Sydänsoppa

Kalifornian lempeä tuuli leikkii nuoren naisen blondatuissa hiuksissa. Hän kallistaa päätään ja hymyilee vienosti kameralle.

Nuori mies kireässä, farkkuihin tungetussa hihattomassa t-paidassa pullistelee San Franciscon kuuluisa Golden Gate -silta taustallaan. Aurinko paistaa.

Onko tämä joku Melrose Place?

Ei ole.

Imelä kuvakerronta on Suomen televisiohistorian huonoimmaksi sarjaksi haukutun Heartmixin introsta. Sarjaa esitettiin vuoden 1996 syksyllä TV2:lla.

Intron jälkeen seuraava ohjelma on kaukana Melrose Placesta. Ja – jos nyt rehellisiä ollaan – ihan mistä tahansa koskaan missään nähdystä tv-sarjasta.

Lähtöasetelma on se, että kolme Kaliforniaan onneaan kokeilemaan saapunutta nuorta asettuu asumaan San Franciscoon suomalaispariskunnan luo.

Ensimmäisen jakson kantava teema on nuorten kokema kamala jetlag. Siitä riittää juttua puolikin tuntia. Välillä tytöt tirskuvat hermostuneesti, selvästi jännitystään kameran edessä.

Sarjan piti olla Suomen vastine vuonna 1992 musiikkikanava MTV:llä alkaneelle The Real Worldille. Siis tiettävästi ensimmäiselle varsinaiselle tosi-tv-sarjalle.

Siinäkin joukko toisilleen tuntemattomia nuoria suljettiin asumaan saman katon alle.

Tosi-tv:stä oli harva suomalainen kuullut vuonna 1996.

Paitsi ne, jotka olivat katsoneet MTV:tä. Veljekset Mika, 33, ja Pasi Kemmo, 35, olivat.

Kemmot alkoivat kehitellä suomalaista realityään.

Lukuun ottamatta toimittajaksi valmistuneen Pasi Kemmon vuonna 1991 Ylelle tekemää dokumenttia, eivät veljekset olleet ennen tehneet televisiosarjoja.

Keväällä 1995 Kemmot tarjosivat ideaansa TV2:n silloisen teatteritoimituksen ohjelmapäällikölle Olli Tolalle. Tola tarttui "uudenlaiseen ja freesiin konseptiin."

Ainoaksi esteeksi toteuttaa sarja Real Worldin tapaan puhtaana realityna osoittautui plagiaattisyytösten pelko.

Kemmot laativat löyhän käsikirjoituksen, jossa esiintyjät esittäisivätkin itsensä sijasta luotuja hahmoja. Vuorosanoja ei ollut, vain mahdollisia tilanteita, joiden pohjalta esiintyjät saisivat improvisoida. Lähtökohta oli vähintäänkin hutera.

Koehaut käynnistettiin. Kemmojen postiluukkuun kolahti hakemuksia lähes kolmetuhatta.

"Kun myyntiargumenttina oli, että pääsi muuttamaan San Franciscoon, niin se kiinnosti aika montaa nuorta aikuista. Haluttiin, että esiintyjät ovat keskenään riittävän eri-ikäisiä ja erilaisia, jotta syntyy draamaa, muttei varsinaista ristiriitaa", sarjan rahoituksen hoitanut Pasi Kemmo muistelee.

Muodollinen pätevyyskin laskettiin eduksi.

Seitsemän nuorta aikuista valikoitui. Yhdelläkään ei ollut pahemmin esiintymiskokemusta. Kalifornian-koneeseen astelivat kimppakämpän isäntää Rikua esittävä, tuolloin 35-vuotias, Juha Sulin sekä hänen avovaimonsa ja sarjassakin vaimo Krisseä esittävä Pia Rantanen, 27.

Heidän luonaan asuvia nuoria esittivät Teija Korkeamaa, 31, (toimittaja Kim) Tomi Paalosmaa, 22 (naistenkaataja Jesse), Maria Valonen, 22 (mallintöistä haaveileva Emma) ja Laura West, 19 (Hollywood-tähteydestä haaveileva Julia).

Talon isännän Rikun vanhaa juomakaveria ja maailmanmatkaajaa Marloa esitti Tuomas Talvitie, 33.

"TV2:n jännityksellä odotettu suursatsaus Heartmix on kaukana Kaliforniassa kuvattava 13-osainen tv-sarja seitsemän nuoren suomalaisen elämästä saman katon alla", hehkutti Ilta-Sanomat lokakuussa 1996 viikko ennen sarjan alkua.

Katastrofi oli valmis.

Kun Heartmixin ensimmäiset jaksot putkahtivat ulos televisiosta marraskuun alussa, alkoi massiivinen poru.

Sarja sisälsi lähinnä nuorten makoilua ja kikattelua kimppakämpän sohvilla.

Välillä tytöt kuljeksivat asunnossa alusvaatteisillaan, ja nähtiinpä jopa vilaus suihkussa olevasta Juliasta.

Jossain vaiheessa sentään tapahtui jotain: Jesse jäi kiinni marihuanan hallussapidosta, ja tummasilmäinen kulkuriluonne Marlo ja höpsö blondi Julia rakastuivat.

Tukun epäloogisuuksia sisältänyt sarja ei selittänyt, saati motivoinut, henkilöidensä tekemisiä. Asiat vain tapahtuivat. Tai pikemminkin mitään ei tapahtunut. "Juonen" kannalta toisarvoista toimintaa, kuten Kimin nyrkkeilyä, kyllä fiilisteltiin hidastetuissa kuvissa lähes kaksi minuuttia.

"Näinkö meitä lupamaksun maksaneita katselijoita kohdellaan! Jotenkin tuli mieleen halvalla tehdyt saksalaiset pornoelokuvat", kirjoitti katsoja Ilta-Sanomien lukijapalstalla marraskuussa.

Erityisesti katsojia kiivastutti Tolan mukaan se, että silloin vielä suhteellisen viattomassa tv-kulttuurissa sarjan koettiin rikkovan esiintyjien intimiteettisuojaa. Ja vielä kansallisen Ylen kanavalla!

Jokin sarjassa kuitenkin kiinnosti, sillä sen katsojamäärät koputtelivat samaan aikaan esitettävän Salaisten kansioiden lukuja.

Tosin pitää muistaa, että vuonna 1996 Suomessa oli vain kolme maksutonta kanavaa. Neljännestä kanavatoimiluvasta käytiin syksyllä 1996 vasta kiivasta kilpailua.

"Kyllä ne katsojaluvut olivat 300 000:n pintaan", muistelee ohjelmapäällikkö Olli Tola.

Ylen debyytti tositelevisioon sai poikkeuksetta murskaavat arviot.

"TV2:n Heartmix on vuoden huonoin sarja. Itse asiassa minkä tahansa vuoden", kirjoitettiin Kauppalehdessä 26. marraskuuta.

"Siihen aikaan oli suuri kulttuuriero siinä, mitä nuoret seurasivat televisiosta ja mitä vanhemmat ihmiset sekä tv-pomot katsoivat. Monet eivät ymmärtäneet ideaa, jossa oli sekoitettu faktaa ja fiktiota", Pasi Kemmo sanoo.

Kemmojen mukaan kuvauslupia oli vaikea saada Amerikassa. Siksi sarja jumiutui pyörimään enimmäkseen taloon tai sen pihapiiriin.

Myös esiintyjille tihkui Suomesta tietoa sarjan herättämästä haloosta.

"Ystävät sanoivat, että ota iisimmin, koska jengi täällä vihaa sua", kertoo itserakasta ja sovinistista naistenmiestä Jesseä esittänyt Tomi Paalosmaa.

Muut lähinnä naureskelivat vastaanotolle. Kokemus oli tärkein.

"Kyllähän me esiintyjätkin tiedettiin, ettei kokemattomalla porukalla ja sillä työtahdilla (kaksi jaksoa viikossa) mitään huippulaatua voi tehdä", Juliaa esittänyt Laura West muistelee.

"Olisi ollut ehkä mielenkiintoisempaa, jos sarjassa olisi kuvattu meidän oikeaa elämää."

Kritiikki, katsojapalaute ja ohjelman heikko taso pelästyttivät Ylen.

Kaliforniaan lähetettiin pikavauhtia vastavalmistunut ohjaaja JP Siili , joka työskenteli tuolloin Kakkosen teatteritoimituksessa dramaturgin sijaisena.

"Lähdin sammuttamaan tulipaloa", kuten Siili itse asian ilmaisee nyt, 14 vuotta myöhemmin. Tarkoituksena oli laittaa käsikirjoitus kuntoon ja saada mukaan toimintaa.

Sarjan lopputeksteihin ilmestyi nimimerkki E. Europaeus.

"Se on lyhenne latinan siiliä tarkoittavasta sanasta. En halunnut tuolloin urani alussa leimautua katastrofiin."

Siilin muutaman päivän pikavisiitti ei onnistunut korjaamaan Heartmixiä sellaiseen kuntoon, jossa sarjalle luvatut jatko-optiot olisivat toteutuneet. Heartmix haudattiin 13 jakson jälkeen.

Mutta ei huolta! Yle on ostanut Kemmon veljesten omistamat oikeudet sarjan uusintaan. Kulttimaine on hoksattu ja Heartmix palaa!

"Jossain vaiheessa netissä, ja luultavasti myös televisiossa", Olli Tola lupaa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi