Suuren kertomuksen puuttuessa

Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg on tunnettu ja tunnustettu yhteiskunnallinen keskustelija. Viime torstaina Hallberg osallistui Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa seminaariin, jossa pohdittiin, voidaanko laatujournalismi ja sen yhteiskunnallinen tehtävä pelastaa. Seminaarin otsikkoa voi pitää turhankin dramaattisena, sillä sehän sisältää ajatuksen, että meneillään oleva internetin ja talouskriisin synnyttämä murros olisi todella vakavasti uhkaamassa journalistisen sisällön laadukkuutta. Mutta ongelmia journalismissa tietenkin on, sitä en yritä kiistää.

Hallbergin ajatuksissa journalismin tehtävä yhdistyy suureen kertomukseen, jossa monimutkaiset asiat yhdisteltäisiin ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Median uhkatekijäksi Hallberg katsoi, aivan oikein, sortumisen samanlaiseen "lyhytjänteiseen rahan ja julkisuuden tavoitteluun kuin on käynyt talouden ja politiikan toimijoilla". Vaikka media ja journalismi eivät ole sama asia, onko journalismikin ajautumassa talouslaskelmien ja lukijoiden odotusten puristukseen, Hallberg kysyi.

Yhdeksi johtolangaksi tulevaisuuden journalismille Hallberg tarjosi Philip Cernyn jo vuonna 1990 esittämää väitettä, että hyvinvointivaltiosta on siirrytty kilpailuvaltioon. "En tarkoita näitä käsitteitä. Kilpailuvaltio ei ole fyysinen tila vaan pikemminkin kuvaus ideologian muutoksesta. Tilaa saavat markkinavoimat, hallinnon keventämishankkeet ja tuottavuusohjelmat."

Journalismin tehtävät Hallberg listasi seuraavasti: "Laatujournalismia tarvitaan kehityksen analysointiin: miten ideologian painottuminen markkinavetoisuuteen ja taloudellisten mittareiden korostumiseen vaikuttaa hyvinvointiyhteiskuntaan? Toisaalta talouskriisi on vaatinut suurempaa julkisen vallan panostusta ja regulaatiota, toisin sanoen kansallisvaltioiden investointeja ja velkaantumista."

"Kun markkinat vähitellen elpyvät, tuleeko valtioista entistä enemmän maksumiehiä ja velallisia ja heilahtaako heiluri sitten vieläkin pitemmälle markkinoiden puolelle? Politiikan toimijoilta toivoisi kaukonäköisiä linjauksia, joita laatujournalismi kriittisesti arvioisi, haastaisi päättäjät tulevaisuuden pohdiskeluun. Tällä hetkellä katseet eivät kanna tulevaisuuteen", Hallberg sanoi.

Hallbergin puhetta kannattaa kuunnella, sillä journalistisessa sisällössä on aina parantamisen varaa. Kannattaa myös pohtia, onko todella niin, että viestimet eivät pysty vastaamaan riittävästi kysymykseen, millaisessa maailmassa elämme. Hallberg poimi esimerkiksi finanssikriisin, jossa esiin nousee antiikin lausuma "esse, non videri": on parempi olla jotain eikä vain näyttää siltä. Yhteisenä piirteenä talouskriisin, politiikan kompastelun ja kansainvälisten katastrofien taustalla Hallberg näki mielikuvien erkaantumisen todellisuudesta.

Kulissien sortuminen avasi nähtäville myös finanssikriisin raadollisuuden, holtittoman lainanannon ja pyramidihuijauksen. Samalla paljastui valvonnan ja todellisuuden ammottava kuilu. Osoittiko se vain politiikan ja talouden ongelmia vai samalla myös julkisuuden jälkijättöisyyttä, Hallberg kyseli.

Aivan ytimeen Hallberg osui seuraavassa: "Journalismiin kohdistuu aina kysymys, eikö asioista ollut tietoa vai eikö tietoa osattu oikein arvioida ja asettaa taustaansa. Suomessa on helppo sanoa, että finanssikriisin alkutahdit lyötiin valtamerten takana. Mutta on meilläkin kriisejä, tipoittain paljastuvia talouden ja politiikan kyseenalaisia kytkentöjä. Kaikki ei vieläkään ole vakuuttavasti asettunut. On hyvä, että vaalirahoitustakin ja politiikan moraalia ravistellaan. Näen ongelmia siinä, jos asiat jäävät taustalle ja keskustelu entisestään vaimenee."

Hallberg kehotti journalisteja miettimään, missä mennään suomalaisessa yhteiskunnassa ja mikä on tulevaisuuden visio. Vallankäyttöä pitää seurata ja tarjota henkilö- ja mielikuvien sijasta syvempää otetta. Globalisaatio ja valtion roolin muutos ovat hänen mukaansa sellaisessa murroksessa, jossa tarvitaan journalismia.

Hallberg tarjosi journalisteille huoneentaulun, jossa on tärkeitä huomioita kaikille alalla työskenteleville. Jokainen laatuviestin varmaan hakee omia keinojaan vastata kysymyksiin. Vastauksia voi olla vaikea löytää, mutta joka tapauksessa pitää yrittää. Vakavasti otettavan viestimen tehtävänä on etsiä yhteiskunnassa irrallaan ja idullaan olevia asioita; langanpäitä, joita yhteen solmimalla löytää kehityksen alavirtauksia; asioita, jotka kaikille ovat viiden vuoden päästä itsestäänselvyyksiä mutta jotka vielä ovat näkymättömissä. Vastaisuudessa tarvitaan yhä enemmän kykyä ja taitoa yhdistellä asioita, analysoida, esittää mielipiteitä, syventää ja kyseenalaistaa. Hyvä sanomalehti vastaa myös niihin kysymyksiin, joita lukija ei edes osaa kysyä.

Jos journalismi näissä talouskriisin oloissa pystyy edes pieniltä osin vastaamaan näihin vaatimuksiin, välittyy lukijalle, katsojalle ja kuulijalle myös Hallbergin kaipaama suuri kertomus. Silloin kansalainen paremmin ymmärtää, millaisessa maailmassa ja ympäristössä hän elää. Silloin kansalainen on hyvin informoitu, ja se on hänen oikeutensa demokraattisessa yhteiskunnassa.

Journalismia on monenlaista. On hyvää ja laadukasta journalismia, ja on journalismia, joka on hutiloivaa ja huonoa. Kuluttajalla on oikeus valita, millaisesta journalismista hän on halukas maksamaan.

Ilmaisten uutisten aikakaudella hyvä ja laadukas journalismi menestyy, jos sillä on riittävät voimavarat ja jos se ei unohda lukijaansa, katsojaansa tai kuulijaansa, pitää kiinni yhteiskunnallisesta tehtävästään mutta pystyy silti tarjoamaan kuluttajilleen myös mahdollisuuden viihtyä hyvin toimitetun sisällön parissa.

Helsingin Sanomat | hs.online@hs.fi