Mätöllä maailma ja Rantala paranee

Keltaista karanteenilippua ei ole vedetty salkoon Lönnrotinkadulla. Sisällä tuoksuu suitsuke Riku Rantalan ja Tuomas "Tunna" Milonoffin eksoottisin matkamuistoin somistetun firman tiloissa. Kätelläänkin, vaikka Riku Rantala lepää raukeana sohvalla. Milonoff on tolpillaan ja häärää kahden edestä.

Helsinkiläisestä ravintola Farangista on tilattu Rantalan suosikkeja oloa kohentamaan: moitteetonta vihreää currya ja muuta kekseliästä aasialaisvaikutteista fuusioruokaa.

Sitä kun syö, ei ole tarvis edes matkustaa minnekään kauas koetteleviin oloihin.

Alkuaan viaton bakteeri iski Rantalaan Papua-Uudessa-Guineassa ja jatkoi itsepintaista jäytämistään tämän nivusessa. Nyt yhdeksän leikkausta on takana, kymmenettä ei ehkä tarvita.

"Päivä kerrallaan, niin kuin AA:ssa", toipilas kuvailee olotilaansa.

Tästä syystä matkailusarja Madventures on ollut puolitoista vuotta tauolla ja Gimmeyawallet-firman työt suunnitteluvaiheessa. Mutta ilman taukoa Riku Rantala ja Tunna Milonoff eivät olisi voineet pujottaa elämänsä kaulanauhaan kertyneitä helmiä taas kirjaksi: vuonna 2007 ilmestynyt Kansainvälinen seikkailijan opas sai jatkoa ruokakirjan muodossa. Kulinaristinen seikkailukirja Mad Cook ilmestyi marraskuussa.

Kirjoitustyö on vaatinut Rantalalta istumalihaksia ja synnyttäneille tuttua reikätyynyä.

Kirja on elämäntapaesittely, johon mahtuu roima siivu parivaljakon yhteisistä kokemuksista.

Mad Cookissa ei ole ruoka-ainehakemistoa, mutta sellainen tarvittaisiin. Se sisältäisi muun muassa ankansikiöitä, apinan aivoja, iilimatoja, istukkaa, oravaa, rottaa, lepakkoa. Muun muassa näitä Milonoff ja Rantala ovat testanneet – Filippiineillä, Perussa, Venäjällä, Laosissa. Vietnamissa ja Tongassa. Niin, ja sitä ihmisen istukkaa Suomessa.

Mutta miksi näitä ällötyksiä pitää olla ja vielä niin paljon?

Onhan kirjassa myös herkullisia ja kuitenkin eksoottisia joka kotiin sopivia reseptejä. Kulinaristi suosittelee -osiossa tuoksuvat huumaavasti valkosipuli ja eksoottiset mausteet. On amok currya, thaimaalaista fisua Suomen oloihin sovellettuna, laosilainen darra-aamiainen, Etelä-Intian masala dosa -lettuja ja vaeltajan paras ystävä, Nepalin dal bhat tarkari (katso selitykset ohesta).

Niin, miksi ällötykset?

"Maailma on sellainen kuin on – safkan ansiosta", Rantala kiteyttää.

"Mikään ei tunnu herättävän yhtä kiihkeitä tunteita kuin syömisestä puhuminen, sen arvottaminen tai sen arvostelu", Milonoff täydentää.

Milonoff ja Rantala toteavat ihmiskunnan suuren enemmistön todellisuuden: kaikki on syötävää, mikä liikkuu. Veljet siteeraavat aasialaista kansanviisautta:

Syötäviä ovat kaikki kaksijalkaiset paitsi tikapuut, kaikki nelijalkaiset paitsi pöytä, kaikki lentävät paitsi lentokone ja kaikki, mikä ui – paitsi sukellusvene.

 

Ja sitten tulee kuvaan etiikka. Kirjalla on näköjään missio, se vastustaa tekopyhyyttä. Länsimainen ihminen paheksuu makkara kädessä niitä, jotka syövät luomukoiraa. Kuitenkin meikäläisen pakastealtaan possu on eläin siinä missä balilainen kulkukoirakin. Toinen eli vapaana ja lajityypilleen ominaisesti, toinen taas piinattuna vankeudessa. Eläimen kuin eläimen kuoleman pitääkin järkyttää.

"Toisaalta skruudaaminen on tämän raskaan ja murheellisen maailman ainoita lohtuja", Rantala sanoo.

Ja skruudanneet he siis ovat, muutakin kuin muurahaisen munia. Ällölista täydentyy Pekingin penisravintolan tarjouksilla, Perun grillatulla marsulla ja Tšernobylin kaalisopalla, muun muassa.

Siis mitä tahansa?

"Paskaa ei syötäisi, ei missään tapauksessa yhtään mitään, mikä olisi päätynyt lautaselle vain sen sokkiarvon takia. Mad Cookin kaikki ruuat ovat olleet kulttuuriin kuuluvia aterioita. Pelkkä vastenmielisyys ei riitä meriitiksi."

Kerrotaan vielä, että Rikun pahimmat iskut ovat olleet kulkukoiran keuhko, tonnikalan silmä ja lepakko: Balilla, Japanissa ja Tongalla. Ja Tunna listaa sen istukan, iilimadot ja apinan aivot: Suomessa, Venäjällä ja Perussa.

Miksi tällaista piti mennä kokeilemaan? Esimerkiksi ihmisen istukkaa?

"Alussa olivat inho ja pelko. Kun pitkällisen taistelun jälkeen olin lopulta saanut grillatun ihmislihapalan kurkusta vatsalaukkuuni, minut valtasi voimakas, lähes huumaantunut tunne. En ole varma, kuuluuko sitä syödä, mutta arvostusta se ainakin ansaitsee", Milonoff perustelee tätä "yybereintä lähiruokaa".

Istukka oli Milonoffin veljentyttären. Rantala toimi grillimestarina.

Usein yrjöttävät ruuat osoittautuvat herkullisiksi, ainakin Donghuamenin yötorilla Pekingissä. Helposti menevät alas meritähdet, vastenmieliset sisäelimet, mulkut ja kaikki merkittävät hyönteiset.

Hyönteisissä muuten voisi olla ratkaisu maailman ruokapulaan. Kaikenlaiset hapsenkakkiaiset tarjoavat huikeita mahdollisuuksia ravitsemuksen kannalta, eikä ekologista haittaakaan olisi.

"Ovat maultaan aivan buenoja, varsinkin friteerattuina", Rantala sanoo.

Lähes yhdeksän vuoden, puolen miljoonan kilometrin ja yli 600 reissupäivän mittainen makumatka on tuottanut myös sangen tavanomaisia neuvoja:

Pese käsiäsi.

Sormin syödessä yritä selviytyä vain oikealla kädellä.

Turruta hajuaistisi, jos pelkäät yrjöreaktiota.

Käristä, keitä, kuori.

Vältä ravintoloita, joissa on vähän asiakkaita.

Älä osta hamppua paikalliselta, vaan toiselta länkkäriltä.

Miehet ovat luokkatoverit Ressun luokiosta. He ovat hitsautuneet työpariksi. Rantala enimmäkseen kirjoittaa, Milonoff kuvaa.

He ovat 36-vuotiaat ja aivan erinäköiset.

Rantala on rehevämpi, Milonoff 15 vuoden kasvissyönnin jälkeen itämaisen henkistyneen oloinen. Hän sanoo olevansa kaikkien reissujen seurauksena "semibuddhalainen". Lihaa hän syö, jos on ihan pakko, ja silloin, kun vieraanvaraisuutta ei kehtaa torjua.

"Kun näkee kärpäsiä parveilevan puolimädän lihaklöntin delhiläisessä basaarissa, ei hirveästi tee mieli skruudailla siitä valmistettua ravintola-annosta. Intiassa muutenkin kasvisruokaperinne on tuhansia vuosia pitkä. Mutta ajatus eettisyydestä tuli safkaamiseeni vasta myöhemmin."

Milonoff on säästynyt pahoilta taudeilta, juomaveteen lisätty jodi on varjellut. Joskus kauan sitten ameeba iski Goalla.

Myös Rantala on tähän saakka päässyt helpolla. Matkat ovat vieneet kaksi kertaa tiputukseen. Ensimmäisen kerran syypää olivat sipsit Kiinassa, toisella kerralla mopotaksin tuoma pizza Kambodzassa.

Näin vahvistuu viesti: Mitä enemmän syö paikallisten kanssa ja tapaa heitä, sen paremmin menee. Myös hyvät vibat edistävät fyysistä hyvinvointia.

Maailmanmatkaajat ovat resunneet eniten Aasiassa, aivan kuten muukin suomalainen reppukansa. Milonoff ja Rantala arvelevat varmaan ihan aiheesta vaikuttaneensa siihen, että heidän maanmiehensä lähtevät rohkeammin kaukaisiinkin paikkoihin.

Lattari näkyy heillä olevan kakkosena, mutta Afrikassa olisi vielä paljon koluamista ja maissipuuroa maisteltavana.

Madventures-ohjelmassa Mad Cook -osuus kestää vain kahdesta neljään minuuttia. Syvälliset tarkoitusperät ovat Milonoffin ja Rantalan mielestä menneet monelta ohi ja mieleen ovat jääneet vain päräytykset.

Kirjassa on kaikenlaista muutakin, ja keväällä miehet kuvaavat sen pohjalta erillistä Mad Cook -netti-tv-sarjaa.

Kulinaristinen seikkailukirja opettaa valmistamaan esimerkiksi pemmikaania ja pettuleipää ja tekemään oman tandooriuunin.

Mutta ovatko veljet viipyneet liian kauan kotimaassa, kun seuraavia aiheita käsitellään niin sovinnaisesti:

Kotimaisten tomaattien suosiminen. Sian ja broilerin arki Suomessa. E-alkuiset lisäaineet. Kaupunkiviljely.

Käytännön ohjeet voisivat olla suoraan marttojen neuvonnasta.

On Luonto-liiton ääntä ja WWF:n uhanalaisten kalojen luettelo.

Muistutetaan, että tehotuotanto on mahdollista vain, jos sille riittää kysyntää ja rahoittajia.

Nämä jutut on kuultu ennenkin.

On kylläkin löytynyt Suomen ällöttävin perinneruoka: risaserpa eli hyljekeitto.

Kirja kuvailee:

"Mitä täydellisin Mad Cook Suomi -menyy – varsinkin se versio, jossa keitto on tehty, helvetti soikoon, hylkeen räpylöistä."

National Geographic Society osti Madventures-ohjelman oikeudet viime vuonna. Sen kansainvälinen levitys on vasta alussa.

Sen verran on kuitenkin nähty ja kuultu, että Milonoffin ja Rantalan vaalima ahtikarjalaismainen englanti toimii oikein hyvin.

Joten hyviä matkoja vain ja oikein pian.

Mad Cook – Kulinaristinen seikkailukirja (Johnny Kniga) 29,90 e. Madventuresin 3. kauden uusinnat Subilla pe klo 21.30.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi