Syliin pyrkinyt uimaripöllö herkisti kokeneen melojan

Kaupunki
 
Pentti Taskinen
Pentti Taskinen löysi hiiripöllön räpiköimässäTuusulanjärvellä.
Pentti Taskinen löysi hiiripöllön räpiköimässäTuusulanjärvellä.

Viluinen hiiripöllö teki kokeneen melojan retkestä ainutlaatuisen sumuisena sunnuntaina Tuusulanjärvellä.

Hyryläläinen Pentti Taskinen meloskeli hiljalleen vastarannalta kohti kotia tiheässä sumussa, kun huomasi keskellä järveä jonkin eläimen uivan vierellään. Taskinen meloi uteliaana lähemmäksi ja hämmästyi.

Kylmässä vedessä pinnisteli hiiripöllö. Sen voimat näyttivät olevan hiipumassa.

Kanootin nähdessään lintu yritti ensin karkuun, mutta aika voimattomasti.

"Se oli ihan poikki, ja se kääntyi sitten minua päin ja näytti yrittävän kyytiin", Taskinen kuvailee.

Pentti Taskinen
Taskinen nosti kylmästä hytisevän eläimen kanoottinsa nokkaan.
Taskinen nosti kylmästä hytisevän eläimen kanoottinsa nokkaan.

Häkeltynyt Taskinen nosti pöllön kanootin kannelle, missä lintu tuijotti häntä hytisten kuin horkassa. Hiiripöllö ei ole mikään vesilintu, joten likomärkä otus oli kaikesta päätellen hiipumassa kylmyyteen.

"Se ryömi minua kohti ja pyrki syliin. Se painui pelastusliivin väliin, minulla kun ei ollut vetoketju kiinni. Siinä se sitten pysytteli rantaan asti", Taskinen kertoo.

Ilmeisesti varsin kokenut ja kovakuntoinen ulkoilija kuvailee herkästi, miten lintu ei yhtään pyristellyt syliin päästyään.

Pentti Taskinen
Lintu ryömi kanootin nokasta Taskisen syliin lämmittelemään.
Lintu ryömi kanootin nokasta Taskisen syliin lämmittelemään.

Taskinen päätti oikaista järven keskeltä Halosenniemen museolle, koska järven Hyrylän puoleiseen päätyyn oli liian pitkä matka. Vaikka pöllö oli lämpimässä, se oli yhä likomärkä.

Halosenniemessä pöllö sai lämpimän vastaanoton. Jo rannassa espoolainen museovieras nosti hiiripöllön Taskiselta, joka tasapainotteli kajakkiaan laituriin. Museon opas, kuvataiteilija Jenni Forssén etsi pöllölle pahvilaatikon, jossa uimari sai alkaa kuivatella itseään rauhassa museon kellarissa. Ensin se lämmitteli eteisessä lämpimän uunin vieressä museovieraan taskussa. Taskinen jatkoi matkaa, pöllö oli hyvissä käsissä.

SUSANNA KEKKONEN
Halosenniemen (kuvassa) museon opas Jenni Forssén vei pöllön lämmittelemään sisätiloihin.
Halosenniemen (kuvassa) museon opas Jenni Forssén vei pöllön lämmittelemään sisätiloihin.

Työvuoron jälkeen Forssén vei hiiripöllön kotiinsa Järvenpäähän. Varastosta löytyi vanha hamsterihäkki, jonka Forssén siirsi eteiseen. Hän peitti häkin pyyhkeellä, jotta lintu sai olla rauhassa.

"Annoin jauhelihaa, mutta ei syönyt, eivät kai ne tällaisessa tilanteessa. Ennen yhdeksää se alkoi pitää meteliä. Kun käytiin katsomassa, se sähisi ja piti sellaista erikoista ääntä muutenkin", Forssén kuvailee. Oli ilmeisesti aika päästää lintu omaan elementtiinsä.

Forssénin tontin laidalla oli tilaa, ja siellä pöllö nousi ensin turvapaikkana olleen muovilaatikon reunalle ja sitten komeasti siivilleen. Eikä palannut.

"Se oli aivan ainutlaatuinen kokemus", Taskinen muistelee HS:lle muutama päivä onnellisesti päättyneen draaman jälkeen.

Taskinen, 61, on kokenut luonnonkävijä, joka on tänäkin vuonna melonut 1 400 kilometriä, järvien lisäksi myös merellä. Myös keskiviikkona päivällä hän oli kiikaroimassa lintuja Inkoossa. Silti kohtaaminen sitkeän pienen uimarin kanssa teki häneen syvän vaikutuksen.

"Olihan se hirveän hieno juttu", Taskinen hymähtää.

Hän jäi vielä pohtimaan, miten pöllö oli päätynyt järveen.

"Tuli mieleen, että se oli eksynyt sumussa keskelle järveä. Lintubongarit, joille soitin, pohtivat varisten ehkä ajaneen sen järvelle", Taskinen miettii.

Toisaalta hiiripöllöillä on tänä vuonna ollut iso muutto, joten tuimia tuijottajia on muutenkin ollut paljon liikkeellä.

Hiiripöllön tapauksesta kertoi ensin Suomen Luonto.