Yäk, farkut

Neljä ihmistä kertoo, miksi he eivät käytä farkkuja. Koskaan.

Tuula Lehtonen, 70, eläkkeellä oleva vaatemyyjä

"Sain ensimmäiset farkkuni 30-vuotiaana. Tiesin, että mieheni pitää, kun takamus korostuu. Hän pyysi usein 'pistämään ne farkut', kun olimme menossa kaupoille. Naisen takapuoli on tärkeä miehen silmälle.

Mutta ei, en osannut pitää farkkuja. Tunsin, että en ole tyylikäs.

Ollessani 50-vuotias ostin jälleen farkut. Ne olivat kauniit, vartalo oli hyvännäköinen. Ajattelin, että ai miten makeat. Ostin kahdet: pidän toisia, kun toiset ovat pesussa!

Mutta ei. Farkut ovat vieläkin uutena henkarissa. Se ei johdu siitä, että pitäisin farkkuja liian seksikkäinä. Farkut ovat työasu. Ne kuuluvat maanviljelijälle.

Kerran lähdin Itäkeskukseen farkuissa. Tietenkin törmäsin tuttuun: 'Tuula, sinullako muka farkut jalassa!'

Kun nykyään näen ikäisilläni farkkuja, ajattelen, että nyt tuolla ihmisellä on tyyli pois. Vaikka kyseessä olisi ihan hauskan näköinen ihminen.

Toki farkut pienentävät vähän. Kukaan ei tiedä, onko siellä 70-vuotiasta riippulihaa sisällä."

Emma-Stina Vehmanen, 18, Kokoomusnuorten paikallisyhdistyksen puheenjohtaja

"Lukiossa jotkut puhuivat pukeutumisestani ikävästi. Se oli outoa, sillä pidän t-paidoista, neuletakeista, kauniista kengistä ja laukuista kuten muutkin lukiolaistytöt. Ainoa ero oli, etten käyttänyt farkkuja.

Viime talvena ostin kalliit merkkifarkut. Ajattelin, että sen hintaisia housuja en malttaisi olla käyttämättä. Olin väärässä. Laatufarkut tuntuivat yhtä epämiellyttäviltä kuin muut.

Monet näyttävät tyylikkäiltä esimerkiksi farkuissa ja kauluspaidassa. Siksi laitan itsekin joskus harvoin aamulla farkut. Lopulta tunnen oloni kuitenkin kummalliseksi ja epämukavaksi ja lähden ulos itselleni luonnollisemmassa asussa.

Farkkujen ostaminen on kamalaa. Oikean koon löytäminen vaatii monia sovituksia ahtaassa kopissa. Jos sopiva le-veys löytyy, lahkeet ovat liian pitkät kaltaiselleni lyhytjalkaiselle. Hameita ja mekkoja voi hankkia sovittamatta netissä: en ole ostanut väärää kokoa kertaakaan.

Pikkusiskoltani kysyttiin koulussa, onko minulla joka päivä koulun jälkeen juhlat, kun aina on hame. Kun kerran vuodessa pakotan itseni laittamaan farkut jalkaan, kaverit kyselevät, olenko käynyt kampaajalla. Kun kerron, että syy on farkuissa, kommentit ovat tyyliä 'mikset käyttäisi farkkuja useammin?' tai 'kaikki ihmiset näyttävät tosi hyviltä farkuissa'.

Olen eri mieltä."

Daniel Richert, 31, valomies

"1980-luvulla minulla oli farkkurotsi, jonka selässä oli Godzillan kuva. Äitipuoli toi takin Nykistä, ja se oli niin kolea, ettei farkkuus haitannut.

Vanhemmiten olen kokeillut farkkuja huonolla menestyksellä. Ne ovat aina olleet jäykkiä ja puristaneet haaroista. Olen enemmän bokserityyppiä ja tykkään, että haaroissa on tilaa. Vaikka vehkeissä ei mitään epänormaalia suuruutta olekaan havaittavissa.

Farkuissa on epäsiisti meininki mielestäni. Miellän ne jenkkihousuiksi, ja Pohjois-Amerikan ihannointi ei ole koskaan istunut meikäläiselle.

Kangashousuissa on laajempi valikoima: voi hassutella ruutuhousuilla, ja duunihommiin reisitaskuhousut on tosi näppärät. Elämäni niin sanottu hippivaihe meni vakosamettihousuissa. Tietty teininä sai kuulla, että kangashousut on mannehousuja ja sen sellaista. Mutta yläasteella tuntui olevan kova meininki, kun oli jollain tavalla erilainen.

Olen joskus miettinyt antavani farkuille mahdollisuuden, mutta aina lopulta ostan tuttua ja turvallista. Uskon, etten enää koskaan pidä farkkuja."

Mikko Saari, 42,

nuorisotyönohjaaja

"Koin ensimmäisen kyllästymiseni armeijassa, kun kotiuttamispäivänä jengi hoki, että ihanaa saada omat vaatteet päälle.

Joka jamppa laittoi farkut jalkaan.

Itse käytän vain mustia, hyvin laskeutuvia leveälahkeisia housuja. Tämä on ollut linja viiden vuoden ajan. Keinokutuinen polyesteri on kesälläkin ilmavaa. Toiset, tukevammat housut on tehty esirippukankaasta. Se on edullista, raskaanpuoleista ja rypistymätöntä keinokuitua.

Taustalla on retrohevari-ajatus. Black Sabbathin basisti 70-luvulta oli esikuvana, kun tilasin ompelijaystävältäni ensimmäisen parin. Mistään kaupasta ei moisia housuja löydy, ja kaverini veloittaa niistä vain jokusen kympin.

Sittemmin näitä on tehty lisää hänen toimestaan. Jos juhlaetiketti vaatii, laitan päälleni tavalliset puvunhousut, mutta en muulloin.

Farkut ovat sitä paitsi alkujaan virhekangasta: alkuperäinen denim päästää väriä ja kuluu. Sittemmin on vain muuttunut cooliksi kulkea kuluneissa farkuissa.

Itsessäni farkut eivät herätä mitään tunteita. Ne ovat kuin valkoinen t-paita tai ranskanleipä."

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi