Tohtori, tohtorimpi, Aspara

Unohtakaa kaikki tähänastiset lapsinerot ja nuorena väitelleet. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun markkinoinnin professori Jaakko Aspara pesee kevyesti heistä jokaisen.

Aspara on 29-vuotias professori – ja kauppatieteen ja taiteen tohtori sekä diplomi-insinööri.

Se, että joku noin nuorena on triplatutkinnon tehnyt tuplatohtori on aika poikkeuksellista.

Erityisen mielenkiintoista se on, koska Asparan tutkinnot on tehty viime syksynä aloittaneen Aalto-yliopiston kolmessa korkeakoulussa: Helsingin kauppakorkeakoulussa, Taideteollisessa korkeakoulussa ja Teknillisessä korkeakoulussa.

Jos kohua ja riitaa kaikissa vaiheissaan aiheuttanutta Aalto-yliopistoa olisi jossakin vaiheessa keksitty mainostaa Mr. ja Miss Aalto -kisalla, ei kenelläkään olisi ollut saumaa kisan Mr.-puolella.

Asparan täytyy olla herra Aalto.

Professori Aspara ymmärtää toki, miksi häntä nimitellään Mr. Aalloksi. Ei hän silti pidä siitä.

Jaakko Aspara – joka oli 26-vuotiaana todennäköisesti yksi nuorimmista professorin viran hoitajaksi Suomessa koskaan nimitetyistä – antaa haastattelun pienessä lasiseinäisessä kokoushuoneessa kauppakorkeakoulussa Etu-Töölössä.

"On vain aikamoinen sattuma, että ne asiat, joihin olen akateemisesti suuntautunut, ovat juuri ne, joiden ympärille Aalto-yliopisto on perustettu."

Niinpä niin, kyllä me sen uskomme. Mutta turha luulla, että tohtori sillä saisi mielenkiinnon kääntymään pois itsestään.

Aspara saa myös ihan rauhassa sanoa, ettei niin välittäisi henkilöhaastatteluistakaan, vaan puhuisi mieluummin asiaa. Markkinoinnista tieteenalana, akateemisuudesta urana.

Me pysymme ensisijaisen kiinnostuneina siitä, miten Asparan kaltaiseksi Mr. Aalloksi oikein tullaan.

Jaakko Aspara syntyi Helsingissä 3. helmikuuta 1981. Lapsuutensa hän asui upseeri-isänsä, toimihenkilöäitinsä ja isoveljensä kanssa Laajasalossa. Vanhempien erottua Aspara muutti äitinsä kanssa Töölöön ja kirjoitti ylioppilaaksi Töölön yhteiskoulun lukiosta (kuusi laudaturia, yksi eximia). Hän jatkoi opiskelemaan Teknilliseen korkeakouluun tuotantotalouden linjalle. Sinne hän pääsi suoraan ylioppilastodistuksella, mutta houkuttimena oli myös kiinnostavan kuuloinen koulutusohjelma.

"Kun mietin, mitä opiskelisin, tuli TKK:n tuotantotaloudessa vastaan International Design Business Management, IDBM. Se kuulosti kiinnostavalta."

Se oli kiinnostavaa, on historia sittemmin osoittanut. Vuonna 1995 aloitetun kauppakorkeakoulun, Taikin ja TKK:n yhteisen ohjelman ympärille muotoutui sittemmin koko Aalto-yliopisto.

Ei ylioppilas Aspara sitä tiennyt. "En väitä, että näin tuolloin tämän koko uuden yliopiston tulon", Aspara sanoo.

Ehkä kannattaisi väittää. Tulevaisuuden ennustavia visionäärejä aina arvostetaan. Asparaa naurattaa. "Ehkä pitäisi."

"Varmasti valintaani vaikutti sekin, että elettiin vuosituhannen lopun it-huumaa. Enkä väheksy Nokiankaan merkitystä, sillä vaikka sitä ei ole viime vuosina kehuttu design-asioissa, oli se tuolloin edelläkävijöitä."

Aspara valmistui kolmessa vuodessa diplomi-insinööriksi 2004. Hän sanoi kyllä, kun hänelle tarjottiin väitöskirjapaikkaa kauppakorkeakoulusta, ja väitteli kauppatieteiden tohtoriksi 2007. Väitöksen nimi on Emergence and Translations of Management Interests in Corporate Branding in Finnish Pulp and Paper Corporations. Suomeksi sanottuna: Aspara tutki, miksi suomalaisten metsäfirmojen johtajat kiinnostuivat yritystensä brändäämisestä vuosituhannen vaihteessa.

Samana vuonna 26-vuotiaasta Asparasta tuli virkaa toimittava myynnin johtamisen professori kauppakorkean markkinoinnin ja johtamisen laitokseen.

Ja viime vuoden joulukuussa Asparan väitös Where Product Design Meets Investor Behavior: How do individual investors' evaluations of companies' product design influence their investment decisions hyväksyttiin Taideteollisessa korkeakoulussa.

Eli: miten yksityisten sijoittajien mielikuvat yrityksen tuotedesignista vaikuttavat heidän sijoituspäätöksiinsä. (Tulos: houkutteleva design lisää sijoitusintoa.)

Mutta miten ihmeessä opiskellaan ensin kolmessa vuodessa diplomi-insinööriksi, sitten kahdessa ja puolessa kauppatieteiden tohtoriksi ja edelleen kahdessa ja puolessa taiteen tohtoriksi. (Ja hoidetaan viimeisen tohtorintutkinnon teon ajan professuuria.)

Tuossa ajassa syntyy yleensä yksi maisterintutkinto, jos sitäkään.

"No, kaikkia opiskelijoita varmaan auttaisi, jos opiskelisi kahdeksan tuntia päivässä, kuten on tarkoitus. Siis kahdeksan tuntia ihan oikeaa opiskelua, neljän tunnin sähköpostin kirjoittelun ja luennoilla nuokkumisen sijaan. En itse ole kellon ympäri tehnyt duunia ehtiäkseni tämän kaiken."

Aspara lisää ymmärtävänsä, että monen opiskelijan on tehtävä töitä tullakseen toimeen, koska opintotukea ei ole nostettu vuosikymmeniin.

"Tässä asiassa valtiovalta voisi auttaa. Tehdä opintorahaan tasokorotuksen tai suosia opintolainameininkiä. Suomalaisessa mielenlaadussahan on voimakkaana se, että lainaa ei oteta."

Ottiko Aspara itse lainaa?

"No en itsekään kyllä ottanut. Kaksi ensimmäistä vuotta asuin kotona, ja kolmannen vuoden – joka oli viimeinen varsinainen opiskeluvuoteni – kitkuttelin opintorahalla ja kesätyörahoilla."

Opintojen vauhdittamiseksi Asparalla olisi muuten vielä yksi idea: opintotukijärjestelmää voisi muuttaa niin, että koko itselle "kuuluvan" opintotukisumman saisi tililleen, vaikka valmistuisi nopeasti.

"Jos valmistut 40 kuukaudessa, saisit loput 15 opintotukikuukautta puhtaana käteen. Miksei sellaista porkkanaa voisi olla?"

Kiinnostava ajatus.

Asparalla kiinnostavia ajatuksia riittää muutenkin. Hänen kotisivuillaan oleva listaus kertoo, että ahkeran mielipidekirjoittajan jäljiltä löytyy heinäkuusta 2006 maaliskuuhun 2010 kaiken kaikkiaan 34 mielipidettä, debattia ja vieraskynää eri lehdissä.

"Näen sen niin, että jos on akateeminen tutkija ja tietää alastaan paljon, niin miksi ei ilmaisisi tietoa – varsinkin jos se nousee esiin yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kun tässä maassa yhteiskunta vielä käytännössä kustantaa tutkijanuralla olemisen, on osa palvelua yhteiskuntaa kohtaan esittää valistunut mielipide. Se ehkä vaikuttaa siihen, että joku muukin tulisi ajatelleeksi kyseistä asiaa toisin."

Asparan valistuneet mielipiteet ovat enimmäkseen talouteen liittyviä – ja yleensä oikein käytännönläheisiä ja ymmärrettäviä.

Esimerkiksi: luottokorttilaskussa pitäisi näkyä sen liikkeen nimi, jossa asiakas asioi, eikä usein aivan erilainen yritysnimi. Tai: talouskriisi on pakottanut bisneskoulut miettimään opetuksensa sisältöä. Tai: media harjoitti Kanerva-kohussa epäeettistä markkinointia, kun se kaupitteli itseään tekstiviesteistä leipomillaan pöyristelevillä otsikoilla.

Yksi niistä asioista, joista Aspara erityisesti toivoisi monen ajattelevan toisin, on akateeminen ura. Hän kokee ongelmaksi, jos opiskelijoilla ei ole käsitystä siitä, millaisen uran yliopisto voi tarjota.

"Se on sääli, koska minun mielestäni tämä on tosi kiinnostava ja kaikin puolin siisti ura. En tiedä mitään muuta urasuuntautumista, jossa voit vaikuttaa omilla ansioillasi niin nopeasti siihen, mikä sinusta tulee."

Akateemisen uran hyvät puolet on asia, josta Aspara on selkeästi aidon innoissaan. Eikä itsekkään tuntuisesti innoissaan, vaan juuri niin kuin professorin kuuluukin: kannustavasti innoissaan.

Tämäkin on asia, joka tekee Asparasta vielä hitusen enemmän Mr. Aallon. Aalto-yliopiston rehtori Tuula Teeri nimittäin kertoi tammikuussa, että yliopiston lähivuosien merkittävin uudistus on "kannustavan professorin urapolun" luominen. Tällainen urapolku tarkoittaisi, että ura ei huipennu "tavalliseen" professuuriin, vaan erityisen menestyksekkäästä tutkijasta voisi tulla Aalto-professori.

Asparan kaksi tähänastista professuuria ovat molemmat olleet määräaikaisia viranhoitamisia. Nykyinen pesti on solmittu ainakin ensi vuoteen. Haluaisiko Aspara jatkaa professorina?

"Kyllä mä olen mielelläni jäämässä tälle uralle."

Suursijoittaja Henrik Kuninkaan kerrotaan aikoinaan kysyneen kansantaloustieteen professorina toimineelta Björn Wahlroosilta: Kun sä kerran olet noin helvetin fiksu, niin miksi sä olet köyhä?

"Toi on tietysti yksi kysymys. Ei tällä uralla ehkä pääse ihan sellaisiin tuloihin kuin liike-elämässä parhaimmillaan. Mutta en ole niin rahaorientoitunut, että se haittaisi minua. Olen ihan aidosti kiinnostunut liiketalouden asioista. Se saattaa tietysti kuulostaa monen mielestä hassulta, että joku olisi niistä kiinnostunut muussa kuin rahantekomielessä."

Niin. Kaiken järjen mukaan Aspara voisi koska tahansa hypätä pois yliopistosta – ja alkaa ansaita valtavia summia jossakin yrityksessä. Tavallisen ihmisen mieltä mahdollisuus kutkuttaa kovastikin.

Ei Asparakaan sulje vaihtoehtoa kokonaan pois.

"Eihän sitä tiedä, mitä viiden tai kymmenen vuoden päästä tapahtuu. Tällä alalla kuitenkin säilyy aika hyvin käytännön taidotkin, joten ei olisi mahdotonta perustaa firmaa tai siirtyä yritykseen."

Mutta ainakaan vielä sivulauseissa mainitut mahdolliset työpaikat eivät ole olleet tarpeeksi varteenotettavia nykyiseen verrattuna.

"On vaikea löytää toista työtä, jossa olisi yhtä täydellinen itsemääräämisoikeus työn sisällöstä ja työajoista sekä vapaus olla mitä mieltä tahansa mistä tahansa. Ja kuitenkin mahdollisuus kuusinumeroiseen vuosipalkkaan."

Hallituspaikkoja professorin työn oheen on kuitenkin tulossa.

"Olen menossa parin lupaavan kasvuyrityksen hallitukseen. Haluan olla henkilökohtaisesti edistämässä uusien hienojen bisnesten nousua Suomesta. Sillä ajatuksella, että 'Nokian ja Koneen rinnalle olisi kiva saada joku kolmaskin menestystarina'."

Aspara on professori, joka on tutkinut muun muassa brändejä, tuotekehitystä ja designia. Hänellä kai pitäisi olla valistunut mielipide seuraavasta suomalaisesta menestystarinasta?

"Trendikästä olisi kai sanoa, että seuraava menestys löytyy ympäristöteknologian tai terveydenhuollon alueelta. Mutta en oikein usko siihen, koska kaikki muutkin teollisuusmaat puuhastelevat näillä aloilla täydellä höyryllä. Joten sanotaan, vaikka vaihtelun vuoksi, että menestys tulee innovatiivisten elintarvikekonseptien, perinteisen teollisuuden tai muotibisneksen alueelta."

"Tai nettibisneksen."

Jo olemassa olevista firmoista Aspara uskoo Marimekkoon ja Nokian renkaisiin.

Mutta sitten, viimein: Aalto-yliopisto. Mitä mieltä Aspara on uudesta yliopistosta?

"Aalto on ihan järkevä ratkaisu ja mielenkiintoinen muutos, joka herättää kansainvälistäkin huomiota. En itse näe Aallossa oikeastaan mitään negatiivista, ainoastaan lievästi tai erittäinkin positiivisia asioita."

Pelko siitä, että yrityselämä luikertelisi Aallon myötä yliopistoon ja tappaisi yksin tein luovuuden, on Asparan mielestä turha.

"En usko, että kukaan missään vaiheessa niissä firmoissa, jotka lahjoittavat Aallon säätiöön – tai niissä, joiden edustajia istuu meidän hallituksessa – on ajatellut, että nyt yliopistosta tehdään tuotekehitysosasto. Luulen, että se on turha pelko. Sillä aika paljon tämä on ihmisistä kiinni, millaisia hankkeita ja aloitteita syntyy."

Aalto vaikuttaa olevan ihmisten varassa, Aspara lisää.

Se kuulostaa hienolta. Ja, tietenkin, juuri sopivalta Mr. Aallon suuhun.

Tähän olisi hyvä lopettaa.

Mutta ennen kuin poistutaan pienestä lasiseinäisestä kokoushuoneesta, on ihan pakko kysyä yhtä asiaa.

Asparan isä on kenraali. Oliko se Asparasta lapsena ihan superduperhienoa?

"No joo, kyllä me joskus niitä isän univormuja pantiin kotona päälle. Kyllä se kai oli jännää, että isällä oli kaiken maailman juhlapukuja, joissa roikkui kaiken maailman koristeita."

No, jos Aspara ja hänen avovaimonsa joskus saavat lapsia, on professorilla onneksi tarjota kaksi jännittävää tohtorinhattua ja yksi tupsullinen teekkarilakki.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi