Aftonbladetin huono esimerkki

Puolitoista vuotta sitten joukko länsieurooppalaisia päivälehtien ja sähköisten viestimien johtavia toimittajia istui neuvotteluhuoneessa Tel Avivissa. Keskustelun aiheena oli antisemitismi mediassa. Suomalaiselle oli hämmentävä kokemus kuunnella isäntien ja emäntien syytöksiä siitä, että juutalaisvastaisuus kukoistaa länsieurooppalaisessa lehdistössä, kun viestinnän valtavirta kuitenkin pystyy pitämään Israelin arvostelun ja sen politiikan kriittisen arvioinnin selvästi erossa juutalaisvastaisuudesta. Tel Avivin tilaisuudessa suurimmat syntiset löytyivät Britanniasta ja Norjasta, mutta eivät muutkaan säästyneet tiukalta arvostelulta.

Aivan väärässä israelilaiset eivät nähtävästi ole, sillä surkeita kirjoituksia julkaistaan aina silloin tällöin. Viimeisin näyte huonosta journalismista oli ruotsalaisen iltapäivälehden ja samalla maan suurimman sanomalehden Aftonbladetin 17. elokuuta julkaisema juttu, jossa väitettiin israelilaisten sotilaiden ottavan elimiä kuolleilta ja haavoittuneilta palestiinalaisilta. Kirjoituksessa ei esitetty todisteita vaan palautettiin mieleen erilaisia huhuja kansainvälisestä elinkaupasta ja israelilaisten osuudesta tässä kaupassa.

Olikin odotettua, että Israel nostaa Aftonbladetin kirjoituksesta kovan metelin. Israelin oikeistohallituksen pääministeri Benjamin Netanjahu vaati selväsanaisesti Ruotsin hallitusta tuomitsemaan Aftonbladetin kirjoituksen. Pääministeri Fredrik Reinfeldt ja ulkoministeri Carl Bildt ovat yhtä selväsanaisesti torjuneet vaatimukset viittaamalla Ruotsin perustuslakiin.

Ilmaisun- ja lehdistönvapaus on perustuslaissamme hyvin vahva, ja vanha suoja on palvellut hyvin demokratiaa ja maatamme, Bildt kirjoitti blogissaan. Jos ryhtyisin korjailemaan kaikkia kummallisia mielipidekirjoituksia mediassa, ei aikaa jäisi paljon muuhun, Bildt totesi.

Israelin Helsingin-suurlähettiläs Avi Granot puolestaan kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidesivulla (28. 8.): "Lehdistön- ja sananvapaus on syytä ottaa kokonaan pois keskustelusta, koska ne eivät ole asialistalla lainkaan." Suurlähettiläs kysyy, olisiko liikaa odottaa, että niin korkeiden moraalisten pyrkimysten maa kuin Ruotsi hylkäisi herjaavat kirjoitukset vastenmielisinä. Suurlähettiläs onnistuu lyhyessä kirjoituksessaan kytkemään Ruotsin hallituksen siihen, että 1930-luvulla vapaa maailma oli kyvytön reagoimaan natsien rotulakien tullessa voimaan. Se johti miljoonien ihmisten tuhoamiseen, suurlähettiläs kirjoittaa.

Sananvapaus on kuitenkin asialistalla tässäkin tapauksessa, vaikka suurlähettiläs Granot toisin väittää. Oikeus julkaista huonoa journalismia, jota Aftonbladetin julkaisema kirjoitus kiistatta edustaa, kuuluu yhtä lailla sananvapauteen kuin oikeus julkaista hyvää ja laadukasta journalismia.

Ruotsin hallituksen johdon pidättäytyminen tuomitsemasta Aftonbladetia on kunnioitettava teko. Samaan tapaan kieltäytyi Tanskan silloinen pääministeri Anders Fogh Rasmussen tuomitsemasta Jyllands-Postenia, kun se julkaisi muslimeja raivostuttaneen piirrossivun profeetta Muhammedista. Islamilaisen maailman painostus oli tuolloin erittäin rajua ja kovaa.

Israel pyrkii maailmanlaajuisesti vaikuttamaan viestimiin. Maa on hyvin kärkäs vetämään yhtäläisyysmerkit Israel-kriittisyyden ja antisemitismin välille, mistä on aika runsaasti kokemusta myös Helsingin Sanomien toimituksessa.

Aftonbladetin tapauksessa ei liene ketään, joka olisi puolustanut kiistan aiheena olevaa freelancetoimittaja Donald Boströmin kirjoitusta. Oman virheensä on huomannut ehkä myös Aftonbladet, sillä arvosteluryöpyn alla Aftonbladet ja Boström ovat puolustautuneet sanomalla, ettei Boström ole väittänyt mitään vaan on ainoastaan esittänyt kysymyksiä. Miten tähän sopii se, että samaan kirjoitukseen oli onnistuttu sotkemaan New Yorkissa toimiva juutalainen rabbi, jota syytetään laittomasta elinkaupasta?

Kysymys on siis kiistatta huonosta journalismista, jota ei kannata puolustaa. Mutta se on eri asia kuin vaatia maan poliittista johtoa tuomitsemaan kirjoitus ja sen julkaisu. Tuomitseminen olisi puuttumista ilmaisunvapauteen, eikä sellaiseen pidä syyllistyä.

Viestinten tehtävä on ennallaan. Niiden pitää voida vapaasti käsitellä kaikkia maita ja yhteiskunnallisia järjestelmiä samalla kriittisellä otteella. Lisäksi viestinten tulee pitää huolta siitä, ettei Israeliin kohdistuva kriittisyys, johon on perusteltuakin aihetta, tarkoita juutalaisvastaisuutta tai minkään muunkaan kansanryhmän vastaisuutta.

Journalistien velvollisuutena taas on puolustaa sananvapautta. Joskus se johtaa tilanteisiin, joissa pitää puolustaa myös oikeutta tehdä typeryyksiä ja harkitsemattomuuksia. Poliittisten johtajien tulee puolestaan pitää huolta siitä, että he eivät puutu yksittäisten viestinten sisältöön sen paremmin kehuen kuin arvostellenkaan.

Sananvapaus on demokratiassa tärkeä arvo. Demokratia toimii vain, jos sana on vapaa, ja tietenkin myös toisin päin: sana on vapaa vain, jos demokratia toimii. Reportterit yli rajojen -järjestön mukaan Ruotsi on sijalla seitsemän ja Israel sijalla 46, kun maailman maat pannaan järjestykseen sananvapauden mittareilla.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi