Uusi yritys

It-kuplan kasvatit Toni Laturi ja Sami Kuusela tietävät, miten, missä ja kenen kanssa nettimiljoonia ei ainakaan tehdä. Enää. Heidän uusi nettipalvelunsa Sofanatics vakuutti juuri pari Euroopan suurinta futisjoukkuetta.

Keskiviikkoilta 16.2.2011. Ulkona ritisee 20 asteen pakkanen, Sofanatics-nettiyrityksen toimistossa Helsingin Vironkadulla ollaan kämmenet hiessä.

Pikkufirma on kehittänyt nettipalvelun, jossa vastakkaisten urheilujoukkueiden fanit voivat huudella toisilleen ja lietsoa omiaan – tai sitten vain maltillisesti keskustella verkossa, samalla kun katsovat ottelua.

Toimistossa on muutama tyyppi, kaikki nenät kiinni läppäreissään tai iPadeissaan.

Kohta alkaa Mestareiden liigan neljännesvälierien ensimmäinen osaottelu, Arsenal vastaan FC Barcelona, mutta jo puoli tuntia sitten selvisi illan yksi selvä voittaja.

FC Barcelona täräytti Facebookiin 10 miljoonan faninsa nähtäväksi statuksen, jossa se kehotti faneja kannustamaan joukkuetta juuri Sofanaticsin sivuilla.

30 minuutissa 15 000 ihmistä on tykännyt statuksesta.

Toimiston videotykkiä säädetään ja kaiuttimet kannetaan naapurihuoneesta. Barca-faneille on punkkua ja Arsenalin kannattajille olutta. Pulloja kallistetaan typertyneinä.

"Me ollaan kuin puulla päähän lyödyt", sanoo Sami Kuusela, Sofanaticsin luova johtaja ja yksi perustajista. "Tässä on nyt käynnissä niin sanottu slashdot-efekti."

Eli: suosittu nettisivu linkkaa pienempään ja aiheuttaa valtavan kävijävyöryn, joka panee pienemmän sivuston serverit koville.

Tehdäänkö tässä Suomen seuraavia nettimiljonäärejä?

Nyt niitä taas on: aloittelevia suomalaisia nettifirmoja, jotka tuntuvat olevan ikuisesti kovassa nousussa.

Niillä on tyylikkään vähäeleiset verkkosivut ja virtaviivaiset logot.

Niiden perustajat ovat nuoria, innokkaita ja idealistisia netin ja sosiaalisen median mahdollisuuksista.

He ovat niitä harvoja suomalaisia, jotka twiittaavat.

Edellisen kerran pieniä teknologiayrityksiä syntyi tähän tahtiin vuosituhannen vaihteessa, juuri ennen it-kuplan puhkeamista.

Tuohon aikaan alle kymmenen vuoden ikäinen World Wide Web oli mullistamassa koko maailmaa. Netinkäyttö yleistyi nopeasti, ja teknologia kehittyi vielä nopeammin.

Silloin puhuttiin suuria "uudesta mediasta" ja "digitaalisesta vallankumouksesta".

Tulokasfirmoissa elettiin kuin pellossa. Yrityksiin lapioitua rahaa syydettiin leveään elämään ja suuruudenhulluihin suunnitelmiin.

Kun pilvilinna romahti, koko ala vajosi syvään masennukseen. Krapula oli niin paha, että siitä kärsittiin lähes koko 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmen.

Mutta pöhinä alkoi uudelleen. Nyt kuhistaan esimerkiksi sosiaalisesta mediasta. Parin viime vuoden aikana Suomeen on syntynyt ikioma web-alan "startup"-skene. Startupit ovat nuoria, nopeasti kasvavia korkean riskin yrityksiä. Suomeksi käytetään tympeää termiä "kasvuyritys".

Juuri sellainen on Sofanatics.

Toinen Sofanaticsin perustajista, kivikasvoinen Toni Laturi, istuu katse kiinnittyneenä oman kannettavansa ruutuun.

"Niiden piti julkaista se Facebook-status vasta tuntia ennen matsia, mutta se tulikin ulos kaksi tuntia ennen", hän sanoo.

"Me ei oltu ihan valmiita."

Pääinsinööri Tuomas Artman kiiruhtaa käynnistämään lisää tuotantopalvelimia, jotka sijaitsevat jossain päin Irlantia. Kaikki käyttäjät eivät pääse läpi, mutta käyttäjäennätys menee silti rikki.

Laturi saa tekstiviestin. Lähettäjä on teknologiajohtaja Kai Hannonen, Sofanaticsin miehiä, joka on vaimonsa kanssa sairaalan synnytysosastolla.Siis saamassa lapsen.

"Kaitsu kysyy, onko hyvä matsi?" Laturi virnistää.

Ottelua on saapunut katsomaan toimistolle myös jalkapalloilija Aki Riihilahti. Hän on mukana firmassa sijoittajana ja neuvonantajana. The Timesiin kolumneja kirjoittanut entinen Crystal Palacen pelaaja on Briteissä kulttihahmo.

Sofanaticsilla on runsaat 30 ooo rekisteröitynyttä käyttäjää, ja Britannian futisyleisöistä heitä voisi tulla roimasti lisää. Barcelonan ohella palvelu tekee yhteistyötä lontoolaisen FC Chelsean kanssa.

Kyse on isoista joukkueista ja isoista brändeistä. Onhan jalkapallo maailman seuratuin urheilulaji. Barcelonalla on Facebookissa ne kymmenen miljoonaa fania, Chelseallakin yli neljä miljoonaa.

Aika mittavia yhteistyökumppaneita aloittelevalle suomalaiselle nettipalvelulle.

Tosin sen perustajat eivät ole aloittelijoita. He olivat mukana kuplassa.

Radiojuontajana ja toimittajana työskennellyt Sami Kuusela aloitti uusmediauransa 1990-luvulla yrityksessä, joka tuotti cd-romeja. Muistattehan vielä "romput", joilla levitettiin multimediaohjelmia ennen kuin koteihin saatiin laajakaistat.

Kuusela alkoi kirjoittaa amerikkalaiseen teknoraamattu Wirediin ja erinäisiin uusmediajulkaisuihin. Teknobisnes vei mukanaan, ja vuonna 1997 Kuusela lähti kavereineen perustamaan ensimmäistä omaa yritystään, internet-äänisuunnittelutoimisto Klakia. Hän oli 26-vuotias.

Kolme vuotta myöhemmin it-huuma riehui kuumimmillaan. Kuvioihin ilmestyi sijoittaja, ja sen myötä suuret rahat.

"Me oltiin aivan varmoja, että ollaan jo miljonäärejä. Paperilla oltiinkin, ainakin markkamiljonäärejä", Kuusela kertoo.

Klak palkkasi paljon työntekijöitä. Lönnrotinkadulta hankittiin komea, "vähän boheemi" toimisto, ja Ludviginkadulta tyylikäs showroom.

Illat kuluivat Punavuoressa bilettäen – Liekissä, Åbossa ja muissa aikansa trendibaareissa. Samoissa kuvioissa sittemmin pahan maineen saaneen pelifirma Riot Entertainmentin työntekijät panivat sijoitusmiljoonia sileäksi.

"Se oli ihan älytöntä. Mulla oli tyyliin oma taksi läppärille", Kuusela nauraa.

Sitten kupla puhkesi. Firmat eivät osoittautuneet paisuneiden odotusarvojen veroisiksi. Ne ajautuivat rahoitusvaikeuksiin ja kuolivat. Työntekijät saivat kenkää.

Plop.

Juhlia seurannut kohmelo vei mukanaan myös Kuuselan Klakin. Kun rahat loppuivat, joutui Kuusela irtisanomaan palkkaamansa kaverit.

Rahoillaan keulineita it-miljonäärejä potkittiin kuin vierasta sikaa. Se oli tullut taas todistetuksi: joka kuuseen kurkottaa. . .

Kuusela palasi freelanceriksi. Hän kirjoitti rakkauskolumnia Trendi-lehteen ja kävi Malesiassa tekemässä Suomen Robinson -tosi-tv-ohjelmaa.

Puumarkkinatiedettä ja tietojenkäsittelyä opiskeleva Toni Laturi oli saanut työpaikan amerikkalaisesta internet-mainostoimisto Razorfishistä. Sen Suomen-toimistossa näkyivät samat hybriksen merkit kuin muuallakin. Razorfish kasvoi nopeasti, ja kun alan pohja romahti, se kuihtui nopeasti. Suomen-toiminnot suljettiin kesällä 2001.

Razorfishin jälkeen Laturi jatkoi it-alalla. Hän oli projektijohtajana verkkosivuja tehtailevassa firmassa ja kävi hakemassa paperit yliopistolta.

Vuonna 2005 Laturi houkuteltiin töihin Valve-nimiseen digitaaliseen markkinointitoimistoon. Se oli tuolloin, ja on yhä, Suomen johtavia alan yrityksiä.

Kuukautta myöhemmin Valven toimitusjohtaja jätti yhtiön. Laturia pyydettiin ottamaan ohjat käsiinsä.

Valvella Laturi oli monella tapaa alansa huipulla Suomessa. Vuonna 2008 hän kävi New Yorkissa pokkaamassa web-alan tärkeintä palkintoa, Webbyä, Valven yhdessä UPM-kymmenen kanssa tuottamasta Forest Life -saitista.

Samoihin aikoihin Kuusela oli saamassa perheenlisäystä ja tarvitsi työtilan kodin ulkopuolelta. Hän päätyi vuokraamaan pöydänkulman Valven nurkista ja tapasi Laturin.

Vuonna 2007 suomalainen kasvuyrittäminen sai uutta vauhtia. Arcticstartup -blogi alkoi seurata alan ihmisiä ja yrityksiä Pohjoismaissa ja lähialueilla.

"Kuplan jälkeinen toinen aalto alkoi oikeastaan heti vuosituhannen taitteen jälkeen, kun muutamat pelifirmat alkoivat menestyä. Vuoden 2006 tienoilla myytiin pari suomalaista firmaa jenkkeihin", blogin perustajiin kuuluva Antti Vilpponen kertoo.

Monen kasvuyrityksen tähtäimessä on juuri tällainen "exit". Kun firma on kypsä, se myydään isommalle tai viedään pörssiin. Ja pannaan miljoonat taskuun.

Vaurastuneet yrittäjät eivät jääneet Eiran-bokseihinsa lojumaan, vaan sijoittivat rahaa ja aikaa lupaaviin uusiin yrityksiin.

He toimivat myös esikuvina nuoremmille.

Lokakuussa 2008 järjestettiin ensimmäistä kertaa suomalainen kasvuyrittäjien tapahtuma Slush. Vuotuisen konferenssin taustalla vaikuttaa mies nimeltä Peter Vesterbacka, alias "Mighty Eagle". Hän auttoi alkuun kännykkähitti Angry Birdsillä maailmanmaineeseen nousseen Rovion.

Ensimmäinen Slush houkutteli Helsingin Korjaamolle 400 vierasta: nuoria yrittäjiä, sijoittajia ja muita alalla tai sen liepeillä pyöriviä ihmisiä.

Puhujien joukossa oli kannuksensa ansainneita alan sankareita, kuten Sumean perustaja Ilkka Paananen ja Habbo-hotellilla maailman esiteinit valloittaneen Sulakkeen perustanut Sampo Karjalainen.

Slushiin osallistuivat myös Kuusela ja Laturi. Siellä he alkoivat intoilla televisionkatselun ja sosiaalisen median yhdistämisestä.

Ja miksi ei? Kuinka moni twiittaa tai keskustelee Facebookissa katsoessaan televisiota? Aika moni, ja yhä useampi, päättelivät Laturi ja Kuusela.

Ideoiminen tuotti loppujen lopuksi iskulauseen, joka mukaili Liverpoolin jalkapallojoukkueen kannattajien tunnuslausetta: "You'll never watch alone!"

Vuodenvaihteessa 2009 Laturin ja Kuuselan ideasta innostuivat Iltalehden verkkoliiketoimijohtaja Asmo Halinen ja silloinen Uutisvuodon juontaja, intohimoinen Arsenal-fani Peter Nyman. Molemmat halusivat mukaan perustamaan yritystä.

"Silloin piti päättää, lähdenkö itse tähän täysillä mukaan vai en. Olin sitten neljä kuukautta vielä Valvella ja tein illat ja yöt töitä tämän kanssa", Laturi kertoo.

Heinäkuussa 2009 Laturi lähti Valvelta.

Mutta hetkinen. Eikö oman firman perustaminen tarkoita paljon rankkaa työtä ilman palkkaa, ja senkin jälkeen taloudellista epävarmuutta?

Laturi oli niukkuuden ja epävarmuuden valmis kestämään.

Kuuselalle uuden yrityksen perustaminen oli askel kohti vakautta verrattuna freelancetöihin, mutta myös Laturilta päätös jättää huippuduuni mainetekoja tehtailevassa nettifirmassa syntyi helposti.

"En pelkää epäonnistumista. Enemmän pelkäisin sitä, että joutuisin jossittelemaan loppuelämäni", hän sanoo.

Ympärillä käyvällä kuhinalla oli silläkin vaikutuksensa. Suomalainen nettistartup-skene oli isossa kasvussa.

"Jengi alkoi tehdä juttuja."

Jengin uudet jutut poikkeavat kuitenkin vuosituhannen vaihteen korttitaloista. Ne tähtäävät rohkeammin internetin avaamille globaaleille markkinoille. Ja niissä tehdään enemmän vähemmällä.

"Pankkikriisi ja sitä seurannut taantuma on tehnyt isoista sijoitusyhtiöistä varovaisempia. Ne ovat jossain määrin vetäytyneet alalta", huomauttaa Antti Vilpponen. "Esimerkiksi sijoittajajätit Eqvitech ja CapMan ovat sulkeneet rahastonsa."

Tärkeämpiä uusien tulokkaiden rahanlähteitä ovat nyt erinäiset businessenkelit, yksityiset sijoittajat, joilla on kiinnostusta alaan. Monet näistä ovat exitin tehneitä yrittäjiä.

Toisaalta, kasvuyritysten pääomantarve on vähentynyt vuosituhannen vaihteesta.

Enää ei kerätä valtavia sijoituksia ja palkata tusinoittain henkilökuntaa miettimään, minkälainen tuote voitaisiin tehdä. "Kehitetään tuote, ja kun se on todistanut toimivansa, mennään vauhdilla eteenpäin", Laturi sanoo.

Viime vuosien merkittävin verkkopalvelu, Facebook, ei syntynyt suuressa monimediatalossa. Mark Zuckerbergin kapuaminen opiskelijaboksista Piilaakson kuninkaaksi on yksi startup-maailman sankarimyyttejä.

Sofanaticsin ensimmäinen toimisto oli rupuinen huone toimistohotellissa Toisella linjalla. Parhaimmillaan muutaman neliön kopissa oli enemmän näyttö- kuin lattiapinta-alaa.

Kun huone kävi ahtaaksi, siirrettiin toiminnot Vironkadulle. Muuttokuormassa oli tietokoneiden lisäksi yksi mappi.

"Tehtiin lounaaseen asti töitä, muutettiin ja jatkettiin taas töitä", Laturi sanoo ja nauraa.

Vaikka ketteryyteen panostetaan, rahaa tarvitaan silti. Sillä maksetaan esimerkiksi palkat.

Kasvuyritys elää sijoituksien varassa kuin keskoskaapissa, rahoituskierroksesta toiseen.

Syksyyn 2009 saakka Sofanatics pyöri yrityshautomolta ja Tekesiltä saadun pienen starttirahan voimin. Sitten lähdettiin etsimään oikeita sijoituksia.

Laturi alkoi ravata ympäri Helsinkiä ja Lontoota tapaamassa sijoittajia. Neuvottelut venyivät. Tulevaisuus oli vaakalaudalla.

"Rahat loppui. Sitten alkoi loppua omat rahat. Vaimon isä myi metsää, että pystyttiin elämään. Sami teki freelancena hommia", Laturi muistelee.

Kun ensimmäinen rahoittaja viimein ratkesi, Laturi ja Kuusela juhlivat yhdellä jalluryypyllä.

Viime vuosi oli Sofanaticsille ympäripyöreitä työpäiviä: palvelun jatkuvaa hiomista, kehittelyä ja matkoja Eurooppaan.

Huhtikuussa 2010 he jäivät tulivuori Eyjafjallajökullin pöläyttämän tuhkapilven vuoksi jumiin Lontooseen vain hieman ennen uuden version julkistamista. Päivittäisen matkaselvitysrumban ja öisten klubikierrosten välillä he tekivät töitä.

Kun Laturi kävi Espanjassa lomalla, hän ei malttanut olla ottamatta selvää mahdollisista yhteistyökuvioista FC Barcelonan kanssa. Joulun alla koko porukka matkusti Barcelonaan neuvotteluihin. He tekivät myös perinteisen turistikierroksen Camp Nou -stadionilla.

Nyt haetaan taas lisää rahaa.

Siinä lienee hyödyksi Wired-lehden tammikuinen kirjoitus, jossa Sofanaticsin edustama "sosiaalinen tv"nimettiin yhdeksi vuoden kuumista teknologiatrendeistä.

Näitä trendien aallonharjalla ratsastavia kasvuyrityksiä "Suomi nyt tarvitsee".

Talousviisaiden mukaan Suomeen ei tule uutta Nokiaa, mutta jos hyvin käy, tulee kymmenen uutta Roviota. Tai sata.

"Suomessa on perinteisesti kumarrettu isojen suuntaan. Kasvu tulee kuitenkin pienistä. Se on unohdettu", mainostaa Antti Vilpponen.

Toisaalta suomalaisia kasvuyrityksiä on arvosteltu siitä, että ne myydään liian kärkkäästi ulkomaille sen sijaan, että niitä kehitettäisiin edelleen.

Entä jos Zuckerberg olisi myynyt Facebookin, kun firman arvo oli sata miljoonaa dollaria? Nyt se on kuusisataakertainen.

Siis 60 miljardia dollaria.

Facebook-peli Farmvillellä menestynyt Zynga on arvioitu yhdeksän miljardin dollarin arvoiseksi. Twitter kymmenen miljardin.

Tähän liittyy myös vaaransa.

Viimeksi kun yritysten arvoja määriteltiin käsittämättömän suuriksi, oli edessä kupla.

Vuodenvaihteen jälkeen ovat tuomion apostolit nähneet sosiaalisen media firmoissa jo ensimmäisiä varoittavia merkkejä.

Suomessa ei vielä tarvitse olla huolissaan, lohduttaa Vilpponen. Täällä kasvuyrityksissä liikkuvat rahat ovat paljon pienempiä.

”Kuplaan tarvittaisiin ensinnäkin tilanne, jossa sijoittajat joutuisivat kilpailemaan keskenään sijoituskohteista. Nyt tilanne on vielä päinvastoin.”

Jotta kupla olisi todella tuhoisa, tarvittaisiin suuri kansanvillitys riskisijoittamiseen. Huolestuttavaa ehkä olisi, jos taksikuskit jonottaisivat Rovion osakkeita.



Perinteisen sijoittajaviisauden mukaan kymmenestä startupista kuusi floppaa, kolme pääsee omilleen ja yksi menestyy.

Jokaisella mukaan lähtevällä on tietenkin mielestään juuri se idea, josta tulee seuraava Angry Birds tai Twitter. Mutta ei ole katastrofi, vaikka idea ei kantaisikaan Forbesin kanteen saakka.

”Ei meillä kellään olisi varmasti mitään vaikeuksia löytää töitä, jos Sofanatics kuihtuisikin kumoon”, Laturi sanoo.

Niin kauan kuin rahoitus järjestyy, palkka juoksee. Kasvuyrittämisestä on tullut web-alalla hyväksytty vaihtoehto työuralle.

Palkkatyöläisenä raatamiseen verrattuna yrittäjyydessä on rasitteensa, mutta myös palkintonsa: Saa tehdä omaa juttua omalla porukalla itselleen. Ja käyttäjille.

Massojen suosio internetissä hivelee. Sen tietää jokainen menestynyt bloggaaja ja ohikiitävä YouTube-tähti.

Ja taivaanrannassa häämöttää aina se exit. ”Eihän tässä mitään eläkesäästäjiä olla”, paljon kokenut Kuusela myöntää. ”Kyllä tällä olisi tarve rikastua.”

Keskiviikon ottelu päättyy Arsenalin voittoon, 2–1.

Rekisteröityneitä käyttäjiä ropsahtaa muutama tuhat lisää. Skumppapulloja ei näy.

Aamulla Kuusela kirjoittaa Facebookissa: ”Eilen illalla Sofanaticsin serverit poksahti ja tajusin että 13 vuoden nälkä saattaa kohta olla ohi. WIIHUU!”

Lisää aiheesta:

Muualla verkossa:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi