Opas Sinulle, iso lapsi

Onko teini-iästä vierähtänyt jo aikaa, mutta aikuisuus ei oikein "nappaa"? Ei hätää. Nyt-liitteen opas kertoo, miten navigoit nuoruuden ja keski-iän ristiaallokossa.

Muinaisessa heimoyhteisössä lapsesta tuli aikuinen, kun tämä suoritti aikuistumisriitin. Sitten muutettiin aikuisten majaan ja vaihdettiin lapsen leikit metsästämiseen ja keräilemiseen.

1900-luvun alussa länsimaissa keksittiin teini-ikä, jolloin sai etsiä itseään ja olla hämmentynyt. Syntyi nuoriso.

1980-luvulla alkoi syntyä kolmenkympin molemmin puolin ajelehtivien nuorten aikuisten kategoria. Aikuisuuden merkkipaalut – vakituinen työ, avioliitto ja perhe – karkaavat yhä myöhempiin elämänvaiheisiin, toisten kohdalla kauas horisontin taa. Vastuuta on, mutta vain itsestä.

Tällainen välitila hämmentää.Miten pitäisi elää, kun ei ole enää nuori, mutta ei vielä keski-ikäinenkään. Pitääkö pillifarkut jo vaihtaa chinoihin? Saako enää suuttua, kun kysytään Alkossa papereita?

Nyt-liite kirjasi säännöt nuoruuttaan venyttävälle modernille aikuiselle sopivasta käytöksestä. Näin ikäkriisiä poteva voi välttää epävarmuudet ja nolot tilanteet, joita nykyaika luo.

Huppariaikuisen elämänopas, olkaa hyvä!

 

Luku 1:

Työ ja yhteiskunta

Perinteisen käsityksen mukaan aikuinen on vastuullinen, tuottava yhteiskunnan jäsen.

Aikuinen käy töissä ja lähtee Tavastialta arki-iltana ennen encore. Aikuinen juo päiväkaljoja vain viikonloppuisin ja matkustaa ulkomaille viikon kesälomalle, joka kiitää ohi.

"Työ ennen huvia" on kuitenkin huono elämänohje.

Ihan tutkitusti.

Amerikkalaiset markkinoinnin tutkijat Anat Keinan ja Ran Kivetz selvittivät vuonna 2006, kumpaa ihmiset katuvat enemmän, "vastuullista" ajankäyttöä eli työntekoa vai "vastuutonta" laiskottelua tai hauskanpitoa.

Viikon kuluessa molempia ratkaisuja kaduttiin suurin piirtein yhtä paljon, mutta mitä kauemmas menneisyyteen koehenkilöt katsoivat, sitä enemmän he katuivat työntekoa. Viiden vuoden takaista tunnollista ratkaisua kaduttiin kaksi kertaa enemmän kuin hetken hauskanpitoa.

On siis oikeastaan kaukonäköisempää tarttua hetkelliseen nautintoon kuin pitkällä aikavälillä hyödylliseen toimintaan. Kadut vähemmän

"Tsekkaa" myös: Sinä ja yhteiskunta

ikuiselle ei ole eduksi olla tietämätön tai välinpitämätön yhteiskunnallisista asioista. Uutisten seuraaminen pitäisi aloittaa viimeistään silloin, kun saa ensimmäisen erän opintotukea.

Yhteiskunnan suora tuki sitouttaa henkilön kansalaisvelvollisuuksiin samoin kuin tyhjä jääkaappi velvoittaa pohtimaan valtiontalouden suuria kysymyksiä.

Ampparit.comista pääasiallisena uutislähteenä tulisi luopua viipymättä, kun opiskelu vaihtuu päivätyöksi.

"Tsekkaa" myös: Media-ala

Tosi-tv-julkisuudesta haaveilu kuuluu teini-ikään, ei aikuisuuteen. Idolsin osallistujien suojaikäraja on hyvästä syystä 30 vuotta. Yli kolmekymppisellä on asiaa vain ammatillisiin tv-kilpailuihin, kuten Muodin huipulle tai Top Chef. Big Brother -talossa on joka kaudella yksi kiintiökeski-ikäinen. Hänkin olisi voinut jättää taloon menemättä.

 

Luku 2:

Tyyli ja pukeutuminen

Huppariaikuinen rikkoo jo määritelmän mukaisesti ikäsidonnaisia pukeutumissääntöjä, mutta milloin mies tai nainen on iässä, jossa farkut ja t-paita ei enää välttämättä olekaan paras mahdollinen yhdistelmä?

Toiset alkavat näyttää hyvältä kauluspaidoissa tai jakkupuvuissa jo kaksikymppisinä, kun toiset muistuttavat samoissa vetimissä vielä viktoriaanista lapsipotrettia.

Tyylikonsultti Maarit Jantunen, 34, kehottaa aikuista ennen kaikkea satsaamaan laatuun.

"Laadulla viestitämme muun muassa sitä, että arvostamme itseämme ja haluamme pitää itsestämme huolta."

Se, jos mikä, on aikuista. Eikä hupparia tarvitse kertaheitolla vaihtaa liituraitapukuun.

"Lähes kaikille vaatteille löytyy sellainen vaihtoehto, jolla voi edelleen viestiä omaa persoonaa ja tyyliä – siitä ei pidäkään luopua, sen täytyykin säilyä."

On kuitenkin joitain asusteita, joiden parasta ennen -päivä on huppariaikuiselta jo mennyt.

- Muotivillitykset, kuten collegehaalarit tai oranssi huulipuna, sopivat vain ruskettuneille 17-vuotiaille.

- Käytetään leggingsejä leggingseinä. Ne eivät ole housut.

- Ei lantiofarkkuja, jotka muodostavat jenkkakahvoja.

- Ei pikkaripituisia shortseja tai minihameita, jotka hämmentävät kanssaihmisiä.

- Glitter kaikissa sen olomuodoissa kuuluu vain teineille ja estraditaiteilijoille.

- Ei henkkamaukan imagobändipaitoja, joissa nimettyjä artisteja kantaja on tuskin koskaan kuunnellut.

"Tsekkaa" myös: Rastat

Varttuneita läänintaiteilijoita ja muusikoita lukuun ottamatta rastat eivät vain sovi uskottavalle aikuiselle. Jos takuista luopuminen tuntuu vaikealta, asian voi hoitaa tyylikkäästi viimeistään 36-vuotiaana, jolloin rastat voi leikata saman ikäisenä kuolleen Bob Marleyn muistoksi.

Luku 3:

Ihmissuhteet

Minkä ikäinen sopii seurustelukumppaniksi? Aikuinen joutuu miettimään sellaistakin. Helpon vastauksen tarjoaa perimätietona levinnyt kaava: kumppanin iän tulisi olla vähintään oma ikä jaettuna kahdella plus seitsemän.

Esimerkiksi kolmekymppisen sopii täten seurustella 22-vuotiaan tai vanhemman kanssa. Kaava toimii myös toiseen suuntaan. Kolmikymppinen on liian nuori 47 vuotta täyttäneelle.

Iästä on parisuhdemarkkinoilla yllättäen silkkaa hyötyä. Kuten oheisesta taulukosta käy ilmi, potentiaalisten kumppaneiden ikähaarukka laajenee vanhemmiten.

"Tsekkaa" myös: Ihastuminen

Yli 25-vuotias on liian vanha vaihtamaan maailmankatsomustaan, poliittista ideologiaansa tai uskonnollista vakaumustaan ihastuksen vuoksi.

 

Luku 4:

Ruoka ja juoma

Käytösoppaat ovat oikeassa: aikuisena pitää osata nauttia elämän aistillisista hienouksista, kuten lihan hauduttamisesta. Vain tietyn henkisen kypsyyden saavuttanut voi tehdä uskottavasti ruokaa, jonka valmistuminen kestää yli kolme tuntia.

Viskihifistely on toinen hieno tapa vaikuttaa muodikkaasti pikkuvanhalta ikiteiniltä.

Oikea ikä aloittaa viski-intoilu on silloin, kun varsinainen baariharrastus on hiipumassa ja alkoholia juodaan enemmän omaksi nautinnoksi kuin sosiaalisista syistä.

Suomen Mallaswhiskyseuran presidentti Antti Tuurala toivottaa kuitenkin kaiken ikäiset mukaan hifistelyyn. "Ei se ikää katso. Enemmän se on kiinni kiinnostuksesta aiheeseen."

Nyt tarkoitetaan siis kiinnostusta viskiin, ei siihen, miten sivistyneeltä ja aikuiselta näyttää viskilasi kädessä.

"Tsekkaa" myös: Pussikalja

Pussikaljan parissa teini-iän kesät viettänyt suomalainen on kasvanut puistokänneihin, eikä mikään velvoita luopumaan tästä perinteestä. Parilla servietillä tai oliivipurkilla puistokännistä tulee aikuinen picnic.

"Tsekkaa" myös: Shotit

Kun on valmis luopumaan viimeisistäkin teiniyden rippeistä, voi vaihtaa salmiakkikossun hot shotteihin. Parhaat saa Mikonkadun mummotunnelista.

 

Luku 5:

Vapaa-aika ja kulttuuri

Nuorisokulttuuri kiehtoo huppariaikuista. On kuitenkin oltava tarkkana, ettei aiheuta erehdyksessä myötähäpeää. Se on toisten huomioon ottamista.

Youtubesta bongattu kuuma muotitanssi, naistenlehdestä opittu keino "tuunata" t-paita tai nettifoorumeilta omaksuttu slangi-ilmaus saa erittäin todennäköisesti nuorekkaankin aikuisen näyttämään naurettavalta. Nuorisokulttuuriin liittyvien asioiden opiskelu lehdestä, internetistä, televisiosta tai oikeastaan mistä tahansa lähteestä on yli 25-vuotiaalle äärimmäisen vaarallista. Se on merkki yli viedystä väsytystaistelusta aikuisuutta vastaan.

Nyrkkisääntö kuuluu: ellei ilmiö ole tuttu omasta vertaisryhmästäsi, jätä se nuoremmille.

"Tsekkaa" myös: Musiikki

Rockfestivaalit kuuluvat nykyään kaikille imeväisestä eläkeläiseen. Iän myötä telttakylässä sekoileminen tai koulun lattialla nukkuminen muuttuu kuitenkin paitsi noloksi myös raskaaksi. Seuraavana päivänä selkääkin vihloo niin ikävästi.

Viimeistään 25 vuotta täyttäneen on jo täysin hyväksyttävää edellyttää festivaalireissulta pehmeää vuodetta ja lämmintä suihkua esimerkiksi hotellissa tai hostellissa.

Keski-ikäiselle festaritelttailu onkin jo epäilyttävää käytöstä, ellei siihen liity kovan linjan ympäristövouhotusta tai koko perheen vetävä huvilateltta.

"Tsekkaa" myös: Käsityöt

Huppariaikuisen ei enää tarvitse kutoa vain koska se on muodikasta. Kun on saanut valmiiksi ensimmäiset töppöset omalle tai jonkun muun lapselle, on valmis kutomaan aikuiseen tapaan puhtaasti tavan vuoksi ja hidastaakseen dementian tuloa.

"Tsekkaa" myös: Pelit

Videopelitkö muka teinien juttu? Euroopan pelialan järjestön ISFE:ntutkimuksen mukaan vuonna 2010 liki puolet 25–29-vuotiaista eurooppalaisista tunnustautui pelaajiksi. 30–34-vuotiaistakin yli kolmannes.

"Ihminen ei ole koskaan liian vanha pelaamaan, sillä kyse ei ole iästä", perustelee Pelit-lehden toimittaja Niko Nirvi.

"Pelaaminen on päivitysversio lapsuuden leikeistä. Se on toimintaa, jossa pitää jatkuvasti pystyä kiinnostumaan uusista asioista, oppimaan uusia pelisääntöjä ja sopeutumaan outoihin ympäristöihin", Nirvi selittää.

"Mitä tylsempi ihminen, sen varmemmin hän ei pelaa."

Mutta! Eniten pelaajia (68 prosenttia) oli ISFE:n tutkimuksen mukaan ikäryhmässä 16–19-vuotiaat. Yli kolmekymppinen pelaaja on eittämättä senioriosastoa.

Hittipelien joukossa lapsellisella seksillä ja väkivallalla ratsastavat teinipelit ovat vain pieni siivu tarjonnasta, Nirvi korjaa.

"Pelit on laaja kuin musiikki: miehensä World of Tanks -maniaa itkevä nainen voi fanaattisesti pelata Farmvilleä."

Turha synnintunto siis pelaamisesta pois!

"Tsekkaa" myös: Leikit

Mies kohtaa elämässään kahdesti vaiheen, jossa sotaleikit ovat mukamas noloja. Ensimmäinen sijoittuu armeijaa edeltäviin teinivuosiin, noin 15–18 vuotta.

Asepalvelus tarjoaa lyhyen vapauttavan hetken ahdistavasta pakkopaidasta. Sen jälkeen nolous taas jatkuu noin 30-vuotiaaksi asti, jolloin polttariporukoiden ja firman retriittien värikuulasodat tarjoavat taas sosiaalisesti hyväksyttävän tavan leikkiä sotaa.

Naisen uskottavuus ei puolestaan kärsi prinsessa- ja hääleikeistä lainkaan. Tästä on osaksi kiittäminen 90-luvun lopun Sinkkuelämää-sarjaa, jonka opetusten mukaan nuoren naisen elämä on oikeastaan yhtä prinsessaleikkiä.

"Tsekkaa" myös: Bileet

Brittiläisessä televisiosarjassa Skins bristolilaisteinit rellestävät ja kokevat syviä tunteita niin kuin vain teini voi.

Sarjan myötä toiset englantilaisteinit ovat keksineet järjestää Skins-henkisiä bileitä, joissa meininki menee yleensä hivenen överiksi ja päätyy kansan paheksuttavaksi lehtiin tai televisioon.

Ironiset aikuisten Skins-bileet kuulostavat loistavalta ajatukselta, mutta houkutusta on syytä välttää. Koti, jonka tärvelet, on nimittäin omasi. Teini saa huutoa, aikuinen saa häädön.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi