Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

”Te annoitte meille kaiken” – ruokayrittäjä Mr Hau tuli pakolaisena Suomeen ja nyt hän maksaa takaisin

Vietnamilainen Pham Van Hoc pakeni lapsena Suomeen. Nyt ”Mr Hau” tunnetaan Helsingissä ruuistaan.

Kaupunki
 
Leif Rosas
Pham Van Hoc myy noutoruokaa Helsingin keskustassa Postitalon K-supermarketissa.
Pham Van Hoc myy noutoruokaa Helsingin keskustassa Postitalon K-supermarketissa. Kuva: Leif Rosas

Kluuvi

Kun Pham Van Hoc saapui lapsena perheineen pakolaisena Suomeen vuonna 1983, se oli pitkällisen suostuttelun tulos.

Van Hocin perhe oli paennut kommunistisesta Vietnamista kolme vuotta aiemmin ja asunut muutaman vuoden Malesiassa sijainneella pakolaisleirillä.

Leirillä työskennelleet Suomen Punaisen Ristin työntekijät olivat monesti pyytäneet perhettä lähtemään Suomeen uusimman proteesiteknologian vuoksi: Pham Van Hocin isä invalidisoitui Vietnamin sodassa taistellessaan Pohjois-Vietnamin kommunistisia joukkoja vastaan.

Vaikka kommunistihallitus oli takavarikoinut perheen omaisuuden, Pham Van Hocin isä pysyi tiukkana. Juuri kommunisteistahan he halusivat päästä eroon, ja Suomi oli Neuvostoliiton naapurimaa.

”Etsimme vapautta. Emme halunneet elää hulluudessa”, kertoo nyt 45-vuotias Pham Van Hoc Helsingin Postitalon K-supermarketissa. Hän myy täällä valmistamaansa noutoruokaa ja pitää salaattibaaria.

Van Hoc tunnetaan tuttavallisemmin nimellä Hau, ja hänen ruokasarjansa on nimeltään Mr Hau.

”Punaisen Ristin ihmiset olivat niin ystävällisiä, että lopulta halusimme tulla Suomeen”, kertoo Van Hoc.

Leif Rosas
Pham Van Hoc myy noutoruokaa Helsingin keskustassa Postitalon K-supermarketissa.
Pham Van Hoc myy noutoruokaa Helsingin keskustassa Postitalon K-supermarketissa.

Ensimmäiset tunnelmat Suomesta ovat tuttuja monien pakolaisten kertomuksista: Helsinki-Vantaan lentoasemalla oli kylmää, pimeää ja satoi lunta.

Van Hocia se ei kuitenkaan häirinnyt.

”Vaikka oli synkkää eikä ketään näkynyt missään, sydämessäni tunsin saapuneeni kotiin.”

Ensimmäinen asunto löytyi Espoon keskuksesta, ja kotouttaminen sujui onnistuneesti.

”Siihen aikaan meitä kohdeltiin niin hyvin! Saimme apua ihan kaikessa: neuvottiin jopa rahan käytössä ja pukeutumisessa. Te annoitte meille kaiken.”

Van Hoc kertoo päättäneensä jo lapsena, että haluaa maksaa takaisin kaiken suomalaiselta yhteiskunnalta saamansa.

”Vaikka en ollut hyvä koulussa, aloin opiskella. Asetin itselleni tavoitteen, että voin työllistää vuodessa 5–10 ihmistä.”

Van Hoc suoritti lukion ja armeijan. Sitten hän avasi Itä-Helsingin Kurkimäkeen Siwa-ketjuun kuuluvan ruokakaupan, joka menestyi hyvin. Aikaansaavalle miehelle tarjottiin pian töitä muualtakin.

”Siitä lähtien, kun ihmiset huomasivat, että saan tuloksia aikaan, minulle on tarjottu niin paljon töitä kuin olen jaksanut tehdä. Yksi asia on johtanut toiseen.”

Ruokakaupan jälkeen Van Hoc avasi ravintola Ky Namin Puotilan ostoskeskukseen, perusti siivousfirman ja alkoi konsultoida Aasian markkinoille pyrkiviä liikemiehiä.

”Kun perustin ravintolan, ihmiset sanoivat, että ethän sinä ole kokki. En olekaan. Mutta kun maistan ruokaa, osaan arvata, mitä siinä on”, Van Hoc kertoo.

Kerran Ky Namiin tuli asiakas, joka olisi halunnut sushia. Sitä ei ollut listalla, mutta Van Hoc pyysi naista tulemaan kahden viikon päästä uudelleen.

”Menin heti kirjastoon, ja lainasin pari sushikirjaa. Harjoittelin sushin tekemistä kotona kaksi viikkoa. Sitten pyysin sushin päälle ymmärtäviä kavereita kylään. Kun he maistoivat sushiani ja nostivat peukun pystyyn, otin sushin myyntiin Ky Namiin.”

Yksi suositun Ky Nam -ravintolan vakioasiakkaista oli kauppias Aki Luomanen, joka piti Konalassa K-kauppaa. Hän pyysi Van Hocia toimittamaan sushia kauppaansa, ja sushi saavutti asiakkaiden keskuudessa suuren suosion. Kun Luomanen siirtyi pitämään Postitalon uutta K-ruokakauppaa, hän pyysi Van Hocia mukaansa.

Van Hoc vaimoineen suostui. Perhe joutui kuitenkin luopumaan Puotilan ravintolasta jaksaakseen hoitaa myös iäkkäitä vanhempiaan kotona.

Hau, kai sinulla sentään on joku luuranko kaapissa?

”Kyllähän täällä sanotaan, että olen kiero vanha kettu”, Van Hoc nauraa.

Sitten hän vakavoituu.

”Kun ihminen tulee köyhistä ja epätoivoisista oloista, varastelu voi olla ihan tuttua. Tultuani Suomeen ja huomattuani, miten hyvin asiat täällä ovat, päätin jättää kaiken sellaisen.”

”Toki olen jämpti, ja ajattelen aina tulosta. Bisneksen tekeminen on kuin sotaa: jos et tapa, sinut tapetaan. Mutta huijaamista en harrasta.”

Kauppias Aki Luomanen nauraa kysymykselle Van Hocin kaappiluurangoista.

”Kyllä Haulla varmaan jotain luurankojakin on, mutta ei hän ainakaan vielä niistä ole kärähtänyt. Juhlia hän kyllä osaa ihan suomalaiseen tyyliin, jos se lasketaan.”

Van Hoc mainitsee polveensa sattuvan pitkäksi venyneen illan takia.

”Mutta mieleni on rauhallinen”, hän virnuilee. ”Olen saavuttanut tavoitteeni. Jos joku haukkuu pakolaiseksi, niin ei kiinnosta.”

Mitä mieltä Pham Van Hoc on Suomen tämän hetken pakolaistilanteesta?

”Mielestäni kotouttamiseen pitää todella panostaa. Samoin pakolaisten tulee sitoutua kotouttamiseen sataprosenttisesti. Jos ei sitoudu, ei pitäisi saada rahaa penniäkään”, hän sanoo.

”Ei ole hyvä, jos Suomella on maine maana, josta saa helppoa rahaa.”

Oikaisu 30.12.2015 kello 15:57: Pham Van Hoc ei ollut kahdeksanvuotias saapuessaan Suomeen, kuten jutussa alun perin väitettiin. Sen sijaan Pham Van Hoc oli kahdeksanvuotias lähtiessään Vietnamista.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat