Soita minulle, Herzog! Ja Herzog soittaa

Aurinko paistaa matalalta lumikinosten ja kuusien takaa hämeenlinnalaisen huoltoaseman pihaan.

Kulman takaa kaartaa pieni farmariauto, jota ajaa harteikas tummatukkainen mies.

Hän pysähtyy ja tervehtii. Katse on suora ja kädenpuristus jämäkkä – melkein kuin filmitähdellä.

"Ajas perässä", mies sanoo ja kaasuttaa kohti työmaata.

Jouko Ahola, 39, on kirvesmies ja rakennusurakoitsija. Hän on myös kaksinkertainen Maailman vahvin mies -kilpailun voittaja ja sivutoimisesti kansainvälisesti tunnetuin suomalainen elokuvatähti.

Joinakin päivinä hän kuvaa elokuvaa Tim Rothin, Liam Neesonin tai Orlando Bloomin kanssa, mutta nyt on kesken paritalo mukavan näköisellä omakotialueella.

Keskeytetään homma hetkeksi, ja tutkitaan miten tähän on tultu.

Jouko Ahola oli tavallinen pikkukaupungin poika, joka pelasi jääkiekkoa. 15-vuotiaana voimaharjoitukset alkoivat kiinnostaa peliä enemmän.

"Kuusi vuotta treenasin kotona ja olin 21, kun menin ekan kerran salille. Sitä ennen ajattelin, että en ollut valmis", Ahola muistelee ja nojaa sirkkeliin.

Elettiin 1990-luvun alkua. Ahola oli nähnyt televisiosta Maailman vahvin mies -kisoja, joissa isot miehet kantoivat kivenjärkäleitä ja vetivät rekka-autoja. Kun Hämeenlinnassa järjestettiin paikalliset voimamieskisat, Ahola lähti kaverien rohkaisemana mukaan.

Hän tuli toiseksi.

Ura eteni ensin voimanostajana: hopeaa SM-kisoissa ja Pohjoismaiden mestaruuskisoissa ja nuorten MM-kisoistakin viides tila. Ahola päätti keskittyä harjoittelussa voimamieskisoihin.

"Kävin Scanialla kysymässä, saako vetää rekkaa. Ne kyseli, että mitäs tämä on, ja lopulta ne oli kaikki katsomassa pihalla, kun kiskoin sitä rekannuppia", Ahola muistelee.

"Romuttamolla ihmettelivät, kun oli tammikuu ja kova pakkanen, ja minä rymysin siellä autojen seassa. Datsun 100A:ta kippasin kyljelleen ja takaisin."

1990-luvun lopussa Ahola oli huippukunnossa. Maailman vahvin mies -titteli tuli vuonna 1997, seuraavana vuonna kakkostila ja vuonna 1999 taas voitto.

Ahola päätti lopettaa.

"Olin 28 ja ajattelin, että ei kai ollut syytä enää rääkätä itseään, kun ei siitä oikein ylimääräistä rahaakaan saanut."

Elanto tuli rakennuksilta. Ahola oli rakentanut ensimmäisen talon jo 21-vuotiaana ja ryhtynyt itsenäiseksi yrittäjäksi.

Sitten saksalainen elokuvaohjaaja Werner Herzog otti yhteyttä. Hän oli etsinyt oikeaa voimamiestä elokuvaansa Invincible, joka kertoi juutalaisesta voimamiehestä natsi-Saksassa.

"Herzog sanoi, että muut oli liian suuria tai bodarin näköisiä, mutta mä näytin kuulemma silloin kiltiltä ja viattomalta pikkupojalta, jolla on paljon voimaa."

Ahola sai pääroolin. Toisessa pääosassa oli Tim Roth.

Elokuvanteon arki oli aluksi sokki. Väkeä pyöri ympärillä kymmenittäin.

"Mun englanti oli voimamiesenglantia. Osasin kysyä, mikä sun penkkis on ja paljonko sä kyykkäät, muuten oli heikompaa."

Ahola pänttäsi käsikirjoitusta.

"Oli pakko opetella ulkoa muidenkin vuorosanat ulkoa, että tiedän, milloin mun pitää puhua. Osaan ne kaikki vieläkin."

Invinciblestä tuli Aholan pääsylippu kansainväliseen elokuvateollisuuteen. Seuraava työnantaja oli Ridley Scott, joka halusi Herzogin voimamiehen esittämään 1100-luvun ristiretkeläistä elokuvaan Kingdom of Heaven – Taivas maan päällä.

Tällä kertaa Ahola pääsi isoon Hollywood-tuotantoon. Hänen hahmonsa tosin kuolee jo elokuvan alussa.

"Ridley Scott sanoi, että esitä että oot iso lapsi. Ei se paljon muuta puhunut."

Ahola oli huomannut, että jo Invinciblen kuvauksissa näytteleminen oli sujunut parhaiten Tim Rothin kanssa.

"Mulla meni hienosti, jos oli ammattilainen vastassa. Sitten oli vaikeampaa, jos siinä oli toinen samanlainen, jolla ei ole koulutusta tai kokemusta. Kingdom of Heavenia kuvatessa oltiin Espanjassa kaikki pienessä hotellissa ja illat yhdessä. Liam Neesonin kanssa juteltiin voimamieskisoista, se tunsi lajia. Sanoin sille, että mä en halua olla heikoin lenkki tässä porukassa, ja se sanoi että 'et ole enkä mä antaiskaan sun olla, koska mä en anna kenenkään pilata mun elokuvaa'. Se oli sille kai tärkeä projekti, ja Orlando Bloomillehan se oli läpilyönti, pääosa kuuluisan ohjaajan elokuvassa."

Ahola pudottelee kuulujen näyttelijöiden nimiä tärkeilemättä.

Roth ja Neeson ovat olleet Oscar-ehdokkaana, mutta onhan hänellä itselläänkin pystejä.

Kun on Jouko Aholan näkö, koko ja historia, on aika todennäköistä, että tarjotut elokuvatyöt ovat hyvin fyysisiä.

Uruguaylaisen Alvaro Brochnerin elokuvassa Bad Day to Go Fishing Ahola on entinen painija ja tuottajakiistojen takia ensi-iltaansa odottavassa Stone's Warissa zombiksi muuttuva sotilas.

"Katos tätä", Ahola sanoo ja kaivaa autosta röntgenkuvan.

Stone's Warin kuvauksissa Liettuassa kävi onnettomuus. Aholan hahmon piti lyödä auton ikkuna rikki. Jotta lasi särkyisi näyttävästi, siihen asetettiin pieni räjähde. Osa siitä lensikin lasin läpi Aholan leuankärkeen.

Pöllämystynyt Ahola vietiin sairaalaan ja leikkaukseen. Röntgenkuvassa näkyy, kuinka viisisenttinen teräspiikki on pysähtynyt lihakseen kaularangan ja kaulavaltimon väliin. Kuolema oli kirjaimellisesti millin päässä.

"Lääkäri sanoi, että ei tuommoista säkää ole kellään."

Ahola olisi voinut laittaa liettualaisstudion tiukoille oikeusjutulla ja korvausvaatimuksilla.

"Ajattelin, että ei se ketään auta. Jääpähän kovempi maine", hän sanoo ja nauraa.

Päästetään Jouko Ahola jatkamaan rakennusurakkaa. Elokuvamarkkinoilla on tuulista, mutta timpurille on kysyntää

Aholalle on sanottu suoraan, että kotimaisiin elokuviin hänellä ei ole asiaa. Niihin halutaan vain koulutettuja näyttelijöitä.

Eikä elokuvien tekemisellä rikastu. Aholalle on maksettu 500–2 000 euroa kuvauspäivää kohti.

"Sama vaikka en olisi saanut mitään palkkiota, koska ei se mun talouteen ole vaikuttanut."

Aurinko lämmittää varovasti puolivalmiin paritalon pihaa. Tien toisella puolella on uusi harjakattotalo, jonka rappusia lakaisee vanhempi mies.

Hän heiluttaa tervehdykseksi.

Hän on Jouko Aholan isä. Talon on rakentanut Jouko Ahola.

Aholan elokuvat

Werner Herzog: Invincible

(Saksa, 2000).

Ridley Scott: Kingdom of Heaven - Taivas maan päällä

(USA, 2005).

Mikael Hjorth: Sju miljonärer (Ruotsi 2005)

Alvaro Brechner: Bad Day to Go Fishing (Uruguay, 2009)

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi