Vapaus, veljeys & valomerkki

Hämeenlinnalaista yökerho Hannibalia miehitetään. Hallituskadulle ajaa tilatakseja, jotka tyhjentyvät tehokkaasti maastoasuisista miehistä.

Yökerhon tupakkakarsinaan astelee kahdeksan vihreäpukuista sotilasta. Sisällä baarissa vahvuus nousee nopeasti kymmeniin päihin.

Parolannummen varuskunnan iltalomat ovat alkaneet, ja sotilailla on kolmisen tuntia aikaa juoda. Ilta huipentuu strippariin.

Hannibal on ollut vuosia Parolan iltalomalaisten suosikkibaari. Kaksikerroksinen, pimeä ravintola sijaitsee kätevästi ydinkeskustassa.

Portsari ottaa takkeja vastaan. Keskiviikko on järjestyksenvalvojalle helppo ilta: varusmiehillä on tarkat säännöt ja kotiintuloajat, eikä kärhämiä juuri synny.

Illan korkea-arvoisimmat miehet, upseerikokelaat, istuvat pöytään salin keskelle. Matti Koskimäki, 20, toteaa, että nämä miehet pitävät sodan aikana joukot koossa.

"Sotaahan ei tule."

"Ei tule", komppaa vierustoveri Antti Lahtinen, 21.

Miehet ottavat yhteen tahtiin siemauksen tuopeistaan. Päiväraha on palveluksen ensimmäisen puolen vuoden ajan 4,40 euroa, joten 2,50 euron tarjoustuoppeihin on kaikilla varaa.

Varusmiehille on annettu ohje, että sopiva määrä alkoholia iltaloman aikana on "kolme sotilaallista" eli kolme tuoppia. Oikeasti juoda saa niin paljon kuin huvittaa, kunhan osaa käyttäytyä varuskunnassa asiallisesti.

Kesällä eräs Parolannummen varusmies ei totellut käskyjä iltalomien päätteeksi ja uhkasi hakata esimiehen. Sotilaspoliisi passitti hänet putkaan, ja mies sai poistumiskiellon. Hänen onnekseen iltavapaat eivät sillä kertaa palaneet kaikilta muiltakin.

Strippariin on reilu tunti aikaa. Koko terassi on täyttynyt vihreäpukuisista. Ainoa siviili on erään varusmiehen polvella istuva tyttö. Parolan 1 500 varusmiehen joukossa naisia on parisenkymmentä.

Paikalla heistä on kaksi: Hanne Liukkonen, 20, ja Kirsi Hiiri, 18. Kaksikko keskustelee uusista alokkaista ja kuuntelee "poikien juttuja naisista".

Iskeminen on mahdotonta, koska seksuaalinen kanssakäyminen toisen varusmiehen kanssa on kiellettyä. Strippari ei naissotilaita kiinnosta.

"En tule sen takia. Tuun tänne porukassa", Liukkonen sanoo.

"Seli seli", Hiiri naurahtaa.

Viereisessä seurueessa Toni Sinisalo sanoo suoraan, ettei usko sivarien osaavan juhlia.

"Ne on varmaan käsi kädessä ja katsoo homopornoa."

Diskopallo heittää täyden salin päälle värisäteitä. Nuoria miehiä istuu tiiviisti seeprakuvioisen seinän vierustoilla. Heidän kätensä ovat puuskassa mutta katseensa kiiluu. Savukone pölläyttää pienen puhauksen.

Sitten se tapahtuu.

Lavalle astuu polkkatukkainen, varusmiehiä 15 vuotta vanhempi nainen. Hän ottaa tuolin, istuu siihen haarat levällään, pyllistelee ja riisuu vaatteitaan.

Varusmiesten vihellykset ja huudot raikaavat.

"Hyvä perse! Nuale! Nuale! Näytä römpsä!"

Nainen vetää erään siilipään lavalle ja käskee tämän maahan. Housujen etumus osoittaa, että varusmies on innostunut. Strippari astuu piikkikorolla etumuksen päälle.

Suurimmat hurraukset nainen saa, kun hän juottaa rinnoiltaan olutta katsojille.

Ja nopeasti kaikki on ohi.

Miehet tilaavat vielä yhdet, ja siinä se loma alkaakin olla, alokkailla.

Upseerikokelaat saavat jäädä vielä pariksi tunniksi pidennetylle iltavapaalle.

Kokelas Antti Lahtinen tilaa yhdeksän jekkushottia tovereilleen. Vieressä Riku Karava laskee, että intin aikana on uponnut tuhansia euroja alkoholiin.

Hän sanoo, ettei aio virtsata edes intin suuntaan, kun pääsee sieltä tammikuussa. Toisaalta hetken päästä hän korostaa, ettei vaihtaisi päivääkään sotilasajastaan pois.

"Intissä on tärkeä nähdä pillua kerran viikossa. Pornolehdet eivät ole sallittuja", Karava selittää iltalomien tärkeyttä.

Sitten armeijatakit alkavat rapista. Pidennetystäkin iltalomasta nauttineet upseerikokelaat laittavat baretit päähänsä.

Kello lähenee puoli kymmentä, ja autoralli kohti Parolaa alkaa. Juhlan jälkeinen herätys odottaa kello 5.30.

Viikkoa myöhemmin kello on puoli kuusi illalla. Seitsemän pitkätukkaista miestä istuu ringissä vastaleikatulla nurmikentällä. Aurinko häämöttää viereisen Lapinjärven takaa.

Siviilipalvelusmiehillä ei näytä olevan kiire, vaikka he ovat olleet vapaita velvollisuuksista jo pari tuntia.

Palvelusryhmä viettää kuukauden mittaisen koulutusjaksonsa viimeistä iltaa.

Juhlien jälkeen sivarit lähtevät palveluspaikkoihinsa ympäri Suomen. Heistä tulee kouluavustajia, museotyöläisiä ja järjestöjen toimistorottia.

Muutama jää "legioonalaiseksi" eli työskentelemään Lapinjärven koulutuskeskukseen.

Keskiviikkoiltaisin on vuosien ajan laulettu sivarikaraokea paikallisessa hotelli Hanhessa.

Ennen koulutusjaksonsa huipennusta poikaporukka nauttii huoltoasemalta hakemiaan oluita ja soittaa heviä pikkukaiuttimilla. Inttijätkien puheen sivarien surkeista juhlista vain naurattavat.

"Meillä ei ole muuta kuin juhlittavaa", sanoo Viljami Wenttola, 19.

"Instituutio tekee ihmisen ympäristönsä kaltaiseksi. Se tekee ahdasmieliseksi. Ei minulla ole mitään intin jätkiä vastaan. Rankat työt vaatii rankat läpät, mutta täällä on vähän suvaitsevaisempaa."

Sana "instituutio" on kovassa huudossa siviilipalveluksessa. Sivarit väittelevät illan aikana useaan otteeseen, millä tavalla puolustusvoimat pitäisi rakentaa tai millaisia ihmisiä armeijainstituutio kaipaa.

Lapinjärvellä ollaan vähemmistöä. Vuodessa 20000 kansalaista käy armeijan ja 1 700 siviilipalveluksen.

Wenttolalla on päällään viiden tähden kenraalin armeijatakki. Se on osa Lapinjärvellä kukoistavaa itseironiaa. Sivarit nimittävät itseään jatkuvasti homoiksi ja hipeiksi. Muutama tarjoaa toimittajalle nimekseen Simo Hovaria.

"Näytä mieheltä", joku huutaa Mikko Sauriolle, 20, joka pukee kaljalaatikkoa hatukseen.

"Emmä osaa näyttää mieheltä, mä oon sivari", Saurio nauraa.

Touhu on kuin isolla kesäleirillä tai kaveriporukan festarireissulla.

Panu Ahtinen, 19, kaivaa esiin kitaran. Hän on kirjoittanut uuden säkeistön lauluunsa Hippinainen. Rinki kuuntelee hymyillen kappaletta, jossa takkutukkainen hippinainen hurmaa miehet.

Sivarit saavat tehdä vapaallaan mitä haluavat, kunhan saapuvat luennolle 8.45.

Jos siviilipalveluskeskukseen saapuu illalla kaatokännissä, yövartija ottaa nimen ylös. Krapulainen puhallutetaan aamulla. Jos alkometri värähtää, rokotetaan päivärahoja ja palvelus pitenee.

Kolmen kurinpitotoimenpiteen jälkeen häkki heilahtaa. Kesällä Helsingin hovioikeus tuomitsi vankeuteen sivarin, joka oli tullut palvelukseen toistuvasti humalassa.

Sivarit suuntaavat lintutorniin pussikaljalle. Jotkut katselevat kaihoisasti saareen, jossa legendan mukaan kasvaa kannabista.

Portaiden alla odottaa pari skeittilautaa.

Rastapää jongleeraa.

Kaikilla on yksilöllinen tyyli, mutta etäältä sivarit näyttävät yhdeltä joukolta. Selvä ero armeijaan on se, että sivarissa palvelustovereita kutsutaan etunimillä.

Jon Westerholm, 24, sanoo viettäneensä aikaa lintutornilla yhtä paljon kuin koulutuskeskuksessa. "Jos haluaa alkoholistiksi, se käy helposti täällä."

Auringon laskettua joukko vaeltaa lintutornilta tienvarsimotelli Hanheen.

Hanhi on parhaat päivänsä nähnyt 80-lukulainen valkotiilitalo. Kyltin mukaan huoneita on aina tarjolla.

Baarin pöydissä puhutaan politiikkaa ja juodaan tequilaa. Miehet miettivät, mitä heille tapahtuisi sodan aikana. Nykytiedon mukaan sivarit on vapautettu palveluksesta rauhan aikana.

Jukeboksissa soi Bob Marley. Moni laulaa mukana: "Get up, stand up! Stand up for your rights!"

Kello on kymmenen. Tässä vaiheessa intin pojat ovat jo valmistautumassa unille.

Päivärahalla (4,40 euroa myös sivareilla) saa hotelli Hanhessa yhden oluen. Baaritiskille riittää silti jonoa.

Siellä työskentelee "söpö tyttö", jota monet ovat kuulemma yrittäneet vietellä. Hannibalista tämä iltalomakohde poikkeaa siinä, että salissa viettää iltaa muutama paikallinenkin nainen.

Tässä erässä ei ole yhtään naissivaria.

Niin, vaikka asepalvelus on naisille vapaaehtoinen, nainenkin voi päätyä sivariksi. Alokasajalla nainen voi vielä muuttaa mieltään ja lopettaa armeijan. Sotilasvalan jälkeen säännöt ovat samat kuin miehillä: armeija on käytävä loppuun tai mentävä sivariin. Tai vankilaan.

Yhteislaulu yltyy melkein jokaisessa sivarikaraoken kappaleessa. "Me ollaan sankareita" kääntyy muotoon "me ollaan sivareita kaikki".

Panu Ahtinen esittää erikoisnumerona Hippinaisen.

Loppuhuipennusta on suunniteltu koko ilta. Perinteisesti viimeisen laulun esittävät kaikki paikalla olevat siviilipalvelusmiehet. 30 miestä pakkautuu baarin nurkkaan ja laulaa Jäähyväiset aseille.

Sivarien silmät kiiltävät ylpeydestä.

Valomerkki välähtää puoli yhdeltä. Karaoke-emäntä kuuluttaa, että pojat eivät saa enää viinaa.

Yhteislaulu jatkuu silti. Lopulta Viljami Wenttola ottaa komennon: "Pataljoona kohti keskusta!"

Tutkimusteos Tunnetut sotilaat julkistetaan kulttuuriareena Gloriassa (Pieni Roobertinkatu 12) ke 21.10. klo 13. Vapaa pääsy.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi