Isoäidin likööri tekeytyi itsekseen

Suurin osa hedelmä- ja marjalikööreistä valmistuu yksinkertaisesti marjoista, sokereista ja alkoholista.

Löysin isoäitini vanhasta keittokirjasta reseptin vadelmaliköörin valmistamisesta. Se oli päivätty vuonna 1901: "Ota kilo marjoja, kilo sokeria ja kilo spiritusta. Sekoita astiaan, laita kansi päälle ja sijoita vuodeksi kellariin. Siilaa pulloihin ja nauti."

Kuulostaa paitsi herkulliselta myös yksinkertaiselta.

Yhtä yksinkertaisesti valmistuu suurin osa hedelmälikööreistä: hedelmät tai niistä puristettu mehu sekoitetaan alkoholin ja sokerin kanssa. Juoman annetaan uuttua hitaasti valmiiksi.

Näin tehdään myös suomalaiset marjaliköörit. Ne kilpailevat laatunsa puolesta Ranskan Dijonin alueen créme-liköörien ja tanskalaisten kirsikkaliköörien kanssa samassa sarjassa. Suomalaiset liköörit ovat kuitenkin hienovaraisempia ja vähemmän makeita kuin esimerkiksi Dijonin alueen kuuluisa crème de cassis, jossa sokeria on jopa 400 grammaa litrassa ja jonka mustaherukka on hyvin intensiivisen makuinen.

Harva juo noita Dijonin paksuja ja ylettömän makeita liköörejä sellaisenaan.

Toisen maailmansodan jälkeen Dijonin kaupungin pormestari päätti auttaa likööritehtailijoita ja määräsi kaikissa kaupungin tilaisuuksissa tarjottavaksi paikallista valkoviiniä, johon sekoitettiin tujaus créme de cassista. Pormestarin nimi oli Kir. Hänen mukaansa nimettiin tämä suosittu aperitiivi.

Kotona voi tehdä marjaliköörejä, mutta aamiaiseksi nautittavasta appelsiinimehusta ei mitenkään saa aikaan appelsiinilikööriä. Se ja muut sitrusliköörit valmistetaan hedelmien kuoria uuttamalla. Kuorista irtoaa paljon hedelmähappoja ja karvaita aromeja, joiden makua voidaan vielä säädellä tislaamalla.

Sitrushedelmäliköörien mestareita ovat erityisesti hollantilaiset, kuten suuret likööritalot Bols ja de Kuypers.

Nämä juomat ovat valmiina yleensä kirkkaita. Myös curaçoa -likööri oli alun perin väritön, mutta siihen keksittiin lisätä sinistä väriä, jonka ansiosta siitä tuli varsin suosittu varsinkin erilaisissa juomasekoituksissa. Tätä ja muita sitrushedelmien kuorista valmistettuja makeita juomia kutsutaan yleisesti triple sec -likööreiksi.

Hollantilaisten lisäksi ranskalaiset ovat tunnettuja sitruslikööreistä. Kirkas Cointreau on näistä tunnetuin. Sen maussa voi tarkka maistaja havaita myös mausteisuutta.

Jokaisella valmistajalla on omat salaiset yrttinsä, joilla juomaan saadaan muista erottautuva maku. Konjakkipohjainen Grand Marnier on sekin ranskalainen sitruslikööri. Italialainen limoncello on myös suosittu sitruslikööri.

Muita suosittuja hedelmiä likööreissä ovat muun muassa banaani ja passiohedelmä sekä Japanissa meloni.

Apricot Brandy ja Cherry Brandy ovat liköörejä, joiden nimet aiheuttavat helposti sekaannuksia. Vaikka nimessä on sana brandy, konjakkia tai muuta sellaista niissä ei kuitenkaan ole. Arpricot Brandy voi englanniksi yhtä hyvin tarkoittaa niin likööriä kuin aprikoosista tehtyä kuivaa ja kirkasta hedelmäviinaa. Nämä viinathan on tehty tislaamalla käynyt mehu (siideri) kirkkaaksi alkoholiksi.

Apricot Brandy -likööri on tehty makeuttamalla tuollaista kirkasta ja kuivaa tislattua aprikoosiviinaa. Niihin ei siis uuteta hedelmän makua kuten likööreihin yleensä.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi