Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Engelin helmi puhdistettiin syljellä ja saippualla – historiallinen Kansalliskirjasto aukeaa taas

Yksi Suomen kauneimmista rakennuksista, Carl Ludvig Engelin suunnittelema Kansalliskirjasto kunnostettiin saippualla ja syljellä.

Kaupunki
 
http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/67ade0289048d91682ca741a2562126d0c71d053-2372095-hs_kansalliskirjasto_050116_06.jpg
Katso miltä näyttää yksi Suomen merkittävimmistä rakennuksista peruskorjauksen jälkeen
Tältä näyttää korjattu Kansalliskirjasto ilman kirjoja. Jokainen pinta on huolella puhdistettu vanhaa kunnioittaen. Lisäksi Kansalliskirjastoon on jätetty muistumia vuosisadan takaa. Vaaleanpunaisen sisääntuloaulan seinässä on pintoja, jotka näyttävät siltä, että ne on unohdettu maalata. Näin ei kuitenkaan ole.
Fakta

Maailmankuulua arkkitehtuuria

  Kansalliskirjasto on Carl Ludvig Engelin suunnittelema.

  Kirjasto valmistui vuonna 1840 ja otettiin käyttöön vuonna 1845.

  Rakennuksen nykyinen koristemaalaus on toteutettu arkkitehti Frans Sjöströmin johdolla Engelin luonnosten pohjalta. Toteutuksesta vastasivat koristemaalarit C.H Carlsson ja S. Falkman. Pohjoissalissa on 1904 Magnus Enckellin vuonna 1904 tekemä "Kulta-aika".

  Arkkitehti Gustaf Nyström suunnitteli kirjaston laajennusosan, joka valmistui vuonna 1906. Puolipyöreä lisäosa sai nimen Rotunda.

  Kansalliskirjasto avataan yleisölle 1.3.2016.

  Kansalliskirjaston ylikirjastonhoitajana toimii professori Kai Ekholm.

Tämä hetki on historiallinen: Kansalliskirjasto alastomana, ilman nidettäkään.

Muinaiset arabiankieliset käsikirjoitukset, keskiaikaiset pergamentit, nuottivihkot, kartat ja postimerkkikokoelmat ovat kellarissa turvassa. Myös kirjaston päärakennuksen tiloista on viety kirjoja väistötiloihin, kaikkiaan kolme hyllykilometriä pelkkiä kirjoja.

Nyt on ainutlaatuinen mahdollisuus tutkia tyhjien hyllyrivien paljastamaa käsityöjälkeä 1800-luvulta. Pöly on pyyhitty pois. Yhtäkään rasvaista sormenjälkeä ei näy.

Osa hyllylevyistä on kirjojen painosta kuopalle painuneita, osa mutkalle kiertyneitä.

Jokainen alkuperäinen hyllylevy onkin palautettu takaisin omalle paikalleen, sillä ne eivät sovi mihinkään muuhun paikkaan.

Mika Ranta
Pääsalin Tuomiokirkon puoleinen fresko.
Pääsalin Tuomiokirkon puoleinen fresko.

Tällaiseen arkkitehtuurin aarteeseen, kulttuurihistorian helmeen ei kajota miettimättä. Rakennus on mainittu yhtenä Euroopan kauneimmista kirjastoista.

Sen uusklassinen arkkitehtuuri itsessään ruokkii tiedonjanoa, kuvailee Euroopan historian professori Laura Kolbe Helsingin yliopistosta.

”Kirjasto sitoo meidät osaksi eurooppalaisen sivistyksen perintöä. Ja tietenkin yhtä tärkeää on sen tehtävä muistiorganisaatioina. Sieltä löytyy mittaamattoman arvokkaita kulttuuriaarteita, kuten keskiaikaisia käsikirjoituksia, vanhoja karttoja ja nuottivihkoja mutta myös suomalaiseen kulttuurielämään liittyviä henkilöiden ja järjestöjen arkistoja,” Kolbe sanoo.

Kirjaston kunnostustöissä on kulunut kaksi vuotta ja sitä on edeltänyt pitkällinen aivotyö.

Rakennus on saanut peruskorjauksen yhteydessä uudenaikaisen ilmastoinnin ja sähköt sekä automatisoidut ovet. Kellarikerroksessa on sahattu peruskalliota ja rakennettu uudet naulakko- sekä wc-tilat. Kaikkiaan korjaustyöt ovat tulleet maksamaan noin 19 miljoonaa euroa.

Jokainen pienikin yksityiskohta on huolella tutkittu.

Mika Ranta
Rakennustutkija Kati Winterhalter
Rakennustutkija Kati Winterhalter

Kunnostuksesta vastanneet arkkitehti Pauno Narjus ja rakennustutkija Kati Winterhalter katsovat nyt tyhjässä kirjastossa kättensä jälkeä pelonsekaisella jännityksellä.

”Tämä on yksi Engelin hienoimmista rakennuksista, ehkä hienoin ja yksi Suomen kauneimmista”, Narjus huokaa.

”Tällaisessa pitää tehdä valintoja, kunnioitetaanko alkuperäistä teosta vai jätetäänkö eri aikakausien kerrostumat. Me valitsimme monessa kohtaa alkuperäisasun. Aina löytyy niitä, joiden mielestä olisi pitänyt tehdä toisin.”

Mika Ranta
Alakerran uuteen tilaan on jätetty peruskalliota näkyviin.
Alakerran uuteen tilaan on jätetty peruskalliota näkyviin.

Alkuperäiset ovat esimerkiksi lehterin lankkulattiat, jotka paljastuivat 1980-luvun kokolattiamaton alta.

Lattian värisävystä ei aluksi ollut mitään tietoa, mutta kuin sattuman kaupalla hyvin säilynyttä vanhaa lattiaa löytyi pieniä siivuja kirjahyllyjen siirtämisen yhteydessä.

”Niissä oli säilynyt hyvä maalipinta. Alkuperäisväri on ollut ehkä vielä hieman tätä sävyä keltaisempi”, Winterhalter miettii uudelleen maalattuja lankkuja.

Suurin muutos aiempaan ovat kaksoisovet, jotka avaavat suoran näköyhteyden lukusalien ja kupolisalin välille.

Mika Ranta
Arkkitehti Pauno Narjus
Arkkitehti Pauno Narjus

Lukusalin lehteriltä näkyy nyt rakennuksen toiseen päätyikkunaan. Tämä yhteys oli Engelin suunnittelemassa rakennuksessa alunperin, mutta oviaukot rakennettiin umpeen 1980-luvulla.

”Tämä on hieno tilasarja”, Narjus sanoo ja viittaa edessä avautuvaa salien jonoa.

”Tässä on kauniit suhteet, kaunis valontulo ja kauniit värit.”

”Pinnat ovat aistiystävällisiä ja väreissä on enemmän väreilyä kuin tasavärisissä pinnoissa”, Winterhalter säestää.

Mika Ranta
Puuosia on kiillotettu ja putsattu myös syljellä.
Puuosia on kiillotettu ja putsattu myös syljellä.

Tätä kunnostustyötä on tehty kieli keskellä suuta. Kädessä on ollut vuoroin pieni pensseli tai pieni nuija.

Aikaa on kulunut kaikenlaiseen. Pitkällisen tutkimustyön tuloksena konservaattorit keksivät, että pylväiden kipsimarmoripinta kannattaa puhdistaa ja kiillottaa arkisella seoksella – saippuan, tärpätin ja veden sekoituksella, Winterhalter kuvailee.

Välillä on tarvittu luovuutta. Parvekkeiden puukaiteet on kiillotettu osittain konservaattoreiden syljellä.

Se puhdistaa ja kiillottaa pilaamatta alkuperäistä lakkapintaa tai historian tuomia kerroksia.

”Keinosylkeäkin taitaa olla myynnissä, mutta se aito kuitenkin on parempaa”, Winterhalter sanoo.

Mika Ranta / HS
Kansalliskirjaston remontissa on haluttu kunnioittaa rakennuksen alkuperäistä toteutusta.
Kansalliskirjaston remontissa on haluttu kunnioittaa rakennuksen alkuperäistä toteutusta.

Kattokupolin korjaaminen ja puhdistaminen oli myös hankalaa.

Kupoli sijaitsee 23 metrin korkeudessa eikä halkeamien löytäminen ollut helppoa, sillä niitä kaikkia ei voi silmällä havaita.

”Ennen kuin kupoli saatiin 1900-luvun alussa tuettua ulkoapäin, oli se jo alkanut vajota alaspäin. Suurin osa murtumista on syntynyt siinä vajoamisessa”, Winterhalter sanoo.

Murtumakohdat löydettiin lopulta kuulokorvalla.

Konservaattorit koputtivat kupolia milli milliltä ja koputteluäänten perusteella syntyi piirroskartta kupolista ja sen halkeamista. Pienimmät halkeamat täytettiin ruiskuttamalla ohuella injektioruiskulla massaa rakoihin.

Mika Ranta / HS
Kansalliskirjaston kupolisalin freskot ovat kuvataiteilija Severi Falkmanin taidonnäyte 1880-luvulta. Rakennuksen suunnitteli Carl Ludvig Engel.
Kansalliskirjaston kupolisalin freskot ovat kuvataiteilija Severi Falkmanin taidonnäyte 1880-luvulta. Rakennuksen suunnitteli Carl Ludvig Engel.

Pian Kansalliskirjasto on valmis vastaanottamaan kävijöitä. Ensin se täytyy kuitenkin pukea.

Yliopiston kellaritiloissa odottaa kotiaan kolme hyllykilometriä kirjoja. Ne kaikki on puhdistettu ja tarkastettu, yksi kerrallaan. Kolmannen kerroksen kirjat aiotaan palauttaa takaisin omille paikoilleen, nekin yksi kerrallaan. Siksi hyllyjen täyttäminen vie kuukausia.

Siihen asti paljaat hyllyt saavat hengähtää vielä hetken.

Mika Ranta / HS
Kansalliskirjaston pääsali.
Kansalliskirjaston pääsali.
Mika Ranta / HS
Pääsalin pylväskoristeet esittelevät 1800-luvun käsityöjälkeä.
Pääsalin pylväskoristeet esittelevät 1800-luvun käsityöjälkeä.
Mika Ranta / HS
Tyhjät hyllyrivistöt odottavat vielä kirjoja.
Tyhjät hyllyrivistöt odottavat vielä kirjoja.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat