Vauvahieronta on hellää sivelyä

Video: Vauvahieronta on lempeää sivelyä ja vuorovaikutusta

 Vauvahieronnassa tärkeintä on vuorovaikutus. Siinä ei hierota lihaksia, vaan aktivoidaan sivelyllä ihon hermopäätteitä. Ihokosketus ja vuorovaikutus myös opettavat vauvaa.

"Vauva oppii esimerkiksi sen, mihin käsi ja jalka loppuvat. Tämä helpottaa motoriikan kehittymistä", vauvahieronta-asiantuntija Ritva Kuusisto kertoo.

Ihokosketus myös laskee vauvan stressihormonitasoa, hän rauhoittuu ja keskittyy.

"Hieronnan tarkoitus ei ole nopeutta kehitystä, vaan poistaa kehityksen esteitä."

Ennen hierontaa vauvan on hyvä olla kylläinen ja rauhallinen. Silloin vauva on aktiivinen ja vastaanottava.

Kaikki hierontaliikkeet toistetaan kolmeen kertaan. Hierontaan syntyy rytmi, jonka vauva oppii tunnistamaan.

Kun vauvaa hierotaan, molempia käsiä ei irroteta vauvan iholta yhtä aikaa.

Kun käsiä esimerkiksi siirretään vauvan leualta otsalle, toinen käsi odottaa leuan alla kiinni vauvan ihossa, kunnes toinen käsi on siirretty otsalle. Näin annetaan vauvalle tunne jatkuvuudesta.

Hieronta aloitetaan asettamalla vauva ison tyynyn päälle selälleen. Vauvalle jutellaan, hänet kutsutaan mukaan vuorovaikutukseen.

Vauvaa ei kannata alkaa hieroa, jos on itse stressaantunut tai kiireinen. Jos vauva vaikuttaa levottomalta tai itkee, ei hierontaa myöskään kannata aloittaa.

Pitää muistaa, ettei hiero vauvaa liian kovakouraisesti.

"Kaikki liikkeet tehdään rauhassa ja kevyesti. Vanhemmat kyllä osaavat hellät otteet luonnostaan."

"Oikein" tekeminen ei ole vauvahieronnassa tärkeää, vaan vauvan huomioiminen ja vuorovaikutus.

Kuusiston opettama vauvahieronta perustuu Ruth Ricen kehittämään Infant stimulation -menetelmään.

Rice tutki keskosvauvoja ja poimi eri kulttuurien vauvahierontamenetelmistä ne koskettamisen tavat, jotka parhaiten aktivoivat ja rauhoittivat vauvoja.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.terveys@sanoma.fi