Ero Ruotsista kannatti sittenkin

Suomessa juhlitaan tänään lauantaina ja huomenna sunnuntaina Porvoon valtiopäiviä, jotka Venäjän keisari Aleksanteri I kutsui koolle maaliskuussa 200 vuotta sitten vahvistamaan Suomen eron Ruotsin valtakunnasta.

Valtiopäivät lopetti yli 600 vuotta kestäneen yhteiselon Ruotsin kanssa. Suomen sotaa on muistettu sekä Suomessa että Ruotsissa vuodesta 2008 alkaen. Suomessa on käyty aika ajoin keskustelua, oliko Suomelle onneksi päästä eroon Ruotsista ja liittyä autonomisena suuriruhtinaskuntana osaksi Venäjän keisarikuntaa.

Varmaa oikeata vastausta ei tietenkään ole, koska historia ei anna mahdollisuutta katsoa toteutuneen sijasta toista korttia. Suomi ei myöskään ollut 200 vuotta sitten sodan varsinainen pääkohde. Kysymys oli suuresta geopoliittisesta järjestelystä Euroopassa. Sodalla Aleksanteri ja tämän kanssa Tilsitissä liittoutunut Napoleon halusivat painostaa Ruotsin mukaan mannermaansulkemukseen Englantia vastaan.

Suomen irtautuminen Ruotsista voidaan liittää osaksi Suomen valtiollista kehitystä, joka huipentui itsenäistymiseen joulukuussa 1917. Keskeistä Suomen tulevalle tielle oli se, että Aleksanteri I antoi Suomelle autonomian ja oikeuden säilyttää ja kehittää Ruotsista peräisin olevaa lainsäädäntöä ja läntistä arvopohjaa. Näin Suomi saattoi säilyä läntisenä maana myös Venäjän osana, kun toisissa oloissa vaihtoehtona olisi ollut suistua Venäjän nieluun, josta pääsy itsenäiseksi kansakunnaksi olisi ollut paljon koettua vaikeampaa.

Ruotsin valtakunnan osana Suomen asema ei olisi ollut yhtä vahva ja todennäköisyys, että Suomi olisi ruotsittunut olisi ollut melkoisen suuri. Jääminen merkitystään ratkaisevasti menettäneen entisen suurvallan Ruotsin osaksi ei myöskään olisi ollut kovinkaan houkutteleva vaihtoehto.

Suomen sota on monelle suomalaiselle runebergiläisyyden värittämä myyttinen sankarikertomus. Sodan tuntoja välittävät ”Vänrikki Stoolin tarinat” ovat osa suomalaista mytologista sankaruutta, joka syntyi uudelleen Väinö Linnan ”Tuntemattomassa sotilaassa”. Suomen sodan todellisuus oli – kuten aina – kuitenkin toinen kuin vänrikin tarinoissa. Sitä todellisuutta on Ilkka Malmberg kuvannut kirjoitussarjassaan Helsingin Sanomissa erinomaisesti.

Suomen sotaa voi hyvin muistella nyt, kun siitä on kulunut 200 vuotta. Muuan ruotsalainen tiivisti juhlinnan kerran seuraavasti: kai Suomen kannattaa muista sotaa kerran 200 vuodessa, kun täällä joka vuosi muistetaan sitä, että Suomesta ei tullut Neuvostoliiton osaa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi