Pahvit baarissa

Kokoomus vs. ostarivinokas

Aika: Perjantai 24.2. klo 20–

Paikka: Puotinharjun ostoskeskuksen ravintola Olutpankki, jota kehutaan "Stadin hirveimmäksi räkäläksi".

Mukana: Pahvi-Katainen, Kokoomuksen Nuorten Liiton pj. Wille Rydman, 25, ja Uudenmaan Kokoomusnuorten järjestösihteeri Hannamari Mecklin, 20.

Reaktioaika: Huutoa heti.

Illan hämy on peitellyt Puotinharjun ostoskeskuksen itäisessä Helsingissä. Ulkona on kalsa, mutta bingo ravintola Olutpankissa käy kuumana.

"Kolme, seitsemän.", luettelee bingoemäntä lukuja.

"Kuka vitun pelle täällä metelöi?" mylvii humalainen mies sormet bingolappua rypistäen.

Viereisestä pöydästä on huudettu: "Vittu tol Kataisella on iso pää!" "Missä Soini?"

Ränsistyneen baarin ovensuussa seisoo kokoomusnuori Wille Rydman Jyrki Kataisen naama kainalossaan.

Tältä reunalta Helsinkiä tuli ainakin vielä viime vaaleissa perussuomalaisten vahvin kannatus.

Käy selväksi, että harva nytkään Kataisen seurassa haluaa olla. Kameraa vältetään. Nimiä ei kerrota. Ohikulkeva nainen ei edes tunnista pahvinaamaa. Toinen sentään kehuu Kataisen ääntä.

Prioriteetit ovat toisaalla.

"Dokaaminen ja laulaminen", summaa karaoken vetäjä Irene.

Kuka on Irenen ehdokas?

"Semmonen, joka ei sorsi homoja tai lesboja. Se on tärkeintä."

Rydmanin silmät kirkastuvat.

"Katainen kannattaa sukupuolineutraalia avioliittoa!"

Maisteri Rydmannilla on mukanaan aatetoveri Hannamari Mecklin. Kokoomusnuoria mietityttää.

"Puhutaanko Itä-Helsingin baareissa enää lainkaan politiikkaa? Näistä kuppiloistahan Tony Halmeenkin nousun veikataan alkaneen", Rydman sanoo.

Tuoppiinsa tuijottava "Markku Kantsusta" kuulee kysymyksen ja naurahtaa piikikkäästi.

"En usko, että kunnon ihmiset, jotka äänestää, käy kapakassa", hän sanoo.

Äänestysprosentin on ennakoitu nousevan jopa 70:een, joten kyllä joukkoon kapakassa kävijöitäkin mahtuu.

Markku katsoo pahvinaamaa.

"Toi Katainen kyllä näyttää ihan siltä, kun se olis just nähnyt jonkun näyn", hän sanoo.

"Ehkä hän näki Suomen tulevaisuuden", Rydman innostuu.

"Ääh. Enemmänkin vaikuttaa siltä, et se olis nähnyt ufon."

Lähestymme mieshenkilöä, jolla on iän tuomaa hopeaa ohimoillaan. Mikä on herran puoluekanta?

"En kerro. Mä tiedän, että te yritätte johdatella", mies toteaa penseyttä äänessään. "Te ootte tulleet tänne itään etsimään perussuomalaisia."

Huonolla menestyksellä.

"Kyllä siinä Soinissa puolensa on", mies sanoo leppyen. "Ei sillä mitään oikeita poliittisia ratkaisuja ole, mutta ilman sitä olis jäänyt monet keskustelut käymättä."

Kuten?

"Mä oon budjannut Vartiokylässä ikäni ja nähnyt, miten jutut on muuttuneet. Neekereitä kun tulee kadunmitalta vastaan, niin suomalaiset kävelee ojassa."

Rydman nyökyttelee, hänenkin mielestään "maahanmuutto pitää saada hallintaan ja löperöstä turvapaikka- ja perheenyhdistämispolitiikasta on päästävä eroon".

Pyöreässä pöydässä istuvat Penkku, Pöde ja Mimo.

"Muijat ei tiedä, et me ollaan baarissa."

Siksi peitenimet.

"Soini vois olla aika potentiaalinen pääministeriks, mut sillä on liian jyrkät mielipiteet abortista ja eurosta", sanoo yksi heistä.

Baaritiskillä Jussi Wilkman senään uskaltaa nimellään tunnustautua demariksi.

"Aina oon ollut demari ja edelleenkin oon, vaikka niillä meneekin huonosti", Wilkman kertoo.

"Kuka olisi sopivin seuraavaksi pääministeriksi?" Rydman kysyy.

"Eiks se tämä olisi?" Wilkman osoittaa Kataisen pahvipäätä.

Rydman nyökkää suopeasti.

Kenestä vanhan demarin mielestä sitten ei olisi haastavan viran täyttäjäksi?

"Urpilaisesta", Wilkman livauttaa. Kaikkia naurattaa.

Rydman suuntaa vielä yhteen pöytään udellakseen ikämiehen poliittista suuntautumista.

"Mannerheim-linjan sosialisti", kuuluu vastaus. "Inhoan sekä kommunisteja että kapitalisteja."

"Ketä te ette inhoa?"

"Itseäni. Sieg heil!"

Keskusta vs. Kallio

Aika: Perjantai 24.2. klo 21–

Paikka: Siltanen, jossa istuu hipstereitä, taideopiskelijoita, tiskijukkia...

Mukana: Pahvi-Kiviniemen lisäksi Helsingin keskustanuorten lähetit Kristiina Ruuskanen, 28, ja Antti Törmänen, 30.

Reaktioaika: Kosketus 10 minuutissa.

Pitkätukkainen mies tarttuu Mari Kiviniemeä kurkusta ja on kuristavinaan.

"Olisin polttanut tämän, mutta vaimo takavarikoi stendarin", hän julistaa.

Kiviniemi vaappuu tikun nokassa. Mies poistuu. Olemme istuneet Siltasessa kymmenisen minuuttia. Illan ainoa provokaatio on koettu.

Pöytien hillityt 20–30-vuotiaat ignoroivat kaiken muun paitsi itsensä, juomansa ja seurueensa. Kiviniemi ei kiinnosta, ei vaikka keskustan nuori toivo Antti Törmänen kävee salin poikki pahvi kädessään.

Ikkunapöydässä Janne Martola katsoo pahvikuvaa Törmäsen kädessä.

"Kuka toi on?" hän kysyy.

Törmänen katsoo Martolaa epäuskoisena.

"En mä tunne. Ei mulla ole telkkaria", Martola puolustautuu.

"Se on Mari Kiviniemi", Törmänen auttaa.

"Ei nimi sano mitään", Martola vastaa.

"Meidän pääministeri."

Siltasen pöydistä keskusta-aate on kaukana: puheensorinasta ei erotu lapsiperheiden asia tai alueellinen tasa-arvoisuus. Miksi keskustan pitäisikään täällä kiinnostaa?

Törmäsellä ja puolutoveri Kristiina Ruuskasella on tietenkin vastaus.

Yhteiskuntatieteiden kandidaatti Ruuskanen on kolmannen polven helsinkiläinen. Hän listaa itselleen läheisiä asioita, joita keskusta ajaa: "Suomalaisen ruoantuotannon ja lähiruoan takaaminen. Sellaisen elämäntavan, joka arvostaa aikaa itselleen ja läheisilleen. Sitähän meistä kaikki haluaa, enemmän aikaa."

Törmänen on alkujaan Kuusamosta, opiskellut Helsingissä fysiikkaa ja arkkitehtuuria, mutta valmistunut London School of Economicsista. Nyt hän on Mauri Pekkarisen erityisavustaja. Uraohjus, joka on tullut politiikkaan tuttujen reittien ulkopuolelta.

Törmänen jatkaa keskustelua kuvataiteilija Martolan kanssa. Hän kertoo itsekin harkinneensa pyrkimistä Kuvataideakatemiaan.

Martola katsoo Törmästä kuin tämä olisi toiselta planeetalta.

Törmänen: "Jos puhutaan talouskasvusta. . ."

Martela: "Ei talouden pidä kasvaa. Lähdetään siitä liikenteeseen."

Törmänen: "Jos talous ei kasva..."

Martola: "Kaiken pitäisi laskea nykyisestä elintasosta. Mä selviän tällä hetkellä 360 eurolla kuussa. Tyyppaa sitä pari vuotta."

Törmänen: "Mä olen elänyt öbaut tuolla samalla kuussa."

Martola: "Tuskinpa."

Pitäisikö poliitikkojen Martolan mielestä tulla enemmän baareihin tapaamaan äänestäjiä?

"Ei mieluusti."

Susanna Torkkeli, 29 ja Tiia Huusko, 32, ovat vilkuilleet naamaria ja keskustanuoria. Heillä ole mitään poliitikkojen tapaamista vastaan. Huusko, uskonnon ja psykologian opettaja, alkaa grillata:

"Jos keskusta ajaa yksittäisen ihmisen asiaa, niin mitkä ovat ne erityiskysymykset, joilla keskusta erottuu suhteessa muihin?"

"Koko suomalainen koulutusjärjestelmä. Se, että meillä on tällainen laaja suomalainen yliopistoverkko. Se on kokonaan keskustan ansiota", Ruuskanen vastaa.

Jyväskylästä Helsinkiin teologiaa opiskelemaan tullut Huusko kertoo, ettei ole poliittisesti aktiivinen. "Jyväskylässä keskustan kannatus on varmaan suurempaa kuin pääkaupunkiseudulla, mutta täytyy myöntää, että suurista puolueista keskusta on jäänyt kaukaisimmaksi."

Huusko ja Torkkeli luettelevat kiistakysymyksiä: turkistarhaus, maanviljely, ydinvoima, maahanmuutto.

"Meidän puolueessa on kaikista eniten alle 30-vuotiaita ehdokkaita tällä hetkellä. Meidän puolueessa on kaikista nuorin kansanedustaja. Ja meidän puolueen on saanut se nuorempi sukupolvi aina ottaa haltuun aika nopeasti", Ruuskanen puolustautuu.

Viereen ilmestyy joukko vaihto-opiskelijoita.

Kreikkalaiset Simeon Demas ja Akis Polas eivät tunnista Kiviniemeä. Mitä he tietävät suomalaisesta politiikasta?

"Ei mitään", Demas vastaa.

Mitä suomalaiset poliitikot voisivat tehdä, jotta Suomesta tulisi mukavampi paikka?

"Suomihan on jo täydellinen!"

Persu vs. homo ja boheemi

Aika: Perjantai 24.2. klo 23–

Paikat: Hakaniemen Rytmi, jossa kaljoittelevat punavihreät pari-kolmekymppiset. Homobaari Nalle Pub.

Mukana: Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja Simon Elo, 24, Espoosta.

Reaktioaika: Rytmissä ensimmäinen äänekäs "Häh?" alle kymmenessä sekunnissa. Nalle Pubissa ensimmäinen "Joo-o" 30 sekunnissa.

Ravintola Rytmi Helsingin Hakaniemessä on punavihreiden kaupunkilaisnuorten, mediaväen ja teatterilaisten kotipesä. Perjantai-iltana yhdeltätoista baari on täynnä.

Mukanamme on paitsi pahvi-Soini, myös Simon Elo, 24. Hän on Perussuomalaisten Nuorten puheenjohtaja.

Rytmissä persu ei ole turvassa. Olemme seisoneet tiskillä tuskin viittä minuuttia, kun valokuvaajan kollega lähestyy. Hän näkee pahvinaaman ja riemastuu.

"Mä haluan painaa siltä silmät sisään!"

Mies, joka ei halua nimeään lehteen, painaa peukalonsa pahvi-Soinin silmien kohdalle.

"Anna mä lyön sitä kerran", hän anelee humaltuneena ja napauttaa iskun. Naama taipuu.

Perussuomalaiset ovat päivällä julkaisseet vaaliohjelmansa.

Mies kertoo, ettei ole koskaan aiemmin lyönyt ketään.

Simon Eloa ei uhata, vaan lähestytään: Soini on sellainen keskustelumagneetti, että ensimmäisen puolen tunnin aikana Elo ei saa takkia päältään eikä olutta juoduksi.

Hän puhuu ja puhuu. Pieni keskeytys tulee, kun nuori nainen hivuttautuu sytkärin kanssa Elon taakse ja yrittää salaa sytyttää pahvi-Soinin palamaan.

Naama ei edes tummu, ja debatti jatkuu.

Rytmin asiakkaita kiinnostavat erityisesti maahanmuutto- ja taidekysymykset (kukaan ei halua keskustella julkisesti nimellään). Elo väistelee kritiikkiä kuin ammattipoliitikko:

"Ainahan vaaliohjelmassa on joku kohta, josta ei ole itse samaa mieltä."

"Demokratiassahan on kyse siitä, että on vaihtoehtoja."

"Media tekee virheitä, mutta myönnän, että meidän puolueessakin on tehty virheitä."

"Ihan tärkeitä kysymyksiä sä kysyt, mutta näen, että Suomella ei ole ollut maahanmuuttostrategiaa."

Lopulta Elo istuu alas ja tyhjentää tuoppinsa. Hän tietää puolueensa herättävän tunteita, mutta Rytmi yllättää. Elo on kuin keskustelufoorumin trolli (henkilö, jonka tarkoitus on ärsyttää ja aiheuttaa ristiriitoja).

"Olen yllättynyt, että puhe oli niin asenteellista. Nämä ihmiset haluavat tuomita sen, että me ollaan olemassa. Mulla on ystäviä kaikista puolueista, mutta täällä jakolinja on selvä: ei haluta olla missään tekemisissä meidän kanssa."

Yhteisymmärrystä ei synny.

Löytyisiköhän ymmärrystä sitten Nalle Pubista, Kallion vanhimmasta homo- ja lesboravintolasta?

Astumme sisään ja asetumme nurkkapöytään. Asiakaskunta on 90-prosenttisesti miespuolista.

Viereisessä seurueessa iltaa viettävät Mikael, Eerikki, Marco ja Tuomo. He naureskelevat.

"Joo-o. Se on Timppa siinä", Mikael toteaa.

"En uskonut tätä päivää tulevaksi: että näen persunaaman täällä", Tuomo ihmettelee.

Eerikki ihastelee pahvia.

"Timosta tulisi kunnon karhu, jos se kasvattaisi parran."

Hän tarkoittaa karhuhomoa, gay-kulttuurin alaryhmää, joille ominaista on mieltymys karvaiseen, rotevaan miesvartaloon.

Eerikki kauhistuu kuullessaan, että Soini sai nyrkistä Rytmissä. "Täällä voisi joku lohduttaa."

Päivällä julkaistu vaaliohjelma tulee taas puheeksi.

"Mitäs siinä ohjelmassa oli? Siinähän oli jotain hyvääkin?" Tuomo muistelee.

Kaverukset tenttaavat Eloa maahanmuutosta ja verotuksesta. Debatti pysyy rauhallisen asiallisena. Molemmin puolin kuullaan jopa lauseita: "Tuosta mä olen samaa mieltä."

Sitten päästään sukupuolineutraaliin avioliittolakiin.

"Ei me vastusteta mitään tiettyä ihmisryhmää", Elo vannoo. "Meidän kanta lähtee maailmankuvasta. Rekisteröidä voi millä lailla tahansa, mutta avioliitto on miehen ja naisen välinen instituutio."

"Ei homoja kiinnosta, meneekö ne naimisiin kirkossa vai ei", Eerikki toteaa.

"Joitakin kiinnostaa", Tuomo korjaa.

Se aihe tuli käsiteltyä.

Nalle Pub on vapaa vihapuheesta, mutta keskustelua häiritsee Elon puheenvuorojen pituus. Muiden huomio herpaantuu.

Lopuksi mennään rohkeasti henkilökohtaisuuksiin.

Marco kiusoittelee Eloa.

"Hei poika. Hei kaunis poika. Ootsä homo?"

"En", Elo vastaa.

"Ootsä varma?"

"Olen."

"Mistä sä sen tiedät."

"No, tunsin jo varhain vetoa vastakkaiseen sukupuoleen."

"Niinhän me kaikki."

Kaiuttimista soljuu Village Peoplen In the Navy, kun sohvan raossa hengaavaa pahvi-Timoa lähestyy kiihtyneen näköinen mies.

"Mikä toi naamari on? Mä tulin vessasta, ja tuli irrationaalinen tarve vetää tota Soinia turpaan. Mutta ehkä se on vähän turhan aggressiivista", Sami pohtii.

Sami haluaa puhua kansanäänestyksistä, abortista ja homojen adoptio-oikeudesta.

"Meidän mielestä lapsella pitää olla sekä isä että äiti. Sä voit toki olla eri mieltä", Elo sanoo.

"Entäs sitten vaikka yh-äidit? Mitä sä sanot niille?"

"Meidän mielestä lapsi saa parhaan mallin, kun sillä on isä ja äiti", Elo toistaa.

"Mä en sano enää mitään", Sami tuhahtaa.

Poistumme. "Oli keskustelevampaa", Elo kehuu.

Ulkona ohi kulkeva nainen tuijottaa. "Mistä noita saa?"

Hän haluaa Timon.

Demari vs. piilodemari

Aika: Lauantai 25.2. klo 23–

Paikka: Klaus K -hotellin yökerho Ahjo, joka nettisivujensa mukaan houkuttaa "trendikkäitä kaupunki-ihmisiä, jotka hakevat tasokasta ilmapiiriä".

Mukana: Pahvi-Urpilaisen lisäksi Helsingin Demarinuorten puheenjohtaja Aleksej Fedotov, 19, ja Ida Hurskainen, 25.

Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen vasta valitteli, ettei ehdi pitää yhtäkään vapaapäivää ennen vaaleja.

Nyt Urpilainen pääsee baariin designhotelli Klaus K:hon.

Demarinuori Aleksej Fedotov kantaa hänet tiskille. Seuralaisena on aatetoveri Ida Hurskainen.

Hyvin pukeutuneet kolmikymppiset katselevat kohteliaasti muualle.

Etenemme juomat kädessä tiskiltä kohti pöytiä, kun pirteä nuori nainen tarraa hihasta. Tai siis kepistä.

"Sdp on neljän suurimman puolueen joukossa pelkästään tradition takia", Kaisa, 24, ilmoittaa. "Demarit kuulostaa puheissaan lähinnä hätääntyneiltä."

Kaisan seurue kiemurtelee kiusaantuneena. Onko baari väärä paikka poliittiselle puheelle?

Kaisan ystävä Kati kiistää. "Kavereiden kanssa puhutaan kyllä, mutta ihmetellään meininkiä silleen ulkopuolisina."

Nuoret demarit nyökyttelevät Kaisan ja Katin seurueelle. "Kentällä tulee palautetta, että poliitikot käsittelevät asioita ulkokohtaisesti", Fedotov pahoittelee.

Yllättäen Kaisa sulaa.

"Kyllä mun tekee ihan mieli halata Juttaa, toivottaa sille parempaa menestystä!" hän hihkaisee ja tarttuu pahviin.

Tanssilattialla viestit ovat suoria. Pahvi-Jutta lähestyy nuorta miestä.

"Ihan pelästyin tota naamaa!" Jani huudahtaa.

Seuraava kohde, Laura Martikainen, torjuu.

"Se [Jutta] kulkee liikaa kultaista keskitietä. Kuka nyt ei haluaisi parantaa vaikka yksinhuoltajien asemaa?"

Hän pitää Anni Sinnemäestä. "Se sanoo suoraan!"

"Entä keskustan Kiviniemi? Marihan tuli pääministeriksi kesken kauden, on varmasti ollut kova paikka", Fedotov huutaa musiikin yli lempeästi.

Yllättäen Martikainenkin sulaa. "Ehkä mä äänestän sittenkin Juttaa!"

Tupakkapaikalla ei tarvitse huutaa, mutta täällä huudetaan.

"Eih – poliittiset keskustelut pilaa illan!" kolmikymppinen, vihreäksi ilmoittautuva mies voihkaisee.

"Voin kertoa, että Urpilainen on todella vihattu ihminen eduskunnassa. Kaverit on sanonu – hei ethän sä kirjoita tätä?"

"Jutta on nuiva ämmä!"

"Pelle!"

Anniina parahtaa. "Mä muistan ne verkkosukat! Ei sopineet yhtään!"

Nuoret demarit jatkavat lempeää puhettaan.

"Millaisiin asioihin uskot itse elämässä?" Hurskainen kysyy.

"Siihen että vanhemmat rakastaa lapsiaan", Anniina vastaa.

"Siis solidaarisuutta ja yhteisvastuuta!" Fedotov huudahtaa.

Kas, Anniinakin sulaa.

"Ehkä mulla tosiaan onkin sdp:läisiä arvoja."

Vielä koukkaus yökerhoon sisälle. Pöydässä istuu Aki, jota ei tarvitse houkutella puhumaan.

"Jutan naamasta tulee suoraan sanottuna oksennusfiilikset", hän ilmoittaa.

Akin kaveri Kalle kertoo, että äänestäisi liberaaleja, jos sellaisia olisi tarjolla.

"Valtion pitäisi puuttua vähemmän ihmisten asioihin", Kalle haastaa. "Joku terveydenhuolto pitää tietysti taata, mutta muuten valtio voisi pysyä taustalla."

Aki lähettää Kallen tiskille.

"Kyllä mä tonne Kauppatorille menen Jutan kanssa juttelemaan, kun se pitää näitä istujaisiaan", Aki sanoo yllättäen ja jatkaa. "Itse asiassa Arto Bryggare [sd] tarjos mulle kerran kahvit, oli tosi mukava tyyppi."

Kalle palaa pöytään. Aki saa kaljan eteensä.

"Olin vuosi sitten työttömänä", Kalle vakavoituu. "Ravasin Kelan ja sossun väliä. Aina puuttui jokin paperi."

Aki tuijottaa tuoppiin.

"Kela peri multa rahoja, joita en edes ehtinyt nähdä. Tunsin itseni ihan sellaiseksi kuin Orwellin kirjoissa."

"Olipa hyvin sanottu", toveri Fedotov kannustaa varovasti.

Aki jatkaa: "Kämppikseni on kokoomuslainen, ja mä luen niitä lehtiä. Mutta jos menisin Mascotiin lukemaan Voimaa, niin en saisi siitä irti yhtään enempää."

Kello on kaksi. Aki ja Kalle poistuvat. Mutta Aki palaa takaisin. Ei, hän ei kadu avautumistaan eikä kiellä etunimensäkin julkaisua.

"Te teitte muhun suuren vaikutuksen", hän sanoo. "Ei teillä olis jotain fläbää antaa?"

Demarinuorilla ei ole käyntikortteja.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi