Lintusen etsivätoimisto ja ketku myyntimies

Tavallinen työpäivä helmikuun alussa.

Yksityisetsivä Pentti Lintunen istuu toimistossaan. Junat vilistävät ikkunan alta – Lintunen on vuokrannut tilat keltaisesta puutalosta, joka on Espoon keskuksen vanha asemarakennus.

Seinillä on vanhoja tauluja, pehmeät sohvat ovat antiikkia, ja työpöytä jykevää puuta. Kirjahyllyssä on sormenjälkijauhetta, vanhoja videokameroita ja nauhureita.

Viereisistä huoneista kuuluu vaimeaa puheensorinaa: toimiston muut yksityisetsivät katsovat turvakameroiden nauhoja ja etsivät niistä todisteita keskeneräisiin juttuihin. Musta saksanpaimenkoira Pomo häärii ympäri toimistoa, mutta Lintusen mielessä pyörivät vain paperityöt.

Puhelimen pirinä keskeyttää hänen ajatuksensa.

"Pentti Lintunen", Lintunen vastaa rauhallisella äänellä.

Linjan toisessa päässä on kansainvälisen suuryrityksen pomo.

Hän tarvitsee apua.

Johtaja kertoo epäilevänsä, että yrityksen suomalainen työntekijä huijaa firmalta rahaa. Puhutaan tuhansista, jopa kymmenistätuhansista euroista.

Johtajan mielestä myyntiedustaja on väärentänyt matkalaskuja vuosien ajan ja laskuttanut tuhansista kilometreistä korvauksen, vaikka oikeasti hän on loikoillut kotisohvalla Nurmijärvellä.

Lintunen lopettaa puhelun.

Rutiinikeikka.

Täytyy vain löytää vedenpitävät todisteet siitä, että myyntiedustaja on huijari.

Kahden viikon kuluttua Pentti Lintusen maastoauto on parkkeerattu keskelle kapeaa tietä Nurmijärvellä. Tietä pitkin pääsee omakotitaloalueelle, mutta lumikinosten takia ajoradalle ei mahdu kahta autoa rinnakkain.

Lintusen auton lähettyvillä on vanha japanilainen henkilöauto.

Siinä on Raisa, yksityisetsivä hänkin. Hän on jo vuosia työskennellyt Lintusen Ace-Control Oy:lle ja selvittänyt tapauksia ympäri Suomea, joskus myös ulkomailla.

Raisa ei oikeasti ole Raisa – arkaluonteisen tehtävän takia hänen oikeaa nimeään ei voi paljastaa.

Raisa kutsuu Lintusta Penaksi.

Kello on 8.25.

Raisa astuu ulos japanilaisesta, avaa Lintusen maasturin takaoven ja puikahtaa sisään. Lämmityslaite yrittää lämmittää auton sisäilmaa, mutta Raisan hengitys höyryää, kun hän puhuu. Hänellä on yllään toppa-asu, koska keikasta on tulossa pitkä ja pakkanen paukkuu.

Autoon kulkeutuu Raisan mukana mieto tupakan tuoksu.

Nainen on tullut tarkkailemaan myyntiedustajan pihapiiriä jo kukonlaulun aikaan ja ehtinyt poltella aamun aikana useamman savukkeen.

Lintusen auton kojelaudalla on nippu papereita. Hän on saanut ne myyntiedustajan pomolta. Pinossa on tiedot myyntiedustajan autosta ja tietokoneen printterillä tulostettu valokuva miehestä.

Tavallisen näköinen kaveri: siistit vaatteet, siistit hiukset ja silmälasit. Myyntiedustaja on laittanut kauluspaitansa helman housujensa vyötärön alle ja poseeraa kuvassa ryhdikkäästi.

Papereissa on myös myyntiedustajan viikko-ohjelma. Tänään hänellä pitäisi olla bisnestapaamisia Pirkanmaalla. Myyntiedustajan auto on yhä kotipihassa.

Orivedellä häntä kuitenkin odotetaan.

Omakotitaloalueelta pois johtavan tien päässä on T-kirjaimen muotoinen risteys. Myyntiedustaja voi lähteä pihastaan vain yhtä reittiä, mutta risteyksestä hän voi jatkaa kumpaan suuntaan tahansa.

Siksi Lintunen ja Raisa sopivat, että Raisa jää autonsa kanssa T-risteykseen, mutta ajaa tien pientareelle niin, että näyttää olevan koko ajan kurvaamassa takaisin tielle.

Näin hän ei herätä myynti-edustajan huomiota.

Lintunen kääntyy risteyksestä vasemmalle, ajaa lyhyen matkan ja parkkeeraa maasturinsa linja-autopysäkille.

Hänen silmänsä tarkkailevat T-risteystä auton taustapeilistä.

Pentti Lintusen silmät ovat 30 vuoden aikana paljastaneet monia huomaamattomaksi aiottuja liikkeitä.

1970-luvulla hän asui Turussa ja oli armeijan leivissä. Tulevaisuus näytti tältä: Lintunen kouluttaisi alokkaita, saisi jossain vaiheessa ylennyksen ja siirtyisi parempiin tehtäviin; ostaisi omakotitalon, saisi lisää ylennyksiä ja jäisi lopulta eläkkeelle luutnantin natsat kauluksessaan.

Lintunen tajusi haluavansa jotain muuta.

Hän otti itselleen sivutyön Turun vartiointikeskuksessa, jonka palveluksessa oli myös tuttu majuri, sotilasmestari ja everstiluutnantti.

Lintunen koulutti päivisin alokkaita ja valvoi järjestystä viikonloppuisin ja lomilla: järjestysmiehenä, vartijana teollisuusalueilla ja Turun linnassa.

Maailma muuttui, ja Turku sen mukana.

Kaupungin keskustaan ilmestyi suuria tavarataloja, joiden myyjät eivät pystyneet valvomaan myymälävarkauksia.

Lintunen haistoi markkina-raon, perusti ystävänsä kanssa yksityisetsivätoimiston ja jätti eläkeviran puolustusvoimissa.

Toimenkuva laajeni tavaratalokeikoista. Kysyntää oli.

Lintunen selvitti perheriitoja, naapuririitoja, jäljitti kadonnutta omaisuutta ja ihmisiä ja narautti julkisissa kulkuneuvoissa jäniksiä samaan tapaan kuin HSL:n sinipukuiset tarkastajat tänä päivänä.

1980-luvulla oli paljon avioerojuttuja. Silloin etsittiin todisteita puolison uskottomuudesta, jotta avioeron sai nopeammin ja halvemmalla. Lain mukaan petetyn ei tarvinnut jakaa omaisuuttaan pettäjän kanssa.

1990-luvulla toimeksiannot liittyivät petoksiin: epärehelliset ihmiset ostivat velaksi tavaraa, jota he eivät koskaan aikoneetkaan maksaa takaisin.

Se oli lama-ajan ilmiö, Lintunen totesi myöhemmin.

Nyt Suomi on uudessa lamassa, ja sillä on uudet konnat.

Epärehelliset työntekijät, sanoo Lintunen.

Sellaiset kuin tämä Nurmijärven myyntiedustaja.

Kello on 10.10, ja Lintusen maastoauto on edelleen parkissa bussipysäkillä. Lintunen tuijottaa sivupeiliin, josta näkyy T-risteys ja Raisan auto. Sitten luonto kutsuu.

Lintunen päättää ajaa läheiselle huoltoasemalle vessaan. Hän astelee ovesta sisään ja suuntaa kohti miestenhuonetta. Lähtiessään hän ostaa vielä Casino-arvan ja Iltalehden.

Varjostushommissa pätee Murphyn laki: seurattava tulee ovesta ulos, nousee ravintolan pöydästä tai käynnistää autonsa juuri silloin, kun yksityisetsivän keskittyminen herpaantuu.

Niin nytkin.

Puhelin soi. Se on Raisa.

Lintusen ollessa asioillaan myyntimies on lähtenyt liikkeelle. Raisa seuraa häntä nyt autollaan.

Lintunen kurvaa perään.

Varjostuskeikkoja tehdään usealla autolla, ettei seurattava ala epäillä.

Lintunen posottaa maantietä niin kovaa kuin nopeusrajoitukset sallivat.

Puhelin soi taas.

Se on jälleen Raisa.

Hän kertoo, että myyntimies on kurvannut tien sivuun ja päästänyt Raisan ohitseen.

Lintusen päässä pyörii ajatuksia: onko myyntimies tajunnut, että häntä tarkkaillaan?

Vai ajoiko myyntimies tien sivuun vain nostaakseen lattialle pudonneen tupakansytyttimen tai säätääkseen radiokanavan taajuuden kohdalleen?

Lintunen ja Raisa neuvottelevat puhelimessa.

Myyntiedustaja on kurvannut ruokakaupan pihaan, mutta jatkaa pian matkaansa kohti moottoritien liittymää. Raisa lopettaa myyntimiehen seuraamisen ennen moottoritietä.

Lintusen maastoauto kaasuttaa kohti liittymää ja kääntyy moottoritielle.

Myyntimiehellä on minuutin tai parin etumatka.

Aurinko paistaa. Moottoritiellä pöllyää lumi.

Autojono liikkuu rauhallista vauhtia Pirkanmaan suuntaan.

Kaksi minuuttia vaille yksitoista Lintusen maastoauto ylittää Kanta-Hämeen maakunnan rajan, jonka merkiksi moottoritien varteen on pystytetty kyltti.

Lintunen ohittelee ja yrittää saavuttaa myyntiedustajan.

Onko se tuossa?

Entä tuolla?

Ei.

Ehkä myyntiedustaja on ajanut jostain moottoritien liittymästä ulos ja mennyt huoltoasemalle kahville?

Ehkä myyntiedustaja onkin kääntynyt takaisin?

Ehkä.

Lintunen ei ole varma, joten hän jatkaa ajamista.

Myyntiedustajan viikkosuunnitelmassa lukee, että tänään hänen pitäisi käydä Virroilla ja Orivedellä. Sinne Lintunenkin on järjestänyt tapaamisen.

Teppo (peitenimi) on keski-ikäinen tamperelainen yksityisetsivä ja odottaa Lintusta kaupan pihassa Orivedellä.

Sen parkkipaikalle myynti-edustajakin saattaisi parkkeerata, mikäli hän saapuu tapaamiseensa.

Vesiperä. Autosta ei näy jälkeäkään.

Lintunen ja Teppo pitävät palaverin: he sopivat, että Teppo jää kaupan luokse tarkkailemaan.

Lintunen soittaa vielä toiselle yksityisetsivälle, joka lähtee Virroille tarkkailemaan kohdetta, jonne myyntiedustajan pitäisi Oriveden jälkeen poiketa.

Lintunen lähtee autollaan takaisin kohti Espoota.

Raisa on tarkkaillut koko päivän myyntiedustajan kodin lähellä ja odottanut, milloin mies palaa takaisin kotiin.

Toistaiseksi hänelläkään ei ole havaintoja miehestä.

Päivän saldo ei ole häävi.

Neljä etsivää on jäljittänyt myyntiedustajan liikkeitä, mutta edellisen kerran hänet nähtiin aamupäivällä ennen yhtätoista.

Kohde on kadonnut. On ajettu turhaan. Sellaista on yksityisetsivän työ.

Lintunen järjestää vielä yhden varjostusoperaation. Seuraavien päivien aikana tarkkaillaan, mihin aikaan myyntiedustaja lähtee kotoaan ja milloin hän palaa sinne takaisin.

Todisteita kertyy.

Lintunen vertaa etsivien merkitsemiä myyntiedustajan lähtö- ja tuloaikoja tämän itse kirjoittamiin matkalaskuihin.

Ajat eivät täsmää: myyntiedustaja väittää lähteneensä kotoaan ennen kahdeksaa. Raisa todisti omin silmin, että auto lähti liikkeelle vasta kymmenen jälkeen.

Myyntiedustaja ei juuri koskaan noudata viikkosuunnitelmaansa.

Läpimurto.

On kulunut noin kuukausi siitä, kun kansainvälisen firman pomo soitti Lintuselle ja tarjosi keikkaa.

Nyt Lintunen, yritysjohtaja ja myyntimies istuvat pöydän ääressä kansainvälisen yrityksen toimistossa.

Lintunen kutsuu tilaisuutta ammattislangilla puhutteluksi.

Johtaja kertoo myyntiedustajalle epäilyksistä, joiden mukaan hänen on oletettu väärentävän matkalaskuja.

Lintunen kertoo operaatiosta, jonka aikana myyntiedustajan liikkeitä on seurattu. Puhuttelu kestää puolitoista tuntia.

Juttu ratkeaa: myyntiedustaja myöntää väärentäneensä matkalaskuja ja irtisanoo itsensä.

Ex-myyntiedustaja näyttää helpottuneelta. Se ei ole Lintuselle yllätys: kun ihminen on tehnyt pitkään jotain laitonta, tekijä on helpottunut jäätyään kiinni.

Sen jälkeen ei tarvitse enää pelätä kiinni jäämistä ja tuntea huonoa omaatuntoa.

Yksityisetsivä Pentti Lintusen osalta tapaus on selvitetty.

On yritysjohtajan asia päättää, kuinka edetään: viedäänkö juttu oikeuteen vai sovitaanko se muuten – eli riihikuivalla rahalla.

Se on jo eri tarina, eikä se kuulu Pentti Lintuselle.

Taas yksi aivan tavallinen työpäivä on ohi.

Tutkimuksessa esiintyvien kaupunkien nimet on muutettu.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi