Absintista hulluuden partaalle

Aniksenmakuinen yrttijuoma absintti tuli suosituksi 1800-luvun Ranskassa ja Sveitsissä. Kahviloiden ja baarien suosituinta absinttia valmisti herra Pernod.

Aniksen, yrttien ja alkoholin karvaassa sekoituksessa piili kuitenkin vaara hallusinaatioista ja psyyken rappiosta, sillä yksi yrteistä oli koiruoho, joka sisältää hermomyrkkynä tunnettua tujonia. Legendan mukaan muun muassa van Gogh sai kärsiä absintin aiheuttamasta juoppohulluudesta.

Absintti ja sen kaltaiset anisjuomat kiellettiin vuonna 1915. Marseille'n baareissa sai kuitenkin tiskin (paikallisella murteella "pastis") alla tehtyä anisjuomaa, ja vuonna 1922 sitä sai jo valmistaa laillisesti, kun viranomaiset myönsivät, ettei anis itsessään ole vaarallista. Pastiksesta tuli pian hyvin suosittua ympäri Ranskaa.

Ricard ja Pernod kaupallistivat pastiksen. Pian Ricardin Pastis 45 oli valloittanut Ranskan, ja myöhemmin Pernod muun maailman. 1950-luvulta lähtien oli trendikästä istuskella baareissa ja kahviloissa pastis-lasillisesta nauttien.

Näissä juomissa ei ole tujonia, mutta sen sijaan lukuisia muita yrttejä, muun muassa lakritsaa. Niissä on valmiiksi sokeria, joten pelkkä veden lisääminen riittää.

Absintti sallittiin taas 1990-luvulla ja siitä tuli jonkinmoinen trendituote joksikin aikaa. Suomalaisissakin cocktailbaareissa sai baarimestareiden itse uuttamia absintteja melko yleisesti. Nyt suosio on hiipunut niin meillä kuin muuallakin.

Alun perin anisjuomat ovat peräisin Turkista. Siellä niitä on valmistettu 1400-luvulta lähtien. Turkissa juoma tunnetaan nimellä raki. Aidon aniksen sijasta mausteena käytetään paljon huokeampaa kiinalaista tähtianista tai fenkolia, jotka muiden yrttien mukana liotetaan vahvaan alkoholiin. Sen jälkeen seos tislataan. Juomat ovat kirkkaita, mutta samenevat kun niitä laimennetaan vedellä. Anisjuomaa Turkissa on myös arak-nimisenä.

Kreikkaan raki rantautui ouzo-nimisenä 1800-luvun alkupuolella. Ouzossa on usein reilusti sokeria ja alle 40 prosenttia alkoholia, joten se on melko pehmeän makuista raakanakin. Aniksen ja muiden yrttien maku on kuitenkin paras vedellä laimennettuna. Laimennettu juoma muuttuu harmaan utuiseksi.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi