Maasi tarvitsee sinua - eikö kiinnosta?

Puoluepolitiikka kiinnostaa yhä harvempia, ja kiinnostuneillekin poliittinen ura on vaikea ajatus. Miksi nuori lahjakkuus panisi rahansa, perheensä ja uransa likoon paskaduunin takia?

Sairaan pitkät työpäivät ja epävarma pätkätyö.

Turhauttavaa raatamista. Paljon vastuuta. Vähän valtaa.

Riekkuvat toimittajat niskassa ja suttuisia kuvia juorupalstoilla.

Onpa ihme, ettei poliitikon ura kiinnosta.

Juuri nyt puolueet yrittävät etsiä uusia kasvoja riveihinsä kevään 2011 eduskuntavaaleja varten. Tehtävä ei ole helppo, sillä vaalirahoitusskandaalien jälkeen puoluepolitiikka ei tunnu kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Eikä puoluepolitiikka kovin houkuttelevaa ole ollut aikoihin.

Viimeksi vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kutsui puoluejohtajan tehtävää "paskaduuniksi".

Tämän syksyn ylioppilaskuntien vaaleissa näkyi jo trendi: sitoutumattomat ehdokkaat jyräsivät, ja perinteiset puolueet (vihreitä lukuun ottamatta) jäivät nuolemaan näppejään.

Miksi puolueet ja valtakunnanpolitiikka eivät kiinnosta Suomen toivoja?

Teimme soittokierroksen nuorelle älymystölle. Puhelimessa ähistiin:

"Puolueet ovat niin rapakunnossa."

"Politiikka kiinnostaa, mutta poliittiset tehtävät eivät."

"Nykyään politiikassa on liian paljon ihmisiä, jotka ajavat vain omaa asiaansa."

"Tutkijan tai virkamiehen ura kiinnostaa enemmän."

28-vuotias Lasse Männistö, 27-vuotias Mikaela Sundqvist ja 33-vuotias Pilvi Torsti ovat kuitenkin antaneet puoluepolitiikalle mahdollisuuden.

Nyt he pohtivat, kannattaisiko lähteä ehdolle eduskuntavaaleihin.

Lasse Männistö ponnahti viime kuntavaaleissa ensi yrittämällä suoraan Helsingin kaupunginvaltuustoon.

Ääniä kertyi kokoomuksen listalla 975 – kaksi kertaa niin paljon kuin Männistö itsekään oli odottanut.

Nyt kokoomus on kosinut häntä eduskuntavaaliehdokkaaksi, ja Männistö itsekin vähän haluaisi, mutta päätös on silti vaikea.

Miksi?

Asetutaanpa Männistön housuihin ja puvuntakkiin.

Hän tuli Mikkelistä Helsinkiin kauppakorkeakouluun opiskelemaan 2003. Suunta oli selvä: kolmessa vuodessa opinnot loppuun ja sitten töihin, vaikka johonkin investointipankkiin Lontooseen.

Opinnot etenivät suunnitelman mukaisesti, kunnes väliin tuli opiskelijapolitiikka.

"Menin mukaan rannetta myöten", Männistö sanoo.

Hän nousi nopeasti opiskelijapolitiikan huipulle, Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajaksi.

"Vielä silloin ajattelin, että yksityisestä sektorista nousee elämälle merkitys."

Sitten tie eteni kuitenkin kuntavaaleihin. Politiikka maistui aina vain paremmalta.

"Ei tästä enää Lontooseen lähdetä, eivätkä investointipankitkaan ole kovin houkutteleva vaihtoehto juuri nyt."

Männistö tuntee itse nahoissaan, että hänen on aika pian tehtävä se iso ratkaisu. Joko hän valitsee politiikan ja pyrkii eduskuntaan seuraavissa vaaleissa – tai sitten hän antaa työuran viedä.

"Nyt elän vielä kahta roolia rinnakkain. Mikään ovi ei ole sulkeutunut."

Politiikka tuntuu kiehtovammalta vaihtoehdolta, Männistö sanoo.

"Jokin siinä vetoaa, ja mulla on tunne, että olen siinä hyvä."

Mutta:

"Faktojen valossa se on täysin älytön valinta. Politiikkaan ei pääse omilla ansioillaan, kuten työelämässä tapahtuu, vaan esimerkiksi rahan määrällä on hirveän suuri merkitys. Tai sillä, miten vaikuttaa olemuksellaan ihmisiin."

Miesparka.

"Yhtäkään päivää ei mene, ettei tätä miettisi."

Männistö tuntee todennäköisyydet: alle 30-vuotiaan helsinkiläisen mahdollisuudet päästä eduskuntaan ensimmäisellä yrityksellä ovat häviävän pienet.

Eikä tappio sovi hänen suunnitelmiinsa.

"Olen valmis panemaan kaiken likoon politiikan puolesta, mutta samalla altistan itseni valtavalle epävarmuudelle."

Männistö on laskenut tarvitsevansa vaalikampanjaansa vähintään 50 000 euroa. Se tarkoittaisi sitä, että kassaan menisivät hänen kaikki tulonsa ja säästönsä, eikä se edes riittäisi. Pitäisi ottaa iso laina.

"Kauppislaisena en voi käsittää, miten edes harkitsen ottavani kymppitonneja lainaa päästäkseni neljäksi vuodeksi pätkätyöhön."

Vaakakupissa ovat politiikan "usvainen tie", kuten Männistö runollisesti kuvailee, ja työelämä, jossa kaikki on vain itsestä kiinni.

"Muualla menestys ja lupaus ovat paljon varmempia."

Vaalirahakohu lisää juuri Männistön kaltaisten nuorten epävarmuutta. Männistöä harmittaa, että "sinänsä oikeutettu" kohu kaatuu lopulta tulokkaiden niskaan ja vahvistaa vanhaa kaartia.

"Mua pännii tämä kohu. Olen pettynyt."

Kaikesta huolimatta voi hyvin olla, että kokoomus saa Männistön. Miehessä on herännyt intohimo, jota ei niin vain sammuteta.

"Saattaisin olla parempi politiikassa kuin liike-elämässä", hän sanoo.

Vaikka kokoomuslaisena Männistö tietysti uskoo, että maailmaan voi vaikuttaa myös liike-elämässä.

"Siellä vaikutus voi olla isompi, mutta vaikutusalue on kapeampi. Politiikassa menestyvän scope on laajempi, mutta yksittäisen johtajan vaikutus on pienempi."

"Uskon, että lopputulos politiikan saralla on merkittävämpi. Edes Nokian vaikutus ei sittenkään ole yhtä suuri."

Männistön puoluetoveri, kansanedustaja Ben Zyskowicz, 55, tunnetaan puolueensa kykyjenetsijänä.

Hänen mielestään kykyjä ei ole nyt tarjolla sen vähempää kuin tovi sitten. Pidemmällä aikavälillä trendi on kuitenkin nähtävissä.

Zyskowiczin mukaan romahdus politiikan imagossa tapahtui jo 1980-luvulla, kun ylipolitisoituminen hiipui. Moni sai silloin politiikasta tarpeekseen.

"Nykykielellä sanottuna politiikka oli 1960–80-luvuilla megatrendi", Zyskowicz sanoo.

"Kyvykkäimmät menivät politiikkaan. Tosin kaikki eivät jääneet sinne: esimerkiksi Jorma Ollilla lähti yrityselämän palvelukseen."

Tämän ajan trendi saattaa olla, että kyvykkäimmät hakeutuvat politiikan päätehtävien sijaan niiden liepeille, esimerkiksi ministerien avustajiksi ja valtiosihteereiksi.

Avustajaportaan valta ja koko on viime vuosina kasvanut hurjasti. Demareiden toivoksi tituleerattu tutkijatohtori Pilvi Torsti pitää tätä suomalaisen politiikan "megamuutoksena". Hän on Helsingin yliopiston Historiatietoisuus Suomessa -tutkimushankkeen johtaja.

"Voisi ehkä olla jopa mielekkäämpää työskennellä ministerin avustajana kuin ministerinä, ihan oman elämänlaadun takia. Kun ajattelee, mille ministerinä altistaa itsensä", hän sanoo.

Torsti, joka itse pyrki euroedustajaksi viime vaaleissa, on muutoksesta huolissaan.

"On demokratiaongelma, jos rupeaa tuntumaan siltä, että todellinen valta valuu kauemmas kansanvaltaisesta systeemistä."

Myös Torstille päätös liittyä sosiaalidemokraattiseen puolueeseen oli iso.

"Puolueet ovat Suomessa leimaavia. Puoluekirjan mukana saa kannettavaksi koko puolueen historian ja mielikuvat, joita siihen liitetään."

Vakuuttaakseen itsensä Torsti kirjoitti kymmensivuisen muistion, jossa perusteli päätöstään.

"Olin yllättynyt, miten kannustavasti läheiset sitä kommentoivat. Toisaalta suvusta löytyi myös niitä, joille puolueratkaisuni oli kova pala."

Ratkaisu oli kuitenkin tehtävä: Torstin missio on, että puoluepolitiikka pelastetaan sisältäpäin. Ja nyt olisi Torstin mielestä oikea aika.

Suomen historiassa on 1960- ja 70-lukujen lisäksi pari muutakin ajanjaksoa, joina politiikka on kiinnostanut nuoria ja uusia kasvoja: itsenäistymisen aika ja sotien päättyminen 1940-luvulla.

"Kussakin ajassa vetää se toimintaympäristö, jossa tuntuu, että ihminen pystyy itse vaikuttamaan", Pilvi Torsti uskoo.

"Olen itse tullut aikuiseksi 1990-luvulla, jolloin järjestötoiminta ja bisnes näyttäytyivät politiikkaa kiinnostavampina ja dynaamisempina. Nyt on taas murroskohta käsillä, kun tapahtuu luonnollisesti sukupolvenvaihdos. Näissä murroskohdissa politiikka määritellään."

Tätä toiveikkuutta täytyy ihailla. Mutta miten muutkin nuoret aikuiset saataisiin kiinnostumaan suuresta murroksesta?

"Luulen, että ilmastonmuutoksen ja finanssikriisin myötä politiikasta on taas tullut kiinnostavaa", Torsti sanoo. "Näitä asioita ei ratkaista muuten kuin politiikan keinoin."

Torstin oma vastaus eduskuntavaaliehdokkuuteen on arvattavissa:

"Totta kai pyrin ehdokkaaksi."

Vihreiden kansanedustaja Janina Andersson, 38, joutui silmätikuksi, kun hän vastikään ilmoitti lähtevänsä eduskunnasta tämän kauden jälkeen. Kansanedustajien sopeutumiseläke on muhkea, monen mielestä kohtuuton.

Mutta se ei ole syy eduskunnasta jättäytymiseen, Andersson vakuuttaa.

Mikä sitten? Turhautuminen raskaaseen työhön?

Ei sekään. Andersson sanoo, että on vain päättänyt antaa enemmän aikaa perheelleen ja lopettaa pendelöinnin Turun ja Helsingin välillä.

"Minusta eduskunta on todella hyvä työpaikka, ja toivoisin, että tänne haluavat ne, joilla on tarve parantaa maailmaa. Voin rehellisesti sanoa, että tällä työllä voi vaikuttaa", Andersson sanoo 16 vuoden edustajakokemuksellaan.

"Mutta ajanhallinta on iso ongelma. Koskaan ei voi tehdä tarpeeksi."

Omalle paikalleen Andersson on yrittänyt houkutella turkulaista Mikaela Sundqvistia.

Andersson "keksi" Sundqvistin eskarin vanhempainilloista, ja nyt Sundqvist istuu jo Turun kaupunginvaltuustossa. Tätä ennen hän ei ollut edes ajatellut poliittista uraa.

Mutta ympäristöbiologi Sundqvistilla on mielessä muutakin kuin eduskunta.

Hän tutkii merenpohjan ympäristömyrkkyjä, erityisesti tina-yhdisteitä ja niiden vaikutusta kalojen lisääntymiseen.

Sundqvist tekee nyt väitöskirjaa. Työllä on rahoittajat, ja tutkimuspaikkana Åbo Akademi. Eduskuntavaalit osuvat huonoon saumaan, sillä Sundqvistin pitäisi valita väitöskirjan ja vaalikampanjan välillä.

"Vaakakuppi on nyt painumassa tutkimukseen", hän myöntää. Toisin kuin Lasse Männistölle, Sundqvistille kampanjan rahoitus ei olisi kynnyskysymys.Hän uskoo, että kampanja syntyisi "hyvällä tiimillä".

"Silloin ei tarvita miljoonia."

Sundqvist myöntää olleensa otettu, kun häntä pyydettiin eduskuntavaaleihin.

"Kyllähän se houkuttelee, kun sanotaan, että sussa on potentiaalia."

Hän on luontaisesti taitava puhuja, tietää sen itsekin. "Se on vahva piirre luonteessani. En ole ikinä pelännyt puhumista, vaan siitä tulee hyvä tunne."

Päätös tutkimuksen ja valtakunnanpolitiikan välillä ei ole helppo siksikään, että Sundqvist on päässyt vaikuttamisen makuun kaupunginvaltuustossa.

"Politiikassa oppii koko ajan uutta, sen huomaa jo paikallistasolla. Eduskunnassa asiat ovat vielä kokonaisvaltaisempia, siellä vaikutetaan suuriin ohjaaviin linjoihin. Silloin tuloskin voi olla laajempi", Sundqvist arvioi.

Toisaalta hän uskoo pystyvänsä vaikuttamaan itselleen tärkeisiin asioihin myös tulevalla väitöskirjallaan.

"Tutkimustulosten pitäisi näkyä myös päätöksenteossa. Toivon, että sillä olisi merkitystä myrkkymäärien vähenemiseen."

Joten mitä sitä vehtaamaan: toisin kuin Männistö, Sundqvist on päätöksensä tehnyt.

Vastaus vihreiden pyyntöön on: ei vielä 2011.

"En voi lähteä vain nimeksi listoille. Jos lähden, niin sitten satsataan täysillä."

Ehkä siis myöhemmin.

"Poikakin on siinä iässä, että viihtyy kotona", Sundqvist lisää. "Nyt ehtii pelata lautapelejä."

JobForum -uravalintamessut sekä Studia 2009 -koulutusmessut lukiolaisille, ylioppilaille ja muille toisen asteen opiskelijoille Helsingin Messukeskuksessa (Messuaukio 1) ke-to 2.–3. 12. klo 9–17. Liput 10 e.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi