Kun gini kylvi kuolemaa

Ginistä tuli peribrittiläinen juoma 1600-luvun lopulla, kun englantilaiset ja hollantilaiset liittoutuivat Euroopan sodissa.

Hollantilainen genever, katajanmarjalla maustettu viina, sai verohelpotuksia Englannissa ja sen suosio kasvoi huimasti. Koska sitä oli melko helppo tehdä niin kuin pontikkaakin, Lontoossa 1700-luvun alussa joka neljännessä kodissa oli oma ginivalmistamo.

Lopputulos oli karmea. Huonosti tislatut ginit olivat myrkyllisiä niiden sisältämän metanolin takia.

Katajanmarjojen puutteessa juomaa maustettiin tärpätillä, joka sekin aiheutti myrkytyksiä. Köyhä kansa joi itsensä hengiltä. Sitten kotipoltto kiellettiin, ja gininvalmistusta alettiin verottaa. Näin kulutusta ohjattiin miedompiin juomiin kuten olueen.

Kuulostaako tutulta? Suomalainen alkoholipolitiikka on 1960-luvulta lähtien perustunut samaan ajatukseen.

Gin pysyi työväestön juomana aina 1920-luvulle. Silloin siitä tuli porvariston suosikki baarikulttuurin nousun myötä.

Kirkkaana juomana ja sopivan aromikkuutensa vuoksi gin on mitä mainioin perusviina monelle juomasekoitukselle. Tunnetuin näistä on Gin Tonic, tonic-vedellä pidennetty "janojuoma".

Dry Martini sisältää ginin lisäksi kuivaa vermuttia ja oliivin. Vermutin määrästä kiistellään. Yleensä se on neljäsosa ginistä, mutta tarinan mukaan paras ekstrakuiva martini tehdään pelkästä ginistä ja vermutin osuus kuitataan kumartamalla Italian suuntaan, josta vermutit ovat peräisin.

Ginin suosio hiipui 1980-luvulla vodkan nousun myötä. Vuosituhannen vaihteeseen mennessä ginistä tuli taas suositumpaa laadukkaampien ginien kuten Bombay Sapphiren ja Hendricksin myötä. Ne maustettiin tarkasti, tislattiin taitavasti ja markkinoitiin osuvasti.

Suurin osa ginistä on kuitenkin yhä London dry gin -tyyliä, kuivaa ja voimakkaan katajanmarjaista.

Muita mausteita kuten angelikanjuurta, korianteria, väinönputkea ja sitrushedelmien kuoria tuottajat käyttävät vaihtelevasti.

Ginin

valmistuksessa mausteet lisätään puhtaan 96-prosenttisen alkoholin ja veden kanssa tislauspannuun, jolloin mausteet luovuttavat makuaan tisleeseen.

Mausteiden aromia voidaan korostaa uuttamalla niitä alkoholissa ennen tislausta.

Laadukkaat ginit saattavat vielä kypsyä hetken tammitynnyrissä ennen pullotusta. Yleensä kypsytystä ei kuitenkaan käytetä.

Unholaan vajonnut Old Tom -tyylinen, hiukan makea gin muistuttaa eniten alkuperäistä hollantilaista geneveriä, jota juodaan useimmin snapsina.

Suurin osa geneveristä on kypsentämätöntä jonge-tyyppiä, jossa on hiukan sokeria ja jonkin verran maltaista makua.

Oude-tyypin geneverit ovat tynnyrikypsytettyjä ja runsaan maltaisia, esimerkkinä Suomessakin pitkään tunnettu Bokma.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi