Unelma suur-somesta

Amerikkalaiset nörtit rakentavat Facebookin jälkeistä tulevaisuutta. Siellä ei mennä kaverien perässä.

Ajatella, jos internetin aika olisi pysähtynyt vuoteen 1990.

Suurimmat nettioperaattorit ylläpitäisivät yhä kukin omaa suljettua verkkoaan. Tieto ei kulkisi verkkojen välillä. Gmailin käyttäjä ei meilaisi Yahoon käyttäjälle, aivan kuten vuonna 1990 America Onlinen asiakas ei voinut lähettää sähköpostia Compuserven asiakkaalle.

Aika ei pysähtynyt, tietenkään.

1990-luvulla tuli avointen ja yhteisten standardien varaan rakentuva world wide web. Se pyyhkäisi suljetut verkot historiaan.

Samaa povataan nyt suljetuille yhteisösivustoille.

Vai kuvittelemmeko me todella, että sosiaalisen median aika pysähtyisi vuoteen 2011 ja Facebook hallitsisi ikuisesti?

Kuhina Diasporasta alkoi vuosi sitten.

Neljä idealistista nuorta newyorkilaisopiskelijaa uhosi tekevänsä haastajan Facebookille. Internetin yhteisösivustojen jättiläinen oli suututtanut kansan sekavilla käyttöehdoillaan, tietoturva-aukoilla ja ahnehtimalla käyttäjien tekijänoikeuksia.

Uusi palvelu olisi turvallisempi ja antaisi käyttäjille täyden kontrollin jakamaansa tietoon. Se olisi kuin Facebook, mutta parempi.

New Yorkin yliopiston tietokonekerhossa tutustuneet Maxwell Salzberg, Daniel Grippi, Ilya Zhitomirskiy ja Raphael Sofaer pyysivät lahjoituksia kehitystyöhön Kickstarter-sivustolla. Sen kautta pienet projektit voivat hakea rahoitusta nettiyhteisöiltä.

Tavoitteena oli 10 000 dollaria.

Rahaa tuli reilussa kuukaudessa yhteensä yli 200 000 dollaria yli kuudelta tuhannelta tukijalta. Jopa Facebookin 26-vuotias perustaja, Time-lehden vuoden mies Mark Zuckerberg antoi lahjoituksen.

Tarina oli kuin hakkerien iltasatu.

Loppukesästä 2010 julkaistiin Diasporan lähdekoodin ensimmäinen versio alan harrastajien ihmeteltäväksi. Testikäyttäjäksi pääsi kutsulla, mutta kiertotie oli ja on yhä käytössä: kuka tahansa voi perustaa oman Diaspora-palvelimen eli 'podin' ja alkaa kaveerata muiden podien käyttäjien kesken.

Joidenkin podit ovat avoinna kokeilunhaluisille. Yksi suositummista löytyy osoitteesta diasp.eu. Kirjaudun sinne.

Rekisteröitymiseen ja profiilin luomiseen menee viitisen minuuttia. Sitten ruudulla avautuu itse Diaspora-käyttöliittymä.

Näyttää kovasti Facebookilta. On profiilikuva, muutamia henkilötietoja, statuslaatikko ja kaverilista. Kaverit voi tiputella erilaisiin ryhmiin eli "aspekteihin", kuten perhe, ystävät ja työkaverit. Asioita voi jakaa vain joidenkin ryhmien tai vaikka kaikkien kanssa.

Siihen ominaisuudet tällä haavaa rajoittuvatkin.

Ohjelma on täynnä teknisiä kihnauksia ja muistuttaa rakenteilla olevaa ostoskeskusta: tuohon tulee mehubaari ja tuohon urheiluliike, mutta nyt paikalla on vain seinät ja katto.

Mikä tästä siis tekee niin mullistavan?

Kehittäjänelikosta ei vielä ole tehty elokuvaa tai kirjoitettu elämätarinaa, joten lähestyn heitä sähköpostilla.

Maxwell Salzberg vastaa.

"Jos kirjaudut nyt Diasporaan, saatat todeta, että näyttääpä Facebookilta. Mutta se on hämäävää, sillä erot ovat konepellin alla", Salzberg selittää.

Ydinryhmä vaihtoi viime kesällä maisemaa New Yorkista San Franciscoon. Samalla Diasporan ympärille perustettiin samanniminen yritys, jonka toimitusjohtaja Salzberg on.

Kerätyn 200 000 dollarin makuuttaminen omalla säästötilillä alkoi kuulemma kuumottaa.

"Olemme lyhyessä ajassa saaneet 100 000 käyttäjää, joista 55 000 on varsinaisia testikäyttäjiä ja 45 000 käyttäjiä toisilla podeilla. Jonotuslistallamme on puoli miljoonaa käyttäjää, jotka pyrimme saamaan mukaan mahdollisimman pian", Salzberg kertoo.

Hän selittää tarkemmin, mitä "erot konepellin alla" ovat. (Varoitus: luvassa pätkä nörttikieltä.)

"Diaspora on avoimen lähdekoodin hajautettu ekosysteemi yhteisöpalveluille."

Rautalanka esiin.

Avoin lähdekoodi on tuttu käsite. Siihen perustui suomalaisen hakkerisankarin Linus Torvaldsin kehittämä Linux-käyttöjärjestelmä. Käytännössä se tarkoittaa, että ohjelma on ilmainen, vapaasti käytettävissä ja kenen tahansa paranneltavissa.

Diasporan lähdekoodi on julkaistu ohjelmistoaktivistien suosimalla Github-sivustolla. Sen kehittämiseen on osallistunut jo yli sata ihmistä.

Hajautettu puolestaan viittaa siihen, että Diaspora ei säilö käyttäjien tietoja omille palvelimilleen. Sen sijaan verkosto pyörii käyttäjien koneilla, heidän itsensä ylläpitämillä palvelimilla eli näillä "podeilla".

Tässä tulee ensimmäinen ratkaiseva parannus Facebookiin.

Facebook muodostaa oman suljetun hiekkalaatikkonsa, internetissä sijaitsevan pienen internetin, jonka sisällä liikkuva tieto on Facebookin yksityisomaisuutta.

Siksi Facebookin todellisia asiakkaita emme olekaan me käyttäjät, vaan tahot, joille se omistamaansa tietoa myy ja jotka tietoa hyödyntävät.

Siis mainostajat.

Mainoksilla tehdään netin suurimmat tilit. Facebook-palvelun käyttäjät tulevat vapaaehtoisesti kertoneeksi itsestään paljon, ja Facebook-yritys käyttää tätä koko ajan kasvavaa tietomassaa kohdentaakseen myymäänsä mainostilaa tavoitelluille kohderyhmille.

Siis: Kun lähetät viestin kaverillesi, se kulkee Facebookin palvelimen kautta, ja samalla viestistä louhitaan tietoa markkinointitarkoituksiin.

Eikä Facebook tyydy siihen, mitä sen omalla sivustolla tapahtuu. Se tunkee pieniä sinisiä peukaloitaan kaikkialle verkkoon seuratakseen, mitä ihmiset tekevät sivuston ulkopuolella. Kun "tykkäät" Princen musiikkivideota YouTubessa, osaa Facebook mainostaa sinulle lippuja Princen konserttiin.

"Tykkää-nappi on kuin musta aukko, joka imee tietoa Facebookiin päästämättä mitään ulos", Max Salzberg manaa.

Diaspora kääntää asetelman päälaelleen. Käyttäjät omistavat kaiken itseään koskevan tiedon ja voivat tehdä sillä mitä lystäävät, myös liikuttaa sitä palvelusta toiseen.

"Voit vaikkapa päättää julkaista jotain Facebookissa ja jotain Twitterissä tai pitää kaiken salattuna. Halutessasi voit vaikka poistaa kaikki henkilökohtaiset tietosi", selittää Salzberg.

Facebookissa käyttäjä voi toki salata tietoja ystäviltään tai poistaa ne omista silmistään, mutta Facebookin hallusta annettua tietoa ei pois saa.

Toinen ratkaiseva ero.

Yhden palvelun sijaan Diaspora on "ekosysteemi", siis yhteinen alusta, jonka päälle kuka tahansa voi vapaasti luoda ja kehittää erilaisia palveluja.

"Avoin lähdekoodi ja hajauttaminen ovat meille ensisijaisesti työkaluja, joilla voidaan tuottaa lisäarvoa käyttäjille, tässä tapauksessa cooleja uusia sosiaalisia verkkopalveluita", Salzberg kertoo.

Havainnollistava esimerkki on Diasporan profiilitietojen sukupuoli-laatikko.

Alun perin käyttäjän oli valittava sukupuolekseen joko mies tai nainen.

Githubissa projektiin tutustunut ohjelmoija Sarah Mei muokkasi koodia ja teki laatikosta vapaasti kirjoitettavan. Käyttäjät voivat nyt määritellä sukupuolensa omin sanoin kahden jäykän vaihtoehdon sijaan.

Itse tosin kirjoitin laatikkoon tylsästi "mies".

Mutta sama avoimuusperiaate pätee koko Diaspora-ekosysteemiin. Kuka tahansa voi kehittää uusia sovelluksia ja ominaisuuksia vapaasti, ilman yrityksen asettamia rajoituksia.

Ensimmäinen lisäpalikka, valokuvakokoelmien jakamiseen tarkoitettu Cubbi.es, on jo testattavissa Diasporassa.

Ja käyttäjä tietenkin päättää itse, antaako hän tietojaan kehittäjien käyttöön vai ei.

Vuosi sitten Facebook näytti jo olevan kuilun partaalla.

Mark Zuckerberg kärvisteli syytettynä ihmisten yksityisyydensuojan rikkomisesta. Käyttäjät uhkasivat joukkopaolla.

Diaspora-kuhina alkoi. Mutta se myös vaimeni.

Uhkailuista huolimatta harva lähti Facebookista. Sen käyttäjien määrä kasvaa yhä. Puolen miljardin raja meni rikki jo viime kesänä. Nyt meitä on kuusisataa miljoonaa.

Facebook on suuryritys, joka tekee rahaa meidän tiedoillamme, mutta – harvaa asia näyttää vakavasti huolettavan.

Riittävätkö tiukka tietoturva ja löyhä sukupuolen määrittely sittenkään vallankumoukseen?

Ehkä yksityisyys huolettaa vain foliohattunörttejä, jotka ovat niin harvalukuisia, etteivät he kaada ketään tai mitään?

Ei pidä paikkaansa, sanovat tutkimukset.

Äidit ja isät eivät tajua. Nykyiset kolmikymppiset, jotka oppivat sosiaaliseen mediaan vasta aikuistuttuaan, eivät tajua.

Mutta nuoriso huolehtii yksityisyydestään. Juuri teinit, joiden yliaktiivisuutta verkossa vanhemmat kauhistelevat, ovat paljon tarkempia yhteisösivustojen yksityisyysasetusten suhteen kuin vanhempansa.

Tärkein huolenaihe tosin on välitön lähipiiri: mitä perheenjäsenet, entiset tyttö- ja poikaystävät, opettajat tai sukulaiset saavat tietää.

Facebook on ollut nopea reagoimaan kohuihin, joita yksityisyydensuojan muutoksista tasaisin väliajoin nousee. Mutta se kokeilee rajoja jatkuvasti.

"Välttämättä ei tarvita kuin muutama näyttävämpi moka tai pidempiaikainen tekninen ongelma, niin Facebook vaihtuu hyvin nopeasti johonkin toiseen", arvioi Ville Oksanen, sähköisiä kansalaisoikeuksia edistävän Electronic Frontier Finland -järjestön perustanut lakimies.

Mokia Facebook tehtailee tasaisen varmasti.

"Nykyään on myös helpompaa kuin koskaan siirtyä palvelusta toiseen", Oksanen sanoo. "Jos Google esimerkiksi haluaisi lähteä aggressiivisesti kalastelemaan Facebookin käyttäjiä, siitäkin syntyisi aika nopeasti kriittinen massa."

Ja Googlehan haluaa.

Google on tähän mennessä epäonnistunut kaikissa yhteisömediaprojekteissaan, mutta monien arvioiden mukaan ei mene enää kauan, kun kaksi maailman suurinta internetyhtiötä kilvoittelevat toden teolla paitsi mainostajien rahoista, myös sosiaalisen median sieluista.

Ensimmäinen todellinen haastaja Facebookille ei liene Diaspora, vaan nyt koekäytössä oleva Google+, niin ikään suljettu systeemi. "Suurin kamppailu käydään todennäköisesti Googlen ja Facebookin välillä", Ville Oksanenkin povaa.

Jos pieni Diaspora aikoo jättiläisten kanssa samaan kehään, sen täytyisi vedota muihinkin kuin nörtteihin ja hakkereihin.

Tai odottaa, että tiedostavat teinit kasvavat ja tekevät kriittisen massaliikkeen.

Aika ei onneksi pysähdy.

Sosiaalisen median tulevaisuus ei jää kahden kaupaksi, saati juutu yhden suuren temmellyskenttään.

Ainakin Diasporan idea saanee valtakautensa. Sen lisäksi parin viime vuoden aikana on käynnistetty kymmeniä projekteja, joissa puuhastellaan hajautettuja sosiaalisia verkostoja.

Useimmat kehittävät yhteisiä standardeja, joiden varassa eri yhteisösivustot voisivat kommunikoida yhdessä – samaan tapaan kuin yhteiset sähköpostistandardit sallivat sähköpostipalvelimien vaihtaa viestejä keskenään.

Yhteinen suuri tavoite on, että tulevaisuudessa ei ole erillistä Facebookia, Twitteriä, Myspacea tai Google+:aa, vaan kaikkien käyttäjät voivat kaveerata yli sivustorajojen.

Minun ei tarvitsisikaan haalia Diasporassa taas uusia ystäviä.

Muualla verkossa:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi