Torstainen puoli yhdentoista vuoro Tallink Siljan Superstar-laivalle Tallinnaan on lähes loppuunmyyty.

Yli kahdentuhannen matkustajan joukossa on satoja suomalaisia työmatkalaisia. Yksi heistä on johtajana taloushallintotehtävissä toimiva Päivi Iskanius.
Hän istuu laivan kahvilassa ja käy läpi työsähköpostiaan. Tosin verkkoyhteys avautuu tänään hitaasti.

"Tavallisesti matkan ajan voi käyttää tehokkaasti työasioihin," Iskanius tuskailee.

Iskanius on menossa Tallinnaan tapaamaan Stora Enson sinne perustaman taloushallinnon palvelukeskuksen väkeä.

Liivalaia-kadulla sijaitsevassa toimistossa työskentelee viisikymmentä henkeä, pääosin nuoria, koulutettuja virolaisia. Joukossa on myös niitä, joiden jompikumpi vanhemmista on suomalainen.

"Virolaiset oppivat todella helposti kansainvälisen työkulttuurin", Iskanius kehuu alaisiaan.

Kansainvälisyys onkin perusvaatimus palvelukeskuksessa: Sen helpdeskiin tulee soittoja ympäri Eurooppaa. Niihin vastataan suomeksi, ruotsiksi, viroksi, saksaksi, venäjäksi ja tietysti englanniksi.

Stora Enso perusti palvelukeskuksensa Tallinnaan toista vuotta sitten, eikä yhtiö ole yksin. Joka vuosi sadat suomalaiset firmat lähtevät samaan suuntaan.

Metsäyhtiön lisäksi muiden muassa Fortum ja Kone Cranes perustivat hiljattain kumpikin oman taloushallinnon palvelukeskuksensa Suomenlahden eteläpuolelle.

Suurten suomalaisyritysten rantautumista naapurimaan pääkaupunkiin ovat helpottaneet Viron jäsenyys Euroopan unionissa ja rahaliitossa.

Tänä vuonna vauhdin ennustetaan kiihtyvän entisestään. Suomalais-eestiläinen kauppakamari arvioi, että nyt Virossa toimivien 450 tytäryrityksen joukkoon liittyy kymmenittäin uusia firmoja. Mukana on kokonaisia tehtaita.

Yksi uutta tehdasta Viroon perustavista suomalaisyrityksistä on Lappset. Rovaniemeläinen leikkipaikkavälineiden valmistaja käynnistää uutta tehdasta Laagriin, 15 kilometrin päähän Tallinnan keskustasta.

"Sijoittamispäätös tehtiin reilu vuosi sitten. Sen puolesta puhuivat Viron valtion tarjoamat verohelpotukset ja maan Suomea alempi palkkataso", tuotantopäällikkö Jouko Alasuutari kertoo.

Laagrissa ahertaa jo parikymmentä metallimiestä kahdessa vuorossa. Kun kaikki koneet on asennettu maaliskuussa, palkattujen määrä kasvaa 30–35:een.

Sen jälkeen metalliosilla täyteen pakatut rekat lähtevät entistä useammin kohti Tallinnan satamaa ja Suomea.

Tallinnan-laivalla, Päivi Iskaniuksen naapuripöydässä napsahtaa.

Rakennusmies Heiki Lepik on vaihtanut kännykkänsä suomalaisen sim-kortin tilalle virolaisen. Saman tekee viikoittain lähes 30 000 Suomenlahden pohjoispuolella työssä käyvää virolaista.

He kantavat kotiin paitsi sim-korttinsa, myös merkittävän summan rahaa. Pelkästään Uudellamaalla pysyvästi asuvat ja keikkaa tekevät tienaavat vuodessa 540 miljoonaa euroa.

Lepik soittaa vaimolleen Terjelle. Lyhyen puhelun jälkeen syntyy sopimus, että isä hakee päiväkodista poikansa Danverin, 2. Tytär Dolores, 10, palaa itse koulusta ja odottaa jo kotona.

Lepik on sukkuloinut Suomeen yhtäjaksoisesti vuodesta 2001 lähtien.

"Teen kaikkea paitsi sähkötöitä. Kertaakaan en ole ollut työttömänä", hän myhäilee.

Tallinnalainen Lepik tulee tällä kertaa Lahdesta, jossa hän on suomalaisen Aja Rakennus Oy:n palkkalistoilla. Kymmenen työntekijän firma rakentaa omakotitaloja.

Yhtiö on järjestänyt Lahdesta vuokrakaksion, jossa Lepik asuu kaverinsa kanssa.

Koti pysyy Tallinnan liepeillä, sillä vaimolla on vakituinen työpaikka kaupungin pelastuslaitoksella. "Työpaikan vuoksi hän ei halua muuttaa Suomeen."

Kuulutus ilmoittaa laivan olevan satamassa kymmenen minuutin kuluttua. Lepik siirtyy autokannelle farmarinsa rattiin.

Koti on enää lyhyen automatkan päässä.