Nautiskelijan armanjakki

 Armanjakki on hyvin samankaltainen juoma kuin konjakki. Molemmat on tehty rypäleviinistä tislaamalla ja kypsytetty tammitynnyreissä. Silti niissä on eroja.

Alkuperältään armanjakki on konjakkia vanhempi. Armanjakin tislaus alkoi jo 1400-luvun alussa, konjakin muutama sata vuotta myöhemmin.

Armanjakkia tehdään rajatulla alueella Lounais-Ranskassa, parisataa kilometriä etelään Cognacista. Parhaat rypäleet poimitaan Bas-Armangacin ja Ténarèzen alueelta. Haut-Armangacin tuotteet ovat näitä heikompia.

Rypälelajikkeista suosituin on konjakista tuttu Ugni Blanc. Sen lisäksi armanjakkia tehdään Folle Blanche- ja Colombard-rypäleistä. Kinastelluin armanjakkiin käytetty lajike on Baco 22 A.

Bacon käytön EU on yrittänyt kieltää, koska se on epäpuhdas amerikkalaisen ja eurooppalaisen köynnöksen sekoitus. Jääräpäiset ranskalaiset tuottajat eivät moisesta kiellosta välitä vaan jatkavat vanhoja perinteitään.

Konjakki tislataan kahdesti, armanjakki kerran. Armanjakin tislaukseen käytetään alueen omintakeista tislauspannua.

Viini valutetaan pannussa levyille, joilta se valuu edelleen tislauspannun pohjalle, jossa se kiehuu. Höyrystyvä alkoholi saa makua alas valuvasta viinistä. Siksi armanjakki on konjakkia hedelmäisempää.

Valmis tisle on miedompaa kuin konjakin eli noin 60-prosenttista. Se tarvitsee konjakkia pitemmän kypsytyksen tullakseen pehmeäksi ja miellyttäväksi juoda.

Paikallinen Monzelunin tumma tammi on armanjakin kypsytyksessä arvostetuin tynnyreiden raaka-aine. Se sisältää tanniineja, jotka antavat hienoa maamaista aromia tisleeseen.

Valmiin armanjakin ikä ilmoitetaan joskus samoin kuin konjakissa eli VS, VSOP, XO ja Napoleon. Mutta hyvin suuri osa armanjakista myydään näitä vanhempina. Silloin käyteään merkintää Hors d'Age tai vuosikertamerkintää.

Erityisesti Bas-Armangacin alueen vuosikerrat ovat suosittuja 40- tai 50-vuotislahjoja.

Nuoret armanjakit ovat hedelmäisempiä ja maalaismaisempia ja usein raaemman makuisia kuin konjakki. Mutta vanhoissa, kypsytetyissä armanjakeissa on hienostuneita, kuivattujen hedelmien, pähkinän ja kukkaisuuden aromeja.

Armanjakin tuotanto on vuosittain noin 6,5 miljonaa pulloa. Määrä on hyvin pieni verrattuna konjakkiin, jota tehdään vuosittain 165 miljoonaa pulloa.

Armanjakin suosio eri maissa vaihtelee nopeastikin. Saksassa armanjakin kulutus kasvoi viime vuonna 71 prosenttia. Samalla Saksa ohitti Venäjän ja Britannian ja nousi sen suurimmaksi vientimaaksi.

Suomalaiset juovat vähän armanjakkia joskaan tarkkoja tilastoja ei ole julkaistu.

Alkon vakiovalikoimassa on yleensä neljästä viiteen erilaista armanjakkia – usein myös herkuttelijan havittelemia vuosikertoja.

Lisää aiheesta:

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi