Snadi stadi mut stydit styget

Kyllä laulujen Helsinki on kiehtova kaupunki!

On lyhyen kesän huumaa, ihania naisia ja sutkeja supliikkimiehiä.

Toisilla menee leveästi, toiset on viina liimannut ikuisesti vanhoille kulmille. Mennyttä muistellaan haikeasti, nykypäivästäkin nautitaan, mutta tulevasta ei paljon puhuta.

Romanttisin Helsinki on menneiden vuosikymmenten Kalliota ja Sörnäistä, jossa oli tunnelmaa ja luotettavia ystäviä, kunhan unohdetaan ahtaus, alkoholismi ja rikollisuus.

Maisema voi olla myös geneerinen yksinäisen tai rakastuneen ihmisen öinen kaupunki, jota vain nimitetään Helsingiksi.

Tai sitten se on uudempaa, syrjäytyneiden rappioromanttista lähiö-Helsinkiä, joka kuulostaa hiphop-rytmillä melkein kansainväliseltä suurkaupungilta.

Millainen sitten on hyvä Helsinki-kappale?

Sanoittajakonkari Vexi Salmi osaa varmasti sanoa. Alkujaan hämeenlinnalainen Salmi on vaikuttanut ja asunut Helsingissä 60-luvun lopulta asti.

Salmen mielestä Helsinki-aiheisia lauluja on syntynyt enemmän vasta viime vuosikymmeninä, koska kukaan ei osannut aiemmin kaivata kaupunkia tai kaupunkiin. Ja kaipuu on lauluissa suosittu teema.

"Ihminen ikävöi sinne, missä on kasvanut, ja aiemmin se oli maalle. Vasta 60-luvulta lähtien on kasvanut kaupunkilaisten suomalaisten sukupolvi", Salmi sanoo.

Kun ensi kertaa elämässä silmät avasin / ja tätä maailmaa katselin / niin mutsi sanoi "katso poika, tää on Helsinki, sun ikioma stadisi".

Georg Malmstén: Stadin kundi

Helsingin ulkopuolella asuvan suuren yleisön mielipiteet ovat vaikuttaneet usein iskelmä- ja rocklyyrikon sanavalintoihin.

"Kaupunki on aina kiehtova paikka laulun tarinalle, mutta yleensä tekstissä ei vain mainita kaupungin nimeä", Vexi Salmi sanoo.

Samaa mieltä on myös 1980-luvulla menestyneen Keba-yhtyeen laulaja ja tekstittäjä Ali Alikoski. Keban hitti Kesä Espalla edustaa Suomi-rockin kultakauden Helsinki-klassikkoa.

"Monet mun biisit tapahtuu Helsingissä, mutta olen pyrkinyt välttämään oikeiden paikannimien mainitsemista, koska haluaisin, että tarinan voisi sijoittaa mihin tahansa kaupunkiin."

Joskus helsinkiläisten ja muun Suomen välille nousee laulussa kielimuuri. Georg Malmstén levytti Stadin kundin vuonna 1952, ja muutti levytetyn version tekstiä yleiskielen sanoilla helppotajuisemmaksi.

Keikoilla Malmstén saattoi laulaa alkuperäistä slangitekstiään.

Mutta eivät vanhaa stadin slangia ymmärrä enää nuoremmat helsinkiläisetkään.

Mä dallaan Hagikseen ja venttaan sporaa / Tää rundi pyörii niin kuin ennenkin. / Spurgujengi flänäpäissä joraa, / tai sit ne flaidaa, mä en maindaa - olkoon niin.

Tuomari Nurmio: Tonnin stiflat

Tuomari Nurmion vuonna 1999 levyttämä Tonnin stiflat opetti helsinkiläisnuorille ja muualta muuttaneille, että stiflat tarkoittaa kenkiä.

"Mä oon laulanut Tonnin stifloja keikalla varmaan useammin kuin Hande [Nurmio] itse. Siitä tulee mieleen meidän mestat", sanoo Jussi Raittinen.

Suomen ensimmäisiin rocklaulajiin kuuluva 66-vuotias Raittinen on kotoisin Helsingin Hämeentieltä, 58-vuotiaan Tuomari Nurmion kotitalon naapurista.

Raittinen on itse levyttänyt myös sodanaikaisen slangiklassikon Stadin kundin kaiho, joka tunnetaan myös nimellä Niin gimis on stadi.

Gimis tarkoittaa hyvää ja kivaa.

Kappaleen tekstin teki vallilalainen Veikko Lehmuksela rintamalla vuonna 1942. Lehmuksela kuului Ässärykmenttiin, joka oli Kallion ja Vallilan miehistä koottu joukko-osasto. Kaihoisassa valssissa sotilas toivoo vielä näkevänsä Helsingin, käyvänsä tansseissa ja kävelevänsä Helsingin kaduilla, ja uskoo, että hänen olisi parempi olla, vaikka hän makaisi Linnanmäen kalliolla rahattomana ja nälkäisenä.

Raittinen myöntää, että häntä viehättävät eniten vanhaan, jo kadonneeseen Pitkänsillan pohjoispuoleiseen Helsinkiin sijoittuvat laulut.

"Mutta kyllä Tavaramarkkinoiden Kevät on hieno, se on niin visuaalinen."

On siis kevät / kuljen Hakaniemen rantaan, / tuuli ei tuule mutta sade kyllä jaksaa.

Tavaramarkkinat: Kevät

Mutta eihän Helsinki ole vain vanhojen vallilalaisten duunarisukujen ja vanhaa slangia bamlaavien ääristadilaisten kaupunki.

Suuri osa kaupunkilaisista on kotoisin muualta Suomesta, ja moni rakastettu Helsingistä kertova laulu on muualta tulleen sanoittajan käsialaa.

"Juice Leskinen ja Repe Helismaa osasivat tehdä stadilaisia tekstejä, vaikka eivät olleet stadilaisia, ja myös Junnu Vainio pystyi asettumaan stadilaisiin byysiin", Raittinen vakuuttaa.

Junnu Vainion käsialaa ovat muun muassa Fredin Kolmatta linjaa ja Jormasin Rööperiin.

1990-luvun junan tuomien ääni kuuluu Kolmannen naisen kappaleessa Helsinki, jossa lyhyesti pääkaupunkiseudulla asunut Pauli Hanhiniemi laulaa "tänään Helsinki olet silmissäni kaunis kaupunki, voisit olla kotini".

Vielä enemmän Helsinkiä ovat kuvanneet 1990-luvun lopulla esiin astuneen hiphop-sukupolven riimittelijät.

Amerikkalaisessa räpissä kotikaupungista ja kaupunginosasta kertominen on ollut keskeinen osa lyriikkaa. Suurten amerikkalaisten kaupunkien ongelmalähiöt ovat tulleet maailmankuuluiksi räplevyiltä.

Niitä kuunteli nuorena myös itähelsinkiläinen räppääjä Notkea Rotta.

"Ehkä mä pystyisin sompailemaan Houstonissa Geto Boysin biisien perusteella. Ainakin tietäisin, mihin ei kannata mennä", hän sanoo.

"Mutta ei kaupungista kertominen ole mulle itsestäänselvyys. Räp ja hiphop on tarinankerrontaa, ja tarinat tuppaavat tapahtumaan jossain."

Notkean Rotan levyillä karrikoidut hahmot seikkailevat lähinnä Itä-Helsingissä. Räppääjän omia suosikkeja helsinkiläisistä hiphop-riimittelijöistä on Petos.

"Sen kappaleissa on veitsenterävää analyysia 90- ja 2000-luvun Kalliosta."

Synkkä Sörkkä -kappaleessaan Petos riimittelee: "Suoraan talouskriisin keskeltä, vippinä leipäjonon ohi."

Petoksen levyjen Kallio on eri Helsinkiä kuin Katupoikien laulun Kallio, mutta Notkea Rotta näkee yhtäläisyyden vanhojen laulujen stadilaisromantiikan ja nykyajan lähiöräpin välillä.

"Lähiöissä ei ole vielä ajan patinaa, joka mun mielestä liittyy kaupunkiromantiikkaan. Ehkä siitä tulee sellaista 30 vuoden kuluttua."

Ratin alta revitään ja aletaan hitsaa. / Konepelti kääntyy kohti Kurkimäen ritsaa. / Pari sekkaa, johdot iskee kipinää, / taas saadaan punttiin lisää vipinää.

Notkea Rotta: Pöhinää

Notkean Rotan mielestä Helsinki on tarinankertojalle oivallisen kokoinen kaupunki.Asukkaat tuntevat yleensä muutkin kaupunginosat kuin omansa, toisin kuin maailman suurkaupungeissa.

Myös Tavaramarkkinoiden Kevään tekijä Liisa Akimof pitää Helsinkiä inspiroivana lauluntekijälle.

"Täällä on monenlaisia kaupunginosia, ja täällä voi elää suurkaupunkimaista elämää."

Akimof on itse saanut innoitusta lauluihinsa muun muassa lehdenjakajana toimiessaan.

"Siinä voi nähdä kaupungin ohi hälinän ja velvollisuuksien."

Kevät-kappaletta tehdessään vuonna 1985 Akimof ei tunnistanut laulun potentiaalia, vaan luovuttaa kunnian bändikaverilleen ja kappaleen laulajalle, Elisa Korjukselle.

"Se oli mulle vain biisi muiden joukossa. Olisin antanut sen pois muille artisteille tarjottavaksi, mutta Elisa oli sitä mieltä, että siinä on jotain."

Kevään tavoin lauluntekijöiden omat suosikit ovat enimmäkseen samoja kuin yleisönkin.

Leevi and the Leavingsin Jos Helsinki on kaunis, Hectorin Asfalttiprinssi, Birgit Kronströmin ja myöhemmin myös Problemsin Katupoikien laulu ja Malmsténin Stadin kundi.

Ultra Bra lauloi Anni Sinnemäen sanoin hiomavaunujen, raitiovaunujen ja kolera-altaiden Helsingistä monessa kappaleessa.

Ja laajahkoon Helsinki-tuotantoon on päässyt Tuomari Nurmiokin: Tonnin stiflat, Paha tyttö ja Sunnuntaina.

"Juha Lehdellä on myös joitain hyviä biisejä", lisää Jussi Raittinen.

Tenkassa vanhat miehet, / tuopin ääressä istuen / tappaa aikaa ja itseänsä, / nuoruusvuosiaan muistellen.

Sir Elwoodin hiljaiset värit: Kaduilla Kallion

Niin, tosiaan. Sir Elwoodin hiljaisten värien Juha Lehti. Tuomari Nurmiokaan ei ole tehnyt yhtä monta kappaletta, jossa oltaisiin tunnistettavasti Helsingissä, ihan nimeä myöten: Kaduilla Kallion, Jumala rankaisee Helsinkiä tänä yönä, Flemarilla tuulee, Torkkelinmäki, Bussi 17...

"Kun tekstissä on joku tunnistettava paikka, niin se tuo biisin paljon lähemmäksi kuulijaa", Lehti uskoo.

Lehti muistuttaa, että nimeltä mainittunakaan kaupunki ei ole välttämättä laulussa pääasiana.

"Junnu Vainiolla on vanha kappale nimeltä Ei ole Kööpenhamina kuin ennen, ja siinä Kööpenhamina on vertaus nuoruuden haikeasta muistosta."

Mutta Juha Lehti on tehnyt myös kappaleen, jossa kaupunki on pääasiana.

"Torkkelinmäki-kappaleessa päähenkilö istuu tyttönsä kanssa Torkkelinmäellä ja lopuksi käy ilmi, että se on siellä yksin."

"Tyttöni onkin kaupunki."

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi