2.3.2009 0:00
Diplomi-insinööri Marko Jalosen, 41, työpäivä kuluu usein näyttöpäätteen ääressä.
Hän nousee silloin tällöin jaloittelemaan ihan tahallaan ja aivan pienenkin asian vuoksi.
"Jos on työkaverille asiaa, menen usein hänen luokseen sen sijaan että kirjoitan sähköpostin", Jalonen kertoo.
Työpaikalla arkiliikunta on rajallista, mutta pienikin jalottelu voi olla hyödyksi. Asiaa on jopa tutkittu.
Viime vuonna Diabetes Care -lehdessä julkaistun australialaistutkimuksen mukaan liikkumaton aika on yhteydessä liikalihavuuden kehittymiseen.
"Ei ole hyväksi lösöttää työpäivää paikallaan istuen."
Liikkumattomalla ajalla on yhteys keskivartalon lihavuuden kehittymiseen ja riskiin sairastua sydän- ja verisuonitauteihin", Työterveyslaitoksen erikoistutkija Tuija Tammelin tiivistää.
Australialaistutkijat päätyivät tuloksiinsa mittaamalla kiihtyvyysanturilla työntekijöiden liikkumisen aktiivisuutta.
Jalonen testasi, kirjaisiko anturi pienet kävelyt kopiokoneelle, pomon työpisteelle tai työpaikkaruokalaan.
Ja kyllähän se kirjasi.
Etenkin lounaan jälkeen kipuaminen rappusia pitkin seitsemänteen kerrokseen nosti liikkumisen aktiivisuutta selvästi. "Silloin pulssikin nousi", Jalonen kertoo.
Askelia Jaloselle kertyi normipäivänä 5 400. Ripeää kävelyä vastaavaa kohtuukuormitteista liikuntaa kertyi yhteensä 33 minuuttia.
Mittauspäivänä Jalonen ei harrastanut muuta liikuntaa.
Terveysliikunnan kriteerejä jaloittelu ei täytä, mutta Tammelin kehottaa silti pätkimään istumista työpäivän aikana. "Tuki- ja liikuntaelimille olisi hyvä, jos pystyisi välillä vaihtamaan työasentonsa vaikka seisontaan", Tammelin vinkkaa kaikille konttoreiden istumatyöläisille.
Jaloittelu on hyväksi pitkin työpäivää vaikkapa tunnin välein. Sekin riittää, jos hakee mapin hyllystä tai tulostinpaperit kopiokoneelta.
.
Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi