Lääkkeestä tuli makea nautinto

Liköörin raaka-aineeksi kelpaa mikä vain: yrtit, pavut, keltuaiset ja kukat.

Liköörit tunnettiin aluksi lääkkeinä. Ne ovat peräisin luostareista, joissa munkit uuttivat alkoholiin erilaisia yrttejä.

Sellaisenaan uutosten maku ei luultavasti hurmannut. Siksi niitä keksittiin ruveta makeutamaan esimerkiksi hunajalla. Juomista tulikin lopulta niin hyvänmakuisia, että niitä alettiin nautiskella sellaisenaan.

Maailman vanhin samalla reseptillä tehty likööri on Chartreuse vuodelta 1764. Tämä vihreä yrttijuoma on paljon tiukemman makuinen kuin toinen kuuluisa likööri D.O.M. Bénédicte eli niin sanottu munkkilikööri, joka on sitä sata vuotta nuorempi.

Kolmas hyvin tunnettu yrttilikööri on italialainen Galliano. Se aloitti niin sanotun shottikulttuurin 1980-luvulla, kun Galliano Hot Shot kaupallistettiin ruotsinlaivoilla.

Liköörin raaka-aineeksi kelpaa melkein mikä vain. Kun juomassa on yli 100 grammaa sokeria ja alkoholia vähintään 15 prosenttia, sitä saa kutsua likööriksi.

Yrittien lisäksi liköörejä tehdään paljon erilaisista pavuista ja pähkinöistä.

Kahviliköörin tekeminen ei paljoa poikkea kahvinvalmistuksesta. Kahvipapujen ja veden lisäksi siihen tarvitaan alkoholia ja runsaasti sokeria. Tunnetuimpia kahviliköörejä ovat alun perin meksikolainen Kahlúa ja jamaikalainen Tia Maria.

Manteleista tehdään digestiivinä tunnettua italialaisia amaretto-liköörejä, joista tunnetuin on Disaronno. Malibu on kookospähkinästä ja rommista sekoitettu likööri.

Kaakaoliköörejä on sekä ruskeita että kirkkaita. Kirkkaita käytetään erilaisissa cocktaileissa antaman pelkästään makua ilman ruskean värin värjäävää vaikutusta.

Liköörien ryhmittelyssä pyritään antamaan kuva juoman tärkeimmästä makua antavasta tekijästä, vaikka raaka-ainepohja antaisi mahdollisuuden muuhunkin.

Niinpä viskiliköörit voisi yhtä hyvin nimetä hunajalikööreiksi, koska lähes kaikissa niissä on runsaasti hunajaa, kuten Drambuiessa.

Kuuluisa poikkeus on amerikkalainen Southern Comfort, jossa on hunajan sijasta hedelmiä antamassa makua.

Grand Marnier ja Mandarin Napoléon tehdään konjakista, mutta ne ovat luonteeltaan kuitenkin enemmän sitruslikööreihin kuuluvia.

Maailman myydyin likööri on irlantilainen Bailey's. Se tehdään viskistä, mutta kermainen olemus tekee siitä kuitenkin kermaliköörin.

Alkoholi säilyttää kermalikööreissä muuten nopeasti pilaantuvan kerman melko hyvin. Yli kaksi vuotta vanhaa pulloa ei kuitenkaan enää kannata juoda.

Kermaliköörit muistuttavat olemukseltaan munaliköörejä. Hollantilaiset valmistajat kehittivät tämän liköörityypin yrittäessään matkia eteläamerikkalaista avokadojuomaa. Se tunnetaankin hollannissa nimellä advokat.

Munaliköörien säilyvyys ei ole kovin hyvä.

Lähes kaikki munaliköörit juodaan joko Hollannissa tai englanninkielisissä maissa, joissa perinteisen munankeltuaisista tehdyn cocktailin, eggnogin juominen on hyvin suosittua joulun aikaan.

Monet liköörit ovat niin erikoisia, ettei niille oikein löydy omaa ryhmää.

Esimerkiksi ruotsalainen punssi on myös likööri, jossa on erilaisia itämaisia makuja. Peribrittiläinen Pimm's No. 1 on ginipohjalle tehty likööri, jota yleensä juodaan gingeralen kanssa.

Parfair amour on itämaisten kukkien ja sitrusten sekoitus. Voimakkaan violetin värinsä takia se on suosittu cocktaileissa.

Yksi merkittävimmistä likööriryhmistä ovat hedelmäliköörit. Niistä kerrotaan viinakoulun seuraavassa osassa.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi