Oy Suomireggae Ab

Suomalainen reggae on ollut Tommi "Bommitommi" Tikkasen ammatti kymmenen vuotta. Se on nyt suositumpaa kuin koskaan.

Kello on yli puolen yön, ja päivä on vaihtunut helmikuun kuudenneksi. Tänään jamaikalaisen reggaelaulajan Bob Marleyn syntymäpäivä. Sen kunniaksi Helsingissä on järjestetty klubi-iltoja 1990-luvulta lähtien.

Tänä vuonna Reggae Snowsplash 2011 -tapahtuman liput myytiin loppuun jo viikkoa aiemmin. Se ei johtunut Marleyn syntymäpäivästä, vaan suomalaisen reggaen suosiosta. Edellisenä iltana Tampereen-keikalla oli 1 200 katsojaa, tänään Tavastialla 800.

Takahuoneessa laulaja Janne "Raappana" Pöyhönen juo teetä, Jukka "Jukka Poika" Rousu rummuttelee käsillään rytmejä ja Antti "Nopsajalka" Hakala vaihtaa esiintymisasua.

Yhteensä muusikkoja on parisenkymmentä.

"Meidät kuulutetaan kohta, kaksi minsaa!" Tommi "Bommitommi" Tikkanen huutaa.

Ja pian illan seremoniamestari spiikkaa pääesiintyjän: "Hyvät naiset ja herrat, Jukka Poika ja Sound Explosion Band!"

Bändi astelee lavalle, Jukka Poika tarttuu mikrofoniin, ja loppuunmyyty Tavastia osoittaa suosiotaan.

Tänään rastapäiset ja hippien näköiset reggaefanit eivät erotu yleisöstä, vaan parhaat paikat lavan edessä ovat menneet kolmekymppisille biletoppeihin sonnustautuneille naisille.

He fanittavat lapsenkasvoista Jukka Poikaa.

Reggaefanien vaihtuminen naisiin ei ole yllätys – ainakaan, jos on seurannut listasijoituksia ja kuunnellut levyjä.

Vuosi 2010 oli suomalaisen reggaen vuosi.

Jukka Poika teki Kylmästä lämpimään -levyn, jonka kantava teema oli rakkaus ja etenkin sen hiipuminen.

Levy nousi kesällä Suomen-listalla sijalle kaksi, myi kultaa ja lopulta yli 15 000 kappaletta. Raappanan Maapallo-levy menestyi syyskuussa vielä paremmin: se nousi ilmestymisviikollaan listakärkeen.

Molemmat levyt ovat Tommi "Bommitommi" Tikkasen tuottamia, ja ne on nauhoitettu hänen studiollaan. Tikkanen oli helmikuussa ehdolla vuoden tuottajaksi Emma-gaalassa.

Miten Suomi-reggaesta on tullut yhtäkkiä näin suosittua? Levyt keikkuvat listakärjessä, ja keikat myyvät loppuun etukäteen.

"Raappanan ekan levyn (Päivä on nuori, 2007) jälkeen huomasin merkkejä siitä, että homma alkaa kasvaa", Tommi Tikkanen sanoo.

"Suomenkielisessä reggaessa ei ole enää kysymys genrestä, vaan biisistä, tekstistä ja artistista. Kylmästä lämpimään -levyn jälkeen Jukka Pojan keikoilla on ollut entistä enemmän naisia."

Tikkanen on työskennellyt vuosia jamaikalaisen musiikin parissa: dj:nä, tuottajana, muusikkona, levy-yhtiöpomona, keikkajärjestäjänä, radio-ohjelman isäntänä.

Tikkasen ammatti on reggae, ja hän on seurannut sen nousua läheltä. Tarina suomalaisesta reggaesta on myös tarina Tommi "Bommitommi" Tikkasesta.

Jamaikalaiset soundit ovat soineet Suomessa jo vuosikymmeniä. Esimerkiksi Top Ranking Eric and the Astronauts in Babylon -yhtye teki levyn jo vuonna 1980 – samana vuonna kun Tikkanen syntyi.

Lahtelainen reggaen ystävä Tero Kaski teki duunia jamaikalaisen kulttuurin eteen, julkaisi 1980-luvulla omaa englanninkielistä Cool Runnings -lehteään ja piti Black Star -levyliikettä Helsingissä.

Suomenkielisen reggaen vuosi nolla oli kuitenkin 1996.

Tikkanen oli silloin 16-vuotias ja opiskeli Tapiolan musiikkilukion ensimmäisellä luokalla Espoossa.

Musiikkilukio oli luonteva ratkaisu, koska kotona harrastettiin musiikkia: isä Tuomo Tikkanen soitti koskettimia 1970-luvulla Tuomari Nurmion bändissä. Poika Tikkanen rämpytteli kitaraa omaksi ilokseen ja teki biisejä yksinkertaisilla tietokoneohjelmilla.

Koulussa hän tapasi tyyppejä, jotka halusivat perustaa bändin. Suomenkielisen reggaen siemenet valettiin Tapiolan lukion musiikkiluokassa, Espoon kirjaston reggaehyllyn äärellä ja kotibileissä, joissa kuunneltiin levyjä, juotiin kotitekoista olutta ja soitettiin.

"Me ei oltu mitään kapinallisia, mutta jotenkin se koulun musiikkimeininki ei meitä kiinnostanut."

Me-sanalla Tikkanen tarkoittaa samoja tyyppejä, jotka juhlistivat Bob Marleyn syntymäpäivää Tavastialla – Hulkkosen veljeksiä Karia ja Joria, laulaja Seppo Paarmaa, Jukka Poikaa, Nopsajalkaa, jotka kävivät Tikkasen kanssa samaa lukiota Tapiolassa.

Siitä kaveriporukasta syntyi Soul Captain Band. Yhtye julkaisi alkuperäisellä kokoonpanolla vuonna 2001 Jokaiselle tulta -levyn, joka viitoitti vuosiksi Suomi-reggaen henkisen tilan: se oli pienen porukan musiikkia, jonka rivien välistä huokui punavihreä arvomaailma.

Soul Captain Bandin laulaja Jukka Poika antoi kasvot kotimaiselle reggaelle, levy myi hyvin ja nousi kuudenneksi Suomen-listalla, mutta bändi vetäytyi tauolle vuonna 2002 – juuri kun se oli suosionsa huipulla ja juuri kun sen olisi pitänyt lähteä levynjulkaisukiertueelle.

Jukka Poika ei enää halunnut jatkaa.

"Ei me rahassa kylvetty, mutta sen verran siitä sai, että oli mahdollista tehdä vuosi pelkästään sitä, mistä tykkää", Tikkanen muistelee.

Reggae on ollut Tikkasen ammatti jo kymmenen vuotta.

Hän omistaa Ylivoima-yhtiön, jonka kautta hän pyörittää musiikkibisneksiään.

Lukion ja Soul Captain Bandin jälkeen suunnitelmat olivat toiset.

Päättötodistuksen keskiarvo oli yli 9, ja Tikkasen ajatuksissa pyörivät yliopisto-opinnot humanistisessa tiedekunnassa.

Hän ryhtyi opiskelemaan etnomusikologiaa Helsingin yliopistossa, mutta lopulta musiikin tekeminen vei voiton musiikin tutkimisesta.

"Mä väsäsin just mun ensimmäisen cv:n ja mietin, että mikä minä oikein olen", Tikkanen toteaa thai-ravintolassa kotinsa lähellä Töölössä.

Hän vaikuttaa kohteliaalta, määrätietoiselta ja rauhalliselta tyypiltä – sellaisista luonteenpiirteistä on varmasti hyötyä, kun tekee duunia, jossa täytyy pitää useita lankoja käsissä ja tehdä useita projekteja yhtä aikaa.

Lounaan jälkeen työpäivä jatkuu: Tikkanen ajaa raitiovaunulla Kauppatorille, kävelee lauttaan ja matkustaa Suomenlinnaan.

Siellä sijaitsee hänen omistamansa Ylivoima-studio, jossa tehdään suurin osa menestyvästä suomalaisesta reggaesta – muun muassa ne Jukka Pojan ja Raappanan levyt, jotka nousivat viime vuonna listan kärkipaikoille.

Tänään on tarkoitus miksata jamaikalaista skata soittavan helsinkiläisen The Capital Beat -yhtyeen albumia.

Tikkasella on korvaa jamaikalaiselle soundille, ja bändit turvautuvat hänen ammattitaitoonsa.

"Aamuun asti vierähtäneet studiosessiot ovat olleet mun kouluni musiikkiin", Tikkanen sanoo.

"Mä olen aika vähän suunnitellut tulevaa, asiat ovat vain tapahtuneet. Pohjimmiltaan tässä on kysymys yhteistyöstä, ei-hän tämä muuten olisi mahdollista."

Tikkanen on töissä koko ajan: lukee sähköposteja kännykästä, lähettää keikkajulisteita painettavaksi, buukkaa lentolippuja Suomeen tuleville artisteille, miksaa musiikkia, tekee levy-yhtiön paperitöitä ja kirjoittaa tiedotteita.

Ja tietenkin soittaa ja tekee studiohommia.

"Ei tämä tunnu stressaavalta. Pidin useamman vuoden tauon bändihommista, koska kiertäminen tuntui raskaalta, mutta nyt se on taas ollut mukavaa."

Elättääkö jamaikalainen musiikki hyvin?

"Kyllä, nykyään ihan mukavastikin. Mun hommissa ne tulot syntyvät monesta pienestä virrasta, ja vaikka välillä joku proggis menisi miinuksen puolelle, niin talous kestää sen. En ole ottanut lainaa studiota varten ja vierastan muutenkin ajatusta tehdä asioita toisten rahoilla."

"Everything is gonna be allright!" Veikko "VG+" Grönroos huutaa mikrofoniin englannilla, joka kuulostaa Jamaikalla puhuttavalta patwa-murteelta. Vieressä YK-klubin dj-kopissa levyjä soittaa Tikkanen.

Tikkanen, Grönroos ja Henrik "Dj Enrico" Suhonen muodostavat yhdessä Komposti-soundin. Soundit eli soundsystemit ovat selektorien eli jamaikalaistyylisten dj:iden ja mikrofoniin höpöttävien mc:iden porukoita, jotka järjestävät bileitä.

Tänään vietetään taas reggaesunnuntaita. Viikoittainen Reggae Sundays on Helsingin pitkäikäisin – ja ehkä myös suosituin – sunnuntaiklubi. Kävijöitä on viikosta toiseen 100–600, riippuen illan artisteista.

"Sellaiset 50–60 tyyppiä käyvät täällä joka viikko", Tikkanen kertoo.

Tämä on se paikka, jossa asialleen omistautuneet reggaefanit tapaavat.

Puolenyön aikaan porukkaa alkaa kertyä.

Maahanmuuttajaporukka tanssii, ja t-paitaan pukeutunut rastapää ostaa tiskiltä olutta alennettuun "reggaehintaan".

Tänä sunnuntaina Kompostin vieraana on japanilaisen Burndown Soundin selektori Kazu, joka on saapunut Helsinkiin kahdelle keikalle.

Tikkanen on tutustunut Kazuun Kompostin ulkomaankeikoilla.

"Kazu on opiskellut tämän vuoden briteissä, muuten hänen tuomisensa ei olisi ollut järkevää", Tikkanen kertoo YK:n takahuoneessa.

Keikkojen järjestämiseen liittyvät suurimmat riskit, ja epäonnistuneen illan taloudelliset tappiot kärsii järjestäjä eli Tikkanen.

Välillä summat voivat olla suuria.

Helmikuussa Tikkanen ystävineen toi Tavastialle jamaikalaisen Mavadon, joka on yksi tämän hetken suurimpia artisteja Jamaikalla.

Liput maksoivat 29 euroa kappale.

"Yleensä artistit ovat sellaisia, että ne haluaa nähdä itsekin. Tulos on usein plus miinus nolla, mutta pääseepähän itse mukaan hyviin bileisiin. Välillä tämä on pyyteetöntä kulttuurityötä."

Reggae Sundays Club YK:ssa (Pohjoinen Rautatiekatu 21) su 10.4. klo 22. Liput 6 e. Kompostiradio Radio Helsingissä (88,6 Mhz) ma klo 20–22.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi