Rakkautta horisontissa

Suomi 24:n ensimmäisellä Sinkkuristeilyllä joka toinen hakee suhdetta ja suurin osa seksiä. Miten löytää joukosta se oikea?

Perjantai klo 17.00. Länsiterminaali.

Laivan ja mantereen välinen putki on kostea ja liian pitkä. Vähän kuin edellinen yö.

Vajaa vuorokausi sitten kävelin putkea toiseen suuntaan. Nyt oksettaa ja väsyttää.

Söpön ja kivan tytön löytäminen oli vaikeaa, jopa varta vasten järjestetyllä sinkkuristeilyllä.

Tai siis varsinkin siellä.

Palataan alkuun.

"Tervetuloa", portsarin näköinen ruskettunut karju sanoo ja ojentaa risteilyohjelman. On torstai-ilta Tallinkin Baltic Princessin aulassa.

Suomi24:n ensimmäinen sinkkuristeily on alkamassa. Suomen suosituin deittipalvelu on saattanut ihmisiä yhteen internetissä jo vuosikausia, mutta nyt pulju on laajentanut toimintaansa Suomenlahdelle.

Tavaan ohjelmaa matkalla hyttiin. Scandinavian Hunksit. Sisarryhmä Scandinavian Babesit. Risteilyisäntänä Hunksien Esko Eerikäinen.

Portaikossa katsee osuu raidalliseen hameeseen.

Portaita kapuaa tyttöjoukko, jonka hännillä kulkee sietämättömän sievä nuori nainen. Tummanruskeat pitkät hiukset, poskia peittävät pisamat. Siniset silmät eivät huomaa minua, mutta minä huomaan ne.

Laitetaan muistiin.

Olen täällä kahdesta syystä: selvittämässä, kuinka helppoa pariutuminen on sitä varten rakennetussa tilaisuudessa ja... No, pariutumassa.

Kyllä, minäkin olen sinkku. Mutta uskon, että jossain on se oikea. Hänet pitää vain löytää.

Olen selvittänyt asian tilastoista, ja löytämisen pitäisi olla mahdollista. Meitä sinkkuja on nyt enemmän kuin koskaan.

Yhden hengen taloudet ovat lisääntyneet 1960-luvulta lähtien. Yli miljoona suomalaista menee tänä iltana nukkumaan yksin.

Syitä on monia, sanovat tutkijat. Perheet perustetaan myöhemmin. Avioerojen määrä on kolminkertaistunut 50 vuodessa. Yksilökeskeiset arvot ovat vahvistuneet.

Pariutumisen sijaan me nuoret kouluttaudumme, kokeilemme, matkustelemme ja nautimme.

"Sinkku" viittaa nykyään ilakoivaan ja elämyksiä etsivään ihmiseen. Minäkin olen nimenomaan "sinkku", en esimerkiksi "peräkammarin poika".

Ero on tärkeä.

Mutta rakkauden kaipuu, se ei ole kadonnut minnekään. Päinvastoin, seuraa haetaan entistä luovemmin ja tarkoitushakuisemmin.

Sinkuista on myös tullut bisnes. On sinkkusulkapalloa, sinkkukeilailua, sinkkujen teatteri- ja ravintolailtoja ja sieniretkiä – ja sitten tämä sinkkuristeily.

"No niin, Napakymppiin ehtii vielä ilmoittautua! Ja speed datingiin! Ja nimmareita ei saa istumalla penkissä!" Esko Eerikäinen maanittelee.

Kello on puoli yhdeksän, mutta kutoskannen yökerho Starlight Palace on vielä puolityhjä. Jos lavalle ei kannettaisi Hunks- ja sinkkuristeilyjulisteita, olisi vaikea arvata, että tämä ei ole tavallinen Tallinnan-reittimatka.

Tosin monille se näyttää sitä olevan. Virolainen laivabändi soittaa countrya, pöydissä istuu eläkeläisiä ja yksi lapsiperhe.

Eerikäinen huutelee lavalla Hunksien logopaidassa ja mustassa pikkutakissa. Väkisinkin käy sääliksi, kun hän turhaan ruinaa ilmoittautumisia illan ohjelmanumeroihin.

Ehkä kukaan ei vain vielä uskalla.

Tilaisuuden vetonaulana ovat nimikirjoituksia jakavat Hunksit ja Babesit. Laivassa on yli tuhat matkustajaa, nimikirjoitusjonossa heistä on seitsemän.

Kymppikannen yökerho Sun Disco ei ole Starlight Palacea täydempi.

Lahtelainen sairaanhoitajaopiskelija Kata Poutanen, 25, istuu pöydässä valmiina speed datingiin.

"Nyt ryypätään ja pidetään hauskaa aamuun asti. Jos jotain sutinaa tulee, niin ei se nyt haittaakaan", Poutanen sanoo ja heilauttaa hiuksiaan. Yllään hänellä on vetoketjujakku, musta minihame ja verkkosukkahousut.

Kello on vasta yhdeksän, mikä selittänee sen, että miehet ovat varautuneita. Kaksi poikaa kuitenkin loikkii sohvalta toiselle rantasandaaleissa.

"Me ollaan tangoprinssejä", Karkkilasta kotoisin olevat Kalle Auvinen, 24, ja Tony Torvela, 23, kertovat. Heillä on samanlaiset kruunutatuoinnit jalkapöydissään.

"Me ollaan tällasii tavallisii korvenraivaajia ja maanteiden monstereita. Hauskanpitoa on ollut koko elämä."

Siltä vaikuttaa. Etsivätkö he sitä oikeaa?

"Kunhan pari kertaa tulis tusoo", Torvela vastaa.

Auvinen poseeraa kuvaajalle ja tekee kannella spagaatin.

"Joo, nopee speed dating: in and out. Viis sekkaa ja se on kis kis!"

Kannella huojuu toinenkin seurue, helsinkiläiset Valtsu ja Mikael sekä lahtelainen Juha. Odotukset illalta?

"Piparii."

"Pilluu."

"Lottovoittoo ja pilluu."

Tyhjän tanssilattian vieressä pöytään nojaavat mustiin pukeutuneet naiset. Vanhustenhoitaja Laura Tuominen, 22, on eronnut viiden vuoden suhteesta. Hän on pyytänyt laivalle mukaan ainoan sinkkuystävänsä, Yhdysvalloista Suomeen pari vuotta sitten muuttaneen Saran, 26.

"Ois kiva, jos hyvännäköiset miehet tulis juttelemaan."

Ovatko tytöt valmiita yhden yön juttuihin?

"Hey! That's rude! I'm a lady", Sara kimpaantuu.

"Mutta meillä olisi Jim Beamia hytissä. Se on Kentuckysta niin kuin isäni. Kiinnostaisiko?"

Jim Beamit jäävät väliin. Kello on 22.25, ja minua kiinnostaa se pisamanaamainen raitahametyttö. Olen silti salaa onnellinen, etten ole törmännyt häneen uudestaan. Mitä muka osaisin sanoa?

En pelkää ihmisiä, mutta olen avuton iskemisessä. Tai ainakin kokematon. Olen seurustellut suurimman osan aikuiselämästäni.

Osaan tutustua, en pokata. Ja täällä kaikki tutustuminen vaikuttaa olevan tietoista pokaamista. Se on kiusallista.

Ei tosin kaikille. Nuoret ja vanhat ovat yhtä innoissaan, kun Starlight Palacen lavalla alkaa Napakymppi. Sen päätteeksi Herra X valitsee neiti C:n eli jo speed datingissa nähdyn Kata Poutasen. Palkinnoksi napsahtaa risteily.

Tuntia myöhemmin Herra X kuitenkin jo seisoo seiskakannen baaritiskillä ilman Kataansa.

"Neiti otti ja lähti. Puhuttiin kuitenkin, että voitaisiin silti käyttää porukalla se risteilylahjakortti."

Herra X on oikeasti Jarmo "Jamppa" Siikaluoma, 28-vuotias sähkömies Hyvinkäältä. Hän kertoo hakevansa pidempiaikaista suhdetta.

Laivalle Jarmo on tullut yksin, kun kaveri joutui perumaan töiden takia.

"Aika näyttää, miten tänään käy, mutta kiva se ois löytää seuraa rinnalle."

Seisomme yökerhon parvekkeella. Alhaalla joku korjaa kampaustaan. Jamppa jatkaa juttua, mutta minun huomioni kiinnittyy tummanruskeisiin hiuksiin.

Raidallinen hame. Pimeässä on vaikea nähdä pisamia, mutta hän se on!

Mahassa kouraisee.

Hyvästelen Herra X:n ja tähyilen uudelleen. Raitahame on kadonnut. Hitto.

Laura Tuominen ja Sara sen sijaan näyttävät löytäneen seuraa kolmekymppisistä valkopaitaisista herroista.

Toisella puolella parveketta maanteiden monsteri Kalle Auvinen naurattaa kahta pöytäseuruetta matkimalla Uuno Turhapuroa.

Vuorokausi vaihtuu. Kutoskannella kaksimetrinen Hunks-Jucci raottaa nahkaliiviä ja jännittää rintalihaksiaan.

Seuraan show'ta lahtelaisten opiskelijatyttöjen seurueessa. He ovat sinkkuristeilyllä kuulemma sattumalta ja varattujakin vielä.

"Mutta meidän kaveri Vilma on sinkku!"

Vilma on seissyt parin metrin päässä selkä meihin päin. Hän kääntyy ympäri.

Raitahame ja nenän päähän ulottuvat pisamat!

Nielaisen kirjaimellisesti tyhjää ja ojennan haparoiden käteni.

"Lauri."

"Vilma."

Kämmeneni ovat hikisemmät kuin hänen. Päädymme seisomaan vierekkäin. Hengästyttää. Vilmankin mielestä Hunksit ovat vähän ällöjä.

Justin Timberlake ähisee kaiuttimista. Tuntuu helpottavalta, ettei melussa juuri voi jutella.

Show loppuu, ja Vilman kaverit katoavat. En keksi hauskaa sanottavaa.

Hikikäteni hipaisee vahingossa raidallista hametta. Haluaisin jäädä tähän, mutta osoitan lehtiötäni ja pahoittelen, että pitää jatkaa töitä.

Yhtäkkiä kynäni ja lehtiöni ovat Vilman kädessä. Hän kirjoittaa jotain, antaa lehtiön takaisin ja lähtee.

"Ja Vilman numero oli 040 370..."

Kenelle sinkkuristeily on oikeastaan tehty? Analyysi ei koske arvoituksellista Vilmaani, mutta seitsemän tunnin seilaamisen perusteella vaikuttaa, että reissun ydinkohderyhmä ei ole ainakaan "koulutetut nuoret kaupunkilaiset".

Laivalla on eniten ikäihmisiä, mutta he tuskin tietävät olevansa sinkkuristeilyllä. Ohjelmien osanottajien ikähaarukka on välillä 20–40+. Asuinpaikka vaikuttaa olevan pieni eteläsuomalainen kaupunki ja pukeutumistyyli sekoitus Jack & Jonesin ja Fiorellan viime vuoden mallistoja. "Maki" viittaa täällä sushia useammin Aikakoneen hittinikkariin.

Mitä enemmän kello on, sitä selvemmäksi käy myös pelin henki: sinkkuristeilyllä ei ole tarkoituskaan päästä sinkkuudesta eroon vaan ottaa siitä kaikki irti.

Yhden yön jutuista jää harvoin hyvä mieli, mutta tähän aikaan yöstä sillä ei ole väliä. Sitä toivoisi vain, että joku pitäisi kiinni edes aamuun asti. Että olisi erityinen, edes hetken.

Mutta kunnes löytää sen oikean voi pitää hauskaa väärien kanssa. Sen vuoksi puhelinnumeroa tärkeämpiä ovat hyttien numerot.

Numerosta 5322 löytyy jälleen Kata Poutanen, joka sihauttaa oluen auki ystäviensä kanssa.

Askel painaa jo, joten lienee parempi istua hetkeksi Poutasen seuraan. Neiti C, miksi dumppasit Herra X:n baaritiskille?

"Ei ollut tarpeeksi komea. Ja se oli liian kiltti. Mä vein keskustelua eteenpäin."

Takaisin tanssilattialle. Kello on yli kaksi. On jo kiire löytää raitahameinen Vilma.

Laura Tuominen ja Sara katsovat laivabändiä kahdestaan kutoskannella. Tytöt ovat karistaneet seuralaisensa.

"Ne kyseli vain, ollaanko kokeiltu nettitreffejä! Täällä kaikki on nörttejä!"

Seuraan liittyy poika valkoisessa t-paidassa. Hän jää odottamaan turhaan, kun Tuominen ja Sara karkaavat kannelle.

"Sinkkuristeily, epic fail", Sara sanoo ja sytyttää savukkeen.

Tallinnan sataman valot loistavat keltaisina, mutta ulos pääsee vasta aamulla. Eläkeläiset ovat nukkumassa, nuoret humalassa.

Väkeä on tänään sen verran vähän, että kaikki näyttävät mahtuneen diskoon.

Yhden sohvan selkänojalla istuu Esko Eerikäinen pipo päässä. Toisella sohvalla Herra X eli Jamppa Siikavuo suutelee noin 10 vuotta itseään vanhempaa blondia.

Tuominen ja Sara polttavat taas kannella tupakkaa. Heillä ei ole vieläkään seuraa.

Eikä minullakaan, haikeilen. Sitten huomaan raitahameen.

Vilma istuu kavereineen sivummalla ja laittaa huulirasvaa. Nyt tai ei koskaan.

Ehdin istua tyttöjen viereen ja sanoa moi, kun alkuillasta tavattu, "tusoa" kaivannut tangoprinssi harppoo paljain jaloin sisään vaaleatukkaisen naisen kanssa. Hän kumartuu vakavana kuiskaamaan.

"Onksulla Viagraa? Mulla ei vehkeet toimi!"

Ehdotan veden juomista. "Väärät lääkkeet", mies sanoo ja lähtee tiskille.

Istumme Vilman kanssa aika lähekkäin. Hän on kiinnostunut lastensuojelusta ja ihmettelee ammattiani. Kenen työ on istua laivadiskossa vakoilemassa humalaisia?

Miettisin itsekin samaa, jos en olisi niin keskittynyt oman olemukseni tarkkailuun. Saako tässä vaiheessa koskettaa?

Kerron Vilmalle hauskana juttuna, että yhden haastatellun mielestä valokuvaaja oli "hot". Vilma ottaa jälleen lehtiöni.

"Toimittaja Lauri oli myös ihan ok hot."

Herra X kävelee ohitsemme blondin kanssa portaikkoon.

"Pitäisikö meidänkin lähteä?" ehdotan Vilmalle. Hän hymyilee.

Melkoinen sattuma. Vilman hytti on omaani vastapäätä. Molemmissa nukutaan jo.

Juttelu ei enää jännitä, mutta jotenkin haluaisin muutakin kuin puhua. Sitä ei tietenkään kuulu sanoa.

Kello on 4.14. Vilma toivottaa hyvää yötä ja levittää huuliinsa Blistexiä. Katson hänen pisamiaan, vaihdan painoa jalalta toiselle ja vedän henkeä. Toivoisin olevani yhtä rohkea kuin maanteiden monsteri, yhtä komea kuin Hunksit tai edes yhtä hiprakassa kuin Napakymppi-Kata.

Karkaava ajatus katkeaa Blistexin makuun. Vilma on itsevarmempi kuin minä. Hänen huulensa ovat pehmeät.

Hiuksissa tuoksuu hoitoaine. Toivon, etten kolauttaisi hampaitani hänen hampaisiinsa.

Ja sitten: "Hyvää yötä", Vilma toistaa.

Pian hytistäni kuuluu raskas hengitys. Nukahdan yksin kuvaajan tuhinaan.

Seuraava päivä koittaa. Kello 13.20 iskelmäbaarissa soivat Moskovan valot ja Joutsenlaulu. Esko Eerikäinen vetää uupuneen näköisenä sinkkukaraokea eläkeläisille, kunnes lavalle kapuaa nimimerkki Johtaja Turhapuro.

Hän on toinen aluksi kohtaamistani tangoprinsseistä. Las Palmas saa yleisön laulamaan mukana. Turhapuro päättää esityksensä spagaattiin.

Käyn kysymässä, toteutuiko illan tuso-tavoite.

Kyllä kuulemma. Peräti kolmen kanssa.

Ja tuollahan seisoo myös Herra X, Jamppa. Hän on vienyt blondinsa paitsi hyttiin myös Tallinnaan. "Ostettiin nahkatakkeja."

Jatkotapaamisestakin on ollut puhetta ja numerot vaihdettu. Risteilylahjakortinkin kohtalo on vaihtunut, ja se on nyt tarkoitus käyttää Neiti C:n sijaan uuden daamin kanssa. Hänen nimestään on pientä epävarmuutta, mutta ei hätää:

"Hän asuu ihan Hyvinkään lähellä Riihimäellä."

Puoli viideltä päästään satamaan. Terminaalissa Laura Tuominen ja Sara pyytävät apua tax free -viinojen kantamiseen.

Sara on kuulemma viettänyt yönsä Hunksien hytissä, ja Laurakin sanoo löytäneensä seuraa. Tuomio matkasta pysyy silti samana kuin illalla.

"Epic fail."

Porraskaidetta vasten nojailee myös Kata Poutanen. Karhu-lavan hän on repäissyt auki.

Kenen kanssa Kata on viettänyt yönsä?

"Sellanen hassunhauska tyyppi. Esitti Uuno Turhapuroa. Ei se ollut kovin hyvännäköinen, mutta sillä oli hauskat jutut. Mä en päässyt omaan hyttiin, ja meidän piti mennä vain nukkumaan, mutta... Se oli sellaista känniseksiä, you know."

No. I do not know.

Mutta se on ihan ok.

Vilman nimi on muutettu.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi