VIIKON JUTTU

Vauva breikkasi ensiksi

Mila Enersen, vajaat kahdeksan kuukautta, istuu kotonaan sitterissä olohuoneen lattialla ja katsoo vakavana mutta uteliaana vierasta silmiin.

Mila on ehkä maailman kuuluisin suomalainen vauva, mutta se ei häntä juuri liikuta. Mielenkiintoisempaa juuri nyt on se, että äiti Adele Enersen, 32, tarjoaa lusikalla hyvänmakuista oranssinväristä mössöä. Välillä Mila vilkaisee sohvalla istuvaa isäänsä Lasse Enerseniä, 32, ja hymyilee.

Kadulta kuuluu vaimeana lunta lastaavien kauhakuormaajien kolina ja pörinä.

Pian se ääni jää meren taa.

Jouluna Mila muuttaa vanhempiensa kanssa Amerikkaan kivaan taloon Los Angelesin Venice Beachille.

Siellä hänen äitinsä tekee lastenkirjaa, joka julkaistaan koko englantia puhuvassa maailmassa ja monessa muussakin maassa ja jonka päähenkilönä on Mila.

Sen kunniaksi Mila ottaa vähän lisää oranssia mössöä.

Milasta tuli julkkis viime kesänä ihan yllättäen, koska hän nukahti kaksiviikkoisena lattialle hassunkuriseen asentoon.

Säveltäjäisä Lasse Enersen laittoi esikoistyttärensä käteen tahtipuikon, ja Adele-äiti nappasi lapsesta valokuvan.

"Naurettiin, että se näyttää pieneltä noidalta tai miekkailijalta, ja aloin ajatella, että voisiko kuvaa vielä lavastaa niin, että se tekisi jotain vielä enemmän", Adele muistelee.

"Seuraavana päivänä odotin, että Mila nukahtaa, ja rakensin parista sohvatyynystä ja vihreästä filtistä metsämaiseman. Olin saanut sairaalaan kukkakimpun, ja otin siitä siihen pari kukkaa niin, että näytti kuin Mila olisi poiminut kukkia. Heti seuraavana päivänä sain toisen idean, ja siitä se lähti."

Mila nukkui ja tuhisi päivät pitkät, ja Adele keksi lisää lavasteita tytön ympärille. Hän näppäili uusia kuvia lentokentältä ostetulla halvalla digikamerallaan.

Kuvissa Mila kävelee nallejensa kanssa niityillä ja metsissä tai tervehtii lumiukkoa talvihangilla. Joissakin hän ratsastaa norsulla, joissakin on jonglöörinä teatterin lavalla tai astronauttina tähtitaivaalla.

Tunnelma on unenomainen, lystikäs ja hieman haikea, mutta harvemmin löperö tai pumpulinen.

Adele esitteli kuvia Facebookin kautta ystävilleen, jotka ihastuivat näkemäänsä. Sitten hänellä kävi mielessä, että ihan kaikki kaverit eivät jaksa katsoa päivästä toiseen vauvakuvia.

"Varsinkin, kun mä olin aina työpaikalla se, joka ei pidä lapsista", hän nauraa.

Adele perusti blogin, jolle hän antoi nimen Mila's Daydreams. Kuvissa Adele siis kuvitteli, mitä Mila näki unissaan.

"Ensimmäisen kerran kun laitoin odotusaikana itsestäni otetun mahakuvan kavereille Facebookiin, kaverini kommentoi, että nyt sä seuraavaksi perustat vauvablogin, ja vannoin, että en todellakaan. Ja hups, kuinka kävikään."

Adele oli tietämättään keksinyt menestysidean.

Ennen Milan syntymää Adele oli tietysti tavannut Lassen.

Lasse Enersen teki musiikkia elokuviin, mutta myös mainoksiin, ja Adele oli töissä mainostoimistossa copyna eli mainoskäsikirjoittajana. Adele huomasi mieltyneensä Lasseen muutenkin kuin ammatillisessa mielessä.

Alun perin Raisiosta kotoisin oleva Lasse Enersen rakasti jo kouluikäisenä klassista musiikkia. Hän soitti klassista kitaraa, kunnes tutustui soitonopettajansa neuvosta myös orkesterimusiikkiin.

"Lainasin kirjastosta Beethovenin Pastoraalisinfonian levyn ja partituurin ja päätin heti, että ikinä en enää soita kitaraa, orkesteri on siistimmän kuuloista."

Lassen halu kapellimestariksi ei ollut mikään salainen haave. Kun kapellimestari Jorma Panula saapui johtamaan Turun kaupunginorkesteria, 15-vuotias Lasse soitti Panulalle ja pyysi päästä juttelemaan tämän kanssa. Panula kutsui pojan katsomaan harjoituksia ja juttelemaan taiteesta ja kaikesta mahdollisesta.

"Mä olin tosi punaisena ja sain lopulta kysyttyä että olisko mitään mahdollisuutta päästä sun oppilaaksi. Se oli että totta kai, eikä se koskaan pyytänyt siitä edes rahaa."

Lasse kävi vuoden ajan Turusta Helsingissä Panulan kapellimestarikurssilla, enimmäkseen kuunteluoppilaana.

Armeijan jälkeen Lasse päätti, että kapellimestarin sijasta hänestä tulisi kuitenkin säveltäjä. Hän pääsi opiskelemaan sävellystä Sibelius-Akatemiaan. Siellä hän oivalsi, että hänen kaksi suurta intohimon kohdettaan, musiikki ja elokuva, voidaan yhdistää.

"Olin aina tajuttoman kiinnostunut elokuvien musiikista. Tavallaan huonoa on, että mä osaan kaikki b-elokuvien musat", hän nauraa.

Lasse piti 2000-luvun puolivälissä pientä taukoa säveltäjän urallaan ja auttoi äitiään yhteisessä perheyrityksessä.

Sekin oli tosin luovan alan töitä. Lassen äiti, Liisa Wrang, oli keksinyt aikuisiällä perustaa internetiin paperinukkesivun. Sivusta tuli myöhemmin maailmanlaajuista menestystä saavuttanut Stardoll.com (josta kerrottiin joulukuun Kuukausiliitteessä).

Myytyään oman osuutensa Stardollista Lasse palasi elokuvamusiikin pariin.

Hänen ensimmäinen laajemmin huomioitu elokuvatyönsä oli Miika Soinin ohjaamassa Thomasissa vuonna 2007. Lasse sai nimeä, ja häneltä tilattiin musiikki suomalaiseen Kung-Fu Live -Playstation-peliin ja lisäksi sovitustöitä suomalaisille pop- ja rocklevyille, muun muassa Jenni Vartiaiselle, Sunrise Avenuelle ja Kaija Koolle.

"Olin 21-vuotiaaksi asti pelkän klassisen musiikin kuuntelija. Kavereiden kautta aloin kuunnella ensin progea ja sitten hiphoppia. Piti jälkikäteen tutkia kaikkea, niin kuin että mikäs se oli tämä Nirvana. Nykyään kuuntelen yhtä paljon klassista ja poppia."

Elokuvasäveltäjänä Lasse halusi edetä vähän samalla tavalla kuin teini-ikäisenä kapellimestariksi pyrkiessään.

Viime vuonna hän pääsi Pariisiin elokuvasäveltäjä Alexandre Desplatin oppiin. Desplat on tehnyt musiikin muun muassa elokuviin Tyttö ja helmikorvakoru, Twilight New Moon ja The Ghost Writer.

"Desplatilta opin, että musiikin pitää toimia itsenäisenä myös elokuvan ulkopuolella. Se sanoi, että laita välillä se kuva pois ja tee vain hyvää musiikkia."

Nyt Lasse lähtee etsimään lisää tietoa ja mahdollisia töitä Hollywoodista.

Samaan aikaan Tyynenmeren rannalla Adele tekee kirjaa Milasta, oikeastaan jo toista kirjaa, koska ensimääinen on jo valmiina julkaistavaksi.

Mila's Daydreams -blogi sai viime kesän aikana valtavasti seuraajia eri puolilta maailmaa.

Elokuussa amerikkalaisen ABC-kanavan uutiset halusivat jo haastatella Adelea, ja syksyllä suuret amerikkalaiset kirjankustantamot kilpailivat hänestä.

Nyt Adelella on sopimus kahdesta kirjasta newyorkilaisen Harper Collins -kustannustalon lastenkirjoihin erikoistuneen Balzer & Brayn kanssa ja agentti kansainvälisiä bestseller-kirjailijoita luotsaavasta Writers Housesta.

Kirjaan tulee kuvien lisäksi vähän tekstiä.

"Mä olisin halunnut alun perin tehdä pieniä runoja, kun muistan omasta lapsuudesta Tiitiäisen satupuun. Amerikkalainen kustantaja sanoi, että etkö tiedä, että riimit ovat olleet jo 30 vuotta lastenkirjoissa out", Adele kertoo.

Yhdysvalloissa lastenkirjailijoilta halutaan myös usein moniosaisia kirjasarjoja.

"Sanoin, että sarjaa tästä ei voi tulla, koska mä en halua ruveta tekemään monta lasta ja kuvata niitä kaikkia", Adele nauraa. "Enkä mä halua Milaakaan kuvata enää vauvaiän jälkeen. Katsotaan sitten, mitä muuta mä keksin."

 

Enersenit vaivautuvat, jos heidän projektejaan ja Yhdysvaltain matkaansa pidetään Hollywoodin-valloituksena.

"Me ollaan enemmän taivaanrannanmaalareita, jotka tekevät asioita, joita rakastavat", Adele muotoilee.

Lasse sanoo yrittävänsä oppia Yhdysvalloissa myös työnsä myymistä.

Elokuvasäveltäjät eivät yleensä kiinnosta agentteja ennen kuin muutaman kansainvälisen menestyselokuvan ja kohonneiden palkkioiden jälkeen. Siihen asti säveltäjät markkinoivat itseään omin voimin.

"Varmaan siinä auttaa, että osaa puhua elokuvasta. Sehän on vähän kuin musiikista puhuminen, ei se ole niin helppoa. Oli ala mikä tahansa, niin ihmiset etsivät yhteistyökumppanistaan kommunikaatiokykyä. Kyllähän säveltäjiä löytyy maailmasta, mutta eri asia on tuleeko niiden kanssa toimeen."

Mila köllöttää lattialla tyytyväisenä sitterissään ja katselee vanhempiaan.

Sohvalla on viikattuna vihreä peitto, josta Adele teki niittytaustan ensimmäisiin kuviinsa. Valo tuli korkeasta ikkunasta.

Sattumaa, sanoo Adele.

"Mila syntyi keväällä, ja päivät oli valoisia. Jos hän olisi syntynyt pimeään vuodenaikaan, niin mä en ehkä olisi keksinyt ruveta ottamaan niitä kuvia."

www.milasdaydreams.blogspot.com

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi