räkättirastas putoaa taivaalta suoraan kameran päälle.

Järjestäjä vie pökertyneen linnun pois. Kukaan ei tiedä, miksi se putosi ilmasta kesken lennon.

”Vittu mä pelästyin!” kameraa käyttävä Jari Mutikainen tilittää ja jatkaa: ”Hei mentäiskö vähän nopeammin? Täällä linnut jo pesii kameraan.”

Mutta miten kävi salaiselle kuvausoperaatiolle Eduskuntatalon aulassa?

Hentula myhäilee myöhemmin puhelimessa, että se oli menestys.

”Mentiin ilman lupaa Eduskuntatalon tuulikaappiin. Päivän vika kuva. Onnistui.”

Maanantai 13. 7. klo 14. Marian sairaalan ruumishuone. 25. kuvauspäivä.

Marian sairaalan ruumishuoneen kylmäkaapissa makaa ruumis. Se on Jarkko Hentula.

Maskeeraaja on maalannut Hentulan naaman harmaaksi ja kammannut hiukset taakse. Puvustaja on käärinyt tuottajan sairaala­paperiin.

”Mä oon kuin joku Houdini”, Hentula purnaa arkusta.

Kaapissa on vielä hetki sitten ollut neljä astetta pakkasta, mutta silti cameo-esiintymisen vuoksi kaappiin asettunutta Hentulaa kuumottaa: sairaalan työntekijä on saanut äskettäin samoista kaapeista sairaalabakteerin ja ollut viikkoja toipilaana.

Hardwick puree kynsiään tutun monitorin edessä. Apulaisohjaaja paimentaa porukan hiljaiseksi.

”Alkuasemat! Kuvataan!”

Kohtauksessa sairaalaan töihin päätynyt Vallinojan hahmo käy ystävänsä kanssa viinapullolla, joka on piilossa Hentulan ruumiskaapissa.

Välillä Hellstedt siirtää kameraa, ja Hentula nousee sijoiltaan kuin muumio.

”Hihhii, Jarkko tulee kaapista!” 2. apulaisohjaaja ilkamoi.

”Olisin nukahtanut, perkele, mutta kun aukovat ovia”, Hentula selostaa ja raahustaa käytävälle.

Hardwick tallustaa monitorinsa äärestä naureskelemaan tuottajan kalpealle naamalle. Hentula hyörii paikoillaan.

”Mä yritän keksiä snappy comebackia [osuvaa vastausta], mut aivot on jäässä.” Järjestäjä juoksee ohi.

”Maskitilassa on vesivahinko! Sieltä tulee viemäristä kaikki ylös”, hän selostaa mennessään.

Hentula innostuu: ”Kerrankin kuvauspaikalla on actionia!”

Sitten hän seisahtuu kylpy­takissaan ja naurahtaa. ”Ei saatana. Mulla on vaatteet siellä.”

Maanantai 27. 7. klo 14. Angel Filmsin studiot, Hertto-niemi. 35. kuvauspäivä. Kuvausten kolmanneksi viimeinen päivä kuluu Suomen suurimmilla elokuvastudioilla Herttoniemessä.

Hentula viittoo harmaan teollisuushallin ovella sisään.

Tänään kuvataan seksikohtaus. Mutta siitä ei voi syyttää käsikirjoittajaa. ”Katja Kallio, joka leffan on kirjoittanut, on tunnettu siitä, että hän ei ole mikään erityisen karkea ihminen”, Hentula selittää.

”Katjan hahmot ei koskaan sano, että nyt nussitaan. Sen teksteihin on aina ohjaajat ja tuottajat lisänneet seksikohtaukset.”

Niin nytkin. Idea on ollut Hardwickin.

Mutta ei Hentulakaan sitä vastustanut.

”Olen mäkin sellainen elosteleva sika, että ’tähän pitää saada seksikohtaus’”, hän sanoo.

”Näytetään, että nämä hahmot ovat nuoria eikä mitään jeesuksia.”

Kohtauksessa poika on lauennut liian nopeasti. Siinä ei näytetä seksiä, vaan kahden aktin välinen pelehtiminen.

Ohanwe ja Vallinoja naureskelevat paksun peiton alla. Hardwick on kumartunut lavastesängyn ylle.

Hän neuvoo Ohanwea olemaan aluksi poikittain ja vääntäytymään siitä Vallinojan viereen.

”Sun pitää kysyä Neililtä, että miksi ne menee aluksi tuollaiseen ei-rakasteluasentoon”, Hentula ihmettelee.

”Toi on joku tuollainen dirty old man -asento.”

Niin, miksi?

Hardwick pysähtyy ohi kulkiessaan selittämään: poikittain kääntyminen on temppu, jolla näyttelijä saadaan kuulostamaan aidosti hengästyneeltä – siis juuri aktin lopettaneelta.

”Hommasta tulee kuin seksiä”, Hardwick sanoo.

Sitten kuvataan. 1,2 metriä pitkällä ja 150 000 euroa maksavalla kameralla ei tarvitse pihtailla filmiä, sillä se on digitaalinen.

”Joku Aki Kaurismäki sanoo, että elokuva pitää kuvata 35 millin filmille, koska se on ainoa oikea tapa”, Hentula selittää.

35-milliset filmiruudut ovat suuria, joten niiden kuva on hyvin tarkka. Lisäksi filmi toistaa värisävyjä toistaiseksi digitaalista kuvaa paremmin.

”Ja Peter von Bagh sanoo samaa. Von Bagh mouhuaa myös, että elokuva on pakko katsoa teatterissa. Että kaikki muu on paskaa. Olen mäkin puristi, mutta en niin puristi.”

Puhe kääntyy 1990-luvun suurmenestykseen Titaniciin.

Pitkää elokuvaa kuvattiin huolella ja suorastaan tuhlaillen, joten siihen kului myös paljon filmiä.

”Se on ihan loistava elokuva”, Hentula sanoo.

”Mutta senkin juonesta nämä eräät valittaa, että se on niin by the numbers [kaavamainen].”

”Jos se on niin helppoa, niin nouskaa sieltä Kosmoksen pöydästä! Tehkää se leffa!”

Torstain ja perjantain välinen yö 20.–21. 8. klo 23–1. Kumpulan maa-uimala. 38. kuvauspäivä.

On viimeinen kuvauspäivä.

Oikeastaan on keskiyö. Tänään tarvitaan enää muutama sekunti kuvaa, jossa Elli Vallinoja laulaa veden alla.

Se on jatkokuva kesäkuussa tehdylle rantasukellukselle. Vesi höyryää yhdeksänasteiseen ilmaan Kumpulan maauimalassa.

Kuvaajalla on pipo päässä, mutta Vallinoja joutuu altaaseen samassa kesämekossa, jossa hän käveli yli kaksi kuukautta aiemmin mereen.

Hentula rähisee lainausta dokumentista, joka kertoo James Cameronin veteen sijoittuvan Abyss-elokuvan tekemisestä: ”Welcome to the most hostile environment in the world... The film business!”

Vallinoja hyppää veteen. ”Uugh. Äägh. Vittu!” näyttelijä kikattaa.

Hentula nauraa: Vesi on 27-asteista. ”Lämpimämpää siellä on kuin täällä rannalla.”

Vallinoja laulaa pinnan alla kovin luontevasti. Hardwick innostuu ja alkaa läiskiä käsiään yhteen kuin hylje. ”Kun Elli nousee altaasta niin mä halaan sitä”, ohjaaja ilakoi. ”Vaikka se olisi läpimärkä.”

Kesä alkaa olla takana.

Viimeinen kuva ei ihan vielä ole valmis, mutta Hardwick on jo koostanut leikkaajan kanssa elokuvasta lähes valmiin version.

Hentula vertaa tuottajan ja ohjaajan työnjakoa talon valmistamiseen: tuottaja on rakennuttaja, ja ohjaaja on arkkitehti.

Sen huomaa: ”Leikkaus on nyt kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia”, Hardwick sanoo Hentulalle ja jatkaa: ”Mä voin puristaa sen kahteen ja kymmeneen. Mutta älä pakota mua tekemään siitä kaksituntista.”

Hentula hymyilee: ”Joo... Katsotaan.”

Ennen kuin päivä on pulkassa, pitäisi Hentulasta saada juttua varten ainakin yksi hieno kuva.

”Mä voin mennä altaaseen”, tuottaja ehdottaa. Se on hyvä idea.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi