Michael Monroe palasi enkelten kaupunkiin

Michael Monroe tasapainoilee rock-klubin baaritiskillä. 47-vuotias laulaja valuu hikeä ja huutaa yleisölle:

"You rock like fuck!"

Suuri tukka on palannut Los Angelesiin.

"Täällä minä haluan aina elää!"

Joulukuussa 1984 Hanoi Rocks saapuu Los Angelesiin, ja rumpali Razzle on Hollywoodin auringosta ja Sunset Stripin valoista sokaistunut.

Suosionsa huipulla suomalaisyhtye on vihdoin päässyt tänne asti.

Los Angelesin -keikat on myyty loppuun, paras alle puolessa tunnissa.

Kaksikymppiset Antti "Andy McCoy" Hulkko, Matti "Michael Monroe" Fagerholm, Sami "Sam Yaffa" Takamäki,

Jan-Markus "Nasty Suicide" Stenfors ja Razzleksi kutsuttu rumpali Nicholas Digley ovat todellisen maailmanvalloituksen kynnyksellä.

"Täällä minä haluan aina elää", Razzle julistaa Suosikin haastattelussa.

Ja kuolee, vielä samalla matkalla, ennen yhtäkään keikkaa Hollywoodissa.

"Näin ensimmäisen kerran Hollywood-kyltin elävänä, kun käytiin katsomassa Razzlen ruumista", muistelee Michael Monroe nyt, talvella 2010, samassa maisemassa.

"Siitä päivästä lähtien tästä paikasta tuli karmiva fiilis."

Michael Monroe on palannut Los Angelesiin omaa nimeään kantavan uuden bändikokoonpanon kanssa. Keikka on illalla legendaarisessa Viper Roomissa, rock-pyhätöistään tunnetulla Sunset Strip -kadunpätkällä.

Täältä, Whiskey A Go Go- ja Roxy-klubeilta, aloittivat uransa The Doors, The Byrds, Buffalo Springfield, Neil Young, Bruce Springsteen, Patti Smith ja Guns N' Roses.

Viereisen Rainbow Bar & Grillin kanta-asiakkaisiin lukeutuu Motörheadin Lemmy.

Kävelymatkan päästä löytyy Led Zeppelinin bileseurueen terrorisoima, "Riot Houseksi" ristitty Hyatt-hotelli, ja kadunpätkän toisessa päässä loistaa Rollareiden ja Ville Valon lempihotellin Chateau Marmontin jylhä siluetti.

Tien toisella puolella vilkkuu Viper Roomin mainostaulu.

Pitkään Johnny Deppin omistuksessa ollut klubi nousi otsikoihin näyttelijä River Phoenixin menehdyttyä huumeiden yliannostukseen viereisellä parkkipaikalla. Klubin lavalla on nähty Iggy Popin, Johnny Cashin ja Tom Pettyn kaltaisia legendoja.

Ja tänään Michael Monroe.

"Me ollaan nyt vihdoin täällä Los Angelesissa valloittamassa maailmaa", Monroe naurahtaa ennen illan keikkaa.

Monroe on pukeutunut hihattomaan T-paitaan, nahkahousuihin ja käärmeennahkakenkiin. Hänen kanssaan Sunset Stripillä käyskentelee Sami Yaffa.

Miehet soittavat taas yhdessä.

"Onhan se aika ufoa aloittaa uuden bändin kanssa kaikista maailman paikoista just täällä", Yaffa myöntää.

Razzle kuoli täällä auto-onnettomuudessa 8. joulukuuta 1984.

Vaikka Hanoi Rocksin tarina jatkui vielä useilla eri kokoonpanoilla, loppui tarunhohtoinen maailmanvalloitus 1980-luvulla tuohon kolariin.

"En mä tästä kaupungista vieläkään diggaa, vaikka kerkesin bunkkaamaan täällä kolmen vuoden ajan", Yaffa miettii.

"Tosin tässä korttelissa on oltava jokin pysyvä energiakeskus. Siitä huolimatta, että bändit ja sukupolvet vaihtuvat, nämä Sunsetin mestat ovat säilyneet lähes muuttumattomina 60-luvulta saakka."

Seuraavassa lauseessa basisti tosin kertoo monien ystäviensä muuttaneen idemmäksi Sunsetin vuokrien noustua pilviin.

"New Yorkissa siirryttiin Brooklyniin, täällä halvempien vuokrien perässä Silver Lakeen." 

Myös Sunset Stripin päihdekulttuurissa on tapahtunut silmiinpistävä muutos: West Hollywoodin vanhasta katukuvasta tutut huumediilerit ja narkomaanit ovat kadonneet.

Vielä 80-luvulla Mötley Crüen kaltaiset losangelesilaisbändit esiintyivät huoletta Sunset Stripin rock-luolissa kokaiini- ja heroiinipäissään.

Eivät enää.

"Kilpailu on liian kovaa, eikä kukaan jaksa enää katsoa sitä sekoilua ja kompurointia", Monroe sanoo.

"Tietyssä iässä alkaa miettimään, kuinka kauan sitä haluaa elää."

"Mulla on ainakin kuollut liian monta frendiä kaksikymppisinä siihen hörhöilyyn", Yaffa jatkaa. Yaffan asuessa ja soitellessa Los Angelesissa 1980–90-lukujen taitteessa Sunset Stripiä kansoittivat Hanoi Rocksilta näyttävät ja kuulostavat bändit. Pisimmälle jäljittelijöistä ponnisti Guns N' Roses.

"Näin Axl Rosen ekan kerran laulamassa yksissä jameissa Viper Roomissa. Vuosi taisi olla 1987, ja Axl lauloi jonkun Janis Joplin -coverin, mikä oli ihan murhaa", Yaffa muistelee.

Vaikka jäljittelijät pääsivät maailmanvalloituksessaan Hanoi Rocksia pidemmälle, eivät Monroe ja Yaffa vaikuta katkerilta. Kesäkuussa he lämmittelevät Axl Rosen johtamaa Guns N' Rosesin nykykokoonpanoa Helsingin Käpylässä.

"Guns N' Roses on tosi cool – nehän toivat aina haastatteluissaan Hanoi Rocksia esille", Monroe sanoo.

"Se tosin ärsytti, kun meitä verrattiin välillä myös ihan turhanpäiväisiin paikallisiin poseerausbändeihin, jotka keskittyivät lähinnä isoihin tukkiinsa."

Tällä kiertueella kuullaan Michael Monroen uuden, vasta syksyllä nauhoitettavan levyn kappaleiden lisäksi tietysti myös nostalgianumeroita.

Uudet kappaleet syntyvät Monroen, Yaffan ja kitaristi Gingerin yhteistyönä.

"Energistä rock'n'rollia punk-särmällä", Monroe maalailee.

"Me ollaan tehty Maken kanssa kimpassa duunia kymmenen vuotta, kun laskee mukaan sekä Hanoi Rocksin että Demolition 23:n vuodet", Yaffa laskee.

"Keikoilla soitetaan matskua koko tämän matkan varrelta ja uusia biisejä päälle, ettei meininki mene liian nostalgiseksi."

Illalla Viper Room on loppuunmyyty.

Vajaan kolmensadan hengen yleisössä näkyy Hanoi Rocks -faneja eri puolilta maailmaa: Meksikosta, Japanista...

Niin ikään Monroe-faniksi osoittautuva klubin pääpromoottori uhmaa viranomaissäädöksiä päästämällä sisään kaikki bändin vieraslistalaiset. Heitä on liikaa.

Ihmismäärä johtaa keikan aikana happikatoon, jota ovimiehet yrittävät helpottaa avaamalla lavanviereisen ulko-oven.

Monroen intensiivisesti tulkitsema Dead, Jail Or Rock'n'roll kantautuu avoimesta ovesta Sunset Stripille. Valituksien sijasta kadulta raikuu aplodeja.

Poliisipartio ajaa tyynesti klubin ohi.

"On hienoa palata Hollywoodiin", Monroe julistaa yleisölle.

Hän ei viittaa Hanoi Rocksiin vaan entisen soolobändinsä keikkoihin Whiskey A Go Gossa lähes parikymmentä vuotta aiemmin.

"Kun olin täällä viimeksi keikalla, mulla oli monta loppuunmyytyä show'ta peräkkäin tuossa vastapäätä ja tulin kipeäksi jo ekana iltana. Jostain syystä kurkku vetää taaskin viimeisiään."

Tällä kertaa Monroen ääni kuitenkin kestää.

Akrobaattinen solisti hyppelee keikan päätteeksi heiluvien kaiutinkaappien lomasta yleisön sekaan, päätyen lopulta baaritiskin päälle huudattamaan ihmisiä.

"You rock like fuck!" Monroe kiittää.

Keikan jälkeen Viper Roomin ahtaaseen takahuoneeseen pyrkii faneja, toimittajia ja paikallisia silmäätekeviä. Yaffan ja Monroen riisuessa hikisiä keikkapaitoja yltään sisään astelee kantrirokkari Lucinda Williams.

"Teette helvetin tärkeää työtä opettaessanne näille hollywoodilaiskakaroille kuinka rokkia soitetaan", liki kuusikymppinen Williams kehuu.

"Ja Michael – näytät lavalla aivan kreikkalaisjumalalta!"

Illan viesti on selvä.

Hanoi Rocks on kuollut, mutta Michael Monroe on elossa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi