Me rakastamme Pohjois-Koreaa

Se oli yksi jalkapallohistorian suurimmista yllätyksistä.

12. heinäkuuta 1966 Ayresome Park -stadionille Englannin Middlesbroughun oli ahtautunut 20 000 ihmistä seuramaan MM-kisojen alkusarjan ottelua Pohjois-Korea–Italia.

Maailman suljetuin valtio oli lähettänyt kisoihin nipun pelaajia, joista kukaan ei tiennyt mitään.

Joukkue kuitenkin uhkui itseluottamusta. He olivat itseään suuremmalla asialla.

Suorituksillaan pelaajat tekivät kunniaa korealaiselle kommunismille ja Suurelle johtajalleen Kim Il-sungille.

Ottelussa Pohjois-Korean aggressiivinen hyökkäyspeli tuotti tulosta.

Pak Doo-ik sai keskikentältä nappisyötön kuudentoista alueen reunalle ja ampui tarkan kudin vasempaan alakulmaan.

Pohjois-Korea voitti 1–0, ja Italia karsiutui jatkosta.

Roomassa kotiin palaava Italian joukkue vastaanotettiin heittämällä pelaajien päälle kananmunia ja tomaatteja.

Pohjois-Korea nousi MM-kisoissa kahdeksan parhaan joukkoon. Tie nousi pystyyn vasta kun joukkue kärsi 3–5-tappion Portugalille.

Pelaajat palasivat Pohjois-Korean pääkaupunkiin Pjongjangiin juhlittuina sankareina.

Ensi tiistaina Pohjois-Korea tekee paluun MM-areenoille 44 vuoden jälkeen. Etelä-Afrikan Johannesburgissa pelattavassa alkulohkon ottelussa vastaan asettuu Brasilia.

MM-kisoissa Pohjois-Korea on se sama kummajainen kuin vuonna 1966. Kun muu maailma on kansainvälistynyt, Pohjois-Korea on käpertynyt itseensä.

Vain harvalla pelaajalla on kokemusta ulkomaisista sarjoista. Italia-pelin taika voi silti viedä pitkälle.

"Jos vastustaja aliarvioi Pohjois-Koreaa ja tulee peliin takki auki, niin yllätyksen mahdollisuus on olemassa", sanoo espoolainen Andy Kyro, 55.

Kyro on yksi niistä jalkapallofaneista, joiden sydämet Pohjois-Korea on valloittanut peliesityksillään.

Hän suitsuttaa MM-joukkueen puolustuspeliä ja maalivahdin "supertorjuntoja". MM-kisoissa hän aikoo ottaa takaisin sen vahingon, ettei aikoinaan nähnyt kuuluisaa Italia-peliä.

"Olin 11-vuotias ja valitettavasti maalla. Lehdestä sitten luin, että se oli vuosisadan yllätys."

Kyron kanssa samoilla kulmilla Espoossa asuva Tommi Lievemaa, 43, aikoo myös pysyä kanavalla, kun Pohjois-Korea pelaa.

Lievemaa on Suomi–Korea-seuran aktiivijäsen ja kiivas sosialisti.

Hänen mukaansa Pohjois-Korean joukkueen vahvuus on yhteiskuntajärjestelmässä, jossa urheilun kanssa ei lepsuilla.

"Ihailin aina jääkiekossakin Neuvostoliiton punakoneen pelaamista. Siinä näkyi kurinalaisuus ja ammattimaisuus."

Pohjois-Korealle MM-kisat ovat poikkeuksellinen sauma saada myönteistä julkisuutta. Maa tunnetaan lähinnä ydinasepullistelustaan, ihmisoikeusloukkauksistaan ja köyhyydestään.

Välit muun maailman kanssa eivät ole aikoihin olleet näin kireät. Hiljattain pohjoiskorealaisten torpedoisku surmasi 46 eteläkorealaista merisotilasta Keltaisellamerellä.

Tommi Lievemaan mukaan valoisampiakin viestejä on viime vuosina kuultu. Hän kertoo ruotsalaiskaveruksista, jotka päättivät valmistuttaa farkkuja Pohjois-Koreassa ja tuoda ne myyntiin Tukholmaan.

Kolmikko katsasti sopivaa tehdasta myös Kiinassa, mutta päätyi Pohjois-Koreaan, koska ei halunnut hikipajaa. Pohjois-Koreassa he varmistivat itse paikalla, että 1100 farkkuparia valmistettiin työläisiä riistämättä.

"Mummelit tekivät siellä fleece-paitoja kaikessa rauhassa. Sieltä löytyi tavallaan tällainen piilotettu paratiisi", kehuu Lievemaa.

Piilotettu paratiisi. Jotenkin näin ajattelevia Pohjois-Korea-harrastajia, suorastaan faneja, löytyy Suomestakin satoja.

Yksi heistä  on Juha Kieksi, 42. Kun muut suomalaismiehet pitävät kesällä farkkuja ja T-paitaa, Kieksi pukeutuu pohjoiskorealaisen kansanasuun.

Asu muistuttaa etäisesti länsimaista pukua, mutta puvuntakin sijaan siihen kuuluu hihaton työläispaita. Kieksi teetti kaksi pukuaan mittatilaustyönä Pohjois-Korean pääkaupungissa Pjongjangissa.

"Ei sitä ihan virallisissa tapaamisissa viitsi pitää. Se herättää huomiota niin paljon."

Nytkin Kieksiä taitaa hieman ujostuttaa. Istumme Café Ursulan terassilla Helsingin Kaivopuistossa, ja kahvilan ovesta lappaa sisään pukumiehiä.

Töissä asuvalintojen kanssa on helpompaa. Elintarviketurvallisuusviraston ylitarkastajalla on kuulemma ollut samat työkaverit jo 15 vuotta.

"Kyllä ne minut jo tuntevat. Lähinnä joskus kysyvät, että miten sinne Pohjois-Koreaan pääsee."

Kieksi on Pohjois-Korean valtiollista ideologiaa, Juche-aatetta, julistavan Suomen opintoyhdistyksen puheenjohtaja.

Opintoyhdistyksen tarkoituksena on levittää korealaisen vallankumouksen ilosanomaa.

Yhdistys pitää seminaareja ja esittelee korealaista sosialismia turuilla ja toreilla. Vastaanotto on ollut kuulemma myönteinen.

"Ehkä yksi tai kaksi sadasta on pitänyt meitä outoina."

"Ehkä suomalaiset ovat sen verran ujoja, etteivät he uskalla sanoa päin naamaa", tuumii yhdistyksen aktiivijäsen Heikki Sipilä.

Yhdistyksen julkaisema lehti on viihdyttävää iltalukemista. Kuvat ovat suttuisia, ja ulkoasussa olisi muutenkin toivomisen varaa, mutta teksti pysyy tiukasti asiassa. Eläköön vallankumous ja Toveri Kim Jong-il! Alas imperialismi ja Yhdysvallat!

Aktiivit kehuvat tapaamisiaan kuitenkin suomalaisen rauhalliseksi.

"Joskus on ollut joitain videoita, joissa esiintyy toimitusjohtaja Kim Jong-il. Mutta ei hänelle nyt kumarreta", sanoo Sipilä.

Netin keskustelupalstoilla Pohjois-Korean ystävät on leimattu friikeiksi. Pakko myöntää: ymmärrän, miksi.

"Vika ei ole minussa, vaan maailmassa", sanoo Tommi Lievemaa. "Olen aina halunnut kyseenalaista vallitsevia totuuksia ja kulkea vastavirtaan."

Suomalaiset vasemmistoradikaalit innostuivat Pohjois-Koreasta muiden sosialististen maiden ohella 1960-luvun lopulla. Kuumimpina vuosina Pohjois-Korea suomensi peräti 71 Juche-aatetta käsitellyttä kirjaa.

Jälkimainingit osuivat Juha Kieksiin 1980-luvun lopulla.

"Silloin Koreaa ei esitetty niin outona kuin nyt, kun sosialismi on romahtanut."

Vakaumukselliselle kommunistille olisi maailmassa ollut tarjolla muitakin ihailun kohteita. Kieksin mukaan korealainen sosialismi oli kuitenkin rakennettu kaikkein tukevimmalle pohjalle, koska se ei antanut tuumaakaan periksi kapitalismin edessä.

Juche-aate korostaa omavaraisuutta ja riippumattomuutta.

"Korealaiset itse pystyvät kuitenkin tuottamaan melkein kaikkea, mitä tarvitaan yhteiskunnan pyörittämisessä."

Kieksin mukaan maailmalla omavaraisuus ja riippumattomuus kiehtovat myös ihmisiä, jotka eivät ole kommunisteja.

"Tarvetta riippumattomuuteen on. Maailma blokkiutuu samalla, kun kansojen itsemääräämisoikeus vähentyy."

Kieksin puheita kuunnellessa ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Todellisuudessa Pohjois-Korea on niin omavarainen, etteivät pohjoiskorealaiset selviäisi hengissä ilman ulkoista ruoka-apua.

Rajat on käytännössä suljettu, mikä on ollut myrkkyä maan taloudelle.

Kieksi on vieraillut Pohjois-Koreassa kolmesti. Hänen mukaansa paikalliset myöntävät, että ongelmia on, mutta eivät valita.

"Kyllä he ihan tyytyväisiltä vaikuttavat."

Hapanta naamaa tuskin olisi edes varaa näyttää. Pohjois-Korea on yksi maailman epädemokraattisimmista valtioista. Vääristä liikkeistä voi joutua työleirille tai menettää henkensä.

Pohjois-Korean ystävien mukaan maan ei edes pitäisi tavoitella länsimaista demokratiaa.

"Korealaiset odottavat vastuullista vapautta. Se on vähän erilaista kuin meidän 'mitä vain saa tehdä' -vapaus", sanoo Heikki Sipilä.

"Koko demokratia-käsite on tyhjänpäiväinen. Täällä ihmiset saavat tehdä ja ajatella mitä tahansa, mutta: onko sillä mitään käytännön vaikutusta?"

Tommi Lievemaa muistuttaa, etteivät ihmisoikeudet päätyy siihen, että saa äänestää. Pohjois-Koreassa valtio takaa työpaikan. Terveydenhuolto ja asunnot ovat halpoja tai ilmaisia.

Muuhun köyhillä ei olisikaan varaa.

Juha Kieksi  ei epäile, etteikö Pohjois-Korean mallinen yhteiskuntajärjestelmä soveltuisi myös Suomeen.

"Olisi parempi rakentaa sellaista yhteiskuntaa, joka lähtisi ihmisten tarpeista."

Hyvinvoinnistaan korealaiset saavat kiittää hullunkurista Kimin perhettä. Kimit ovat hallinneet maataan rautaisella otteella yli 60 vuoden ajan.

Meneillään on taas sukupolvenvaihdos. Kun Kim Jong-ilin voimat käyvät vähiin, poika Kim Jong-unin uskotaan tarttuvan puikkoihin.

Tommi Lievemaa ei näe perhedynastiaa pahana.

"Eihän se ole tavatonta muissakaan yhteiskunnissa."

Kimit ovat pönkittäneet valtaansa poskettomalla henkilöpalvonnalla. Pohjois-Korean valtiomedian mukaan Kim Jong-il osaa säveltää loistavia oopperoita, lentää hävittäjällä ja tehdä golfissa hole in onen.

Juha Kieksiä Rakkaan johtajan taidot naurattavat.

"Eikö se olisi vähän outoa, jos asiaa ei pitäisi hassuna."

Muuten vallankumouksen takuumiehiin suhtaudutaan asiaan kuuluvalla hurmoksella.

Hiljattain Pohjois-Korean ystävät perustivat lautakunnan valmistelemaan isä-Kimin syntymän 100-vuotisjuhlallisuuksia Suomessa.

Takavuosien tapaan merkkipäivän kunniaksi Pohjois-Koreaan lähtee tervehdys tai lahja. Vanhastaan perhedynastian lahjavalikoimaan kuuluu ainakin Liikemiehen opas suomalaiseen saunaan.

Kieksi on kutsunut Kim Jong-iliä aikakautemme merkittävimmäksi teoreetikoksi ja loistavimmaksi poliittiseksi johtajaksi.

"Siitä ei ole epäilystäkään, etteikö Kim Jong-il olisi tehnyt pohjoiskorealaisille enemmän hyvää kuin huonoa", hän sanoo.

Kieksin on kuitenkin vaikea keksiä, mitä kouriintuntuvaa Rakas johtaja on tehnyt.

"Näkisin hänet ennen kaikkea tällaisena tsemppaajana."

Pohjois-Korean urheiluelämän nokkamiesten mukaan on itse asiassa Rakkaan johtajan ansiota, että maan joukkue selviytyi MM-kisoihin.

Kimin kerrotaan antaneen joukkueelle taktisia neuvoja.

Ei tiedetä, aikooko Kim itse lähteä tsemppaamaan pelaajia Etelä-Afrikkaan. Lehtitietojen mukaan Pohjois-Korean silmäätekeville on varattu kisoihin 200 lippua.

Kansa jää kotiin nuolemaan näppejään. Valtion kanavilla pelejä ei näytetä suorana. Koosteisiin pääsevät vain parhaat palat.

Siis jos joukkue voittaa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi