Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Psykoosilääkkeistä rajut sivuvaikutukset potilaalle – ”En enää itse koe tunteitani”

Useita psykooseja sairastanut 32-vuotias nainen kertoo saaneensa psykoosilääkkeistä vakavia haittavaikutuksia. Hoitosuositusten mukaan lääkehoidolle ei kuitenkaan ole vaihtoehtoa.

Kaupunki
 
Nadja Fasolah
Marja Airio / Lehtikuva
Psykoosissa ihmisen todellisuudentaju hämärtyy ja vääristyy usein karkealla tavalla siten, että ihmisellä on vaikeuksia erottaa tosi epätodesta.
Psykoosissa ihmisen todellisuudentaju hämärtyy ja vääristyy usein karkealla tavalla siten, että ihmisellä on vaikeuksia erottaa tosi epätodesta. Kuva: Marja Airio / Lehtikuva
Fakta

Lääkkeillä vähennetään harhoja

 Antipsykoottiset lääkkeet eli psykoosilääkkeet ovat lääkeaineita, joita käytetään muun muassa skitsofrenian ja psykoosin hoitoon. Lääkkeiden tarkoituksena on vähentää ahdistuneisuutta, aistiharhoja, ajatushäiriöitä sekä levottomuutta ja näin mahdollistaa arjessa selviytyminen. Antipsykootit vaikuttavat tunne-elämää ja käyttäytymistä säätelevän limbisen järjestelmän kautta.

 Psykoosissa ihmisen todellisuudentaju hämärtyy ja vääristyy usein karkealla tavalla siten, että ihmisellä on vaikeuksia erottaa tosi epätodesta.

 Ei-elimellisellä psykoosilla tarkoitetaan psykoosia, joka ei johdu esimerkiksi kasvaimesta.

Lähde: Mielenterveyden keskusliitto, Terveyskirjasto

Venla sairasti ensimmäisen psykoosinsa kymmenen vuotta sitten asuessaan ulkomailla.

”Tajuntani räjähti yhdellä kertaa, rajulla tavalla. Samalla tuli päälle asioita, jotka ovat vieneet pitkän aikaa käsitellä –ja joita yhä käsittelen. En tiennyt mikä minulla oli, siitä ahdistus ja paniikki. En kyllä tiedä vieläkään”, Venla kirjoittaa sähköpostissa.

Venla päätyi psykiatrisen sairaalan osastolle. Diagnoosi oli ei-elimellinen psykoosi ja sittemmin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hänelle aloitettiin psykoosilääkitys.

Nyt Venla on 32-vuotias. Tällä hetkellä diagnoosi on skitsoaffektiivinen häiriö, jossa skitsofrenialle tyypillisiin psykoosioireisiin liittyy mielialaoireita, maanista kiihtyneisyyttä tai masennusta.

Hän saa lääkkeenä Abilify-injektion kerran kuukaudessa. Psykoosit ovat toistuneet sekä lääkkeiden kanssa että ilman.

Venla kertoo, että antipsykootit eli psykoosilääkkeet ovat aiheuttaneet hänelle lukuisia haittavaikutuksia, kuten lihomista, verenpaineennousua, hengenahdistusta, sähköiskuja, ihottumaa, lihasten nykimistä, jäykkyyttä, kuolaamista, näön sumentumista, pakkoliikkeitä, itsetuhoisia ajatuksia ja välinpitämättömyyttä.

”Tuntuu, että lääkkeet ovat aiheuttaneet enemmän haittaa kuin hyötyä. En enää itse koe tunteitani. Läheiset ihmiset ovat sanoneet minulle, että lääkkeet ovat muuttaneet myös persoonaani.”

Skitsofrenian Käypä hoito -suositusta mukana laatimassa olleen psykiatrian erikoislääkärin Jorma Oksasen mukaan lääkehoidolle ei ole skitsofreniassa vaihtoehtoa.

”Harhat ja sekavuus eivät häviä muilla hoidoilla. Psykoterapia voi auttaa masennukseen yhtä hyvin tai paremmin kuin lääkkeet, mutta psykoosilääkkeitä ei voi korvata terapialla. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei psykologinen hoito ja tuki olisi välttämätön osa hoitoa. Kenenkään hoito ei saa olla pelkkää lääkehoitoa”, Oksanen kirjoittaa sähköpostissa.

Venlalle on kokeiltu ECT-hoitoa eli sähköhoitoa ja lääkkeistä Abilifyta, Seroquelia, Mirtatzapinia, Olanzapinia ja Zeldoxia. Lääkitystä on vaihdettu haittavaikutusten vuoksi ja myös siksi, ettei sillä ole saatu toivottua tulosta.

”En aina tiedä, miksi lääkitystä on vaihdettu. Koen, että lääke hyödytti aluksi, mutta mielestäni mitään psykoosilääkettä ei tulisi käyttää pitkän aikaa. Tuntuu, että lääkitys pitää maton alla lakaistuna ongelmat ja tunteet, jotka on kohdattava.”

Lääkäreiden viestit lääkityksen jatkamisesta ja tarpeellisuudesta ovat olleet ristiriitaisia.

”Osa on ollut sitä mieltä, etten tarvitse lääkettä, osa määrää lisää. Itse en ole koskaan ajatellut, että söisin lääkkeitä loppuikäni”, Venla kertoo.

Lääkehuollon lehtori Alli Puiravan mukaan potilaalla on myös oikeus kieltäytyä lääkkeistä.

”Periaatteessa ihminen päättää itse asioistaan. Saattaa kuitenkin tulla tilanteita, kuten psykoosi tai itsetuhoisuus, joissa päädytään pakkohoitoon.”

Oksasen mukaan skitsofrenian ja muiden psykoosien sairaudenkulku on vaihteleva. Joskus oireet ovat pitkäaikaisia, ja silloin on hänen mielestään parasta käyttää lääkkeitä pysyvästi.

”Nykyisin sairaus saadaan yhä useammin talttumaan niin, ettei psykoosioireita enää tule. Silloin lääkitys voidaan yhteisestä sopimuksesta lääkärin kanssa lopettaa asteittain hyvässä seurannassa. Psykoosin uusiutumisalttius kestää kuitenkin ainakin kahdesta viiteen vuotta, eli lääkityksen lopettaminen ennen tätä aikaa ei yleensä ole turvallista.”

Oksanen huomauttaa kuitenkin, että pieni osa potilaista ei saisi uutta psykoosijaksoa, vaikka ei käyttäisikään lääkkeitä. Toistaiseksi ei kuitenkaan ole mitään keinoa tunnistaa kuka tähän ryhmään kuuluu ja kuka ei.

Puiravan mukaan lääkkeitä ei pidä koskaan syödä varmuuden vuoksi. Lääke tulisi lopettaa oikein ja yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa, koska elimistö on sopeutunut lääkkeeseen ja sen pitää sopeutua siitä pois.

”Tunnen kuitenkin henkilökohtaisesti ihmisen, joka onnistui lopettamaan lääkityksen itse. Mies oli vahvasti lääkitty psyykelääkkeillä. Yhtenä päivänä hän päätti, ettei tämä tule olemaan hänen loppuelämänsä. Hän lopetti kaikki lääkkeet, mutta lääkkeet ehtivät vammauttaa hänet pysyvästi. Mies ei saanut korvauksia mistään”, Puirava kertoo.

Oksasen mukaan nykyisin eniten käytettyjen psykoosilääkkeiden suurimmat haitat liittyvät painonnousun ja sokeritasapainon häiriintymisen riskiin. Niin sanotut ensimmäisen polven psykoosilääkkeet aiheuttivat usein ikäviä neurologisia sivuvaikutuksia, kuten vapinaa, jähmeyttä ja pakkoliikkeitä, jotka pahimmillaan saattoivat jäädä pysyviksi. Nykyisin tämän ryhmän lääkkeitä määrätään enää harvoin.

”Nykyisin psykoosilääkitystä pystytään säätämään niin paljon, että voidaan välttyä pysyviltä haitoilta. Mielestäni esimerkiksi skitsofreniassa lääkkeen ottamatta jättäminen ei ole hyvä asia, mutta olen huolissani psykoosilääkkeiden osalta siitä, että niitä käytetään aivan muihin tarkoituksiin kuin skitsofreniaan, esimerkiksi unilääkkeeksi. Olen nähnyt työssäni usein näin tehtävän”, Puirava sanoo.

Lääkkeestä pitäisi Puiravan mukaan olla aina enemmän hyötyä kuin haittaa. Monessa lääkkeessä on kuitenkin tavallista, että haittavaikutukset korostuvat aluksi.

”Kun ihminen tottuu lääkehoitoon, haitat alkavat vähentyä. Tällöin lääkkeen hyödyllinen vaikutus alkaa. Jos haitat ovat sietämättömiä eikä lääkityksestä ole apua, lääke toivottavasti vaihdetaan. Se on aika onneton tilanne, että lääkehaittaa ruvetaan lääkitsemään toisella lääkkeellä. Sellaiseen ei pitäisi mennä, mutta valitettavasti sitäkin näkee.”

Oksasen mukaan haittoihin vaikuttaa hyvin oleellisesti lääkkeen annos. Akuutissa vaiheessa sairaalassa tarvitaan enemmän lääkettä kuin jatkohoidossa. Lääkityksen aiheuttama merkittävä lihominen on haitta, johon hänestä tulisi puuttua.

”Yli seitsemän prosentin painonnousu on mielestäni liikaa, ja silloin tulisi vaihtaa valmistetta, jos mahdollista. Painonnousua voidaan joskus hillitä suun kautta otettavalla diabeteslääkkeellä. Uskoisin, että kaikille potilaille on räätälöitävissä sellainen lääkitys, joka on vaikuttava ja siedetty. Tämä vaatii hyvää yhteistyötä potilaan ja lääkärin kesken.”

Venla kokee, että lääkärit eivät ole ottaneet häntä todesta, kun hän on maininnut lääkkeiden haitoista.

”Minulla on skitsofreenikon leima otsassa. Pidetään potilasta luulotautisena tai oletetaan että kuuluu sairauteen, jos valittaa haitoista. Lääkkeiden vaikutusmekanismeista ei kerrottu mitään ennen lääkityksen aloittamista tai sen aikana. Ihmisellä on oikeus tietää mitä hän suuhunsa laittaa –varsinkin, kun on kyse vahvoista kemikaaleista.”

Puiravan mielestä Suomessa vallitsee kulttuuri, jossa lääkehaitoista ei saa puhua. Hänen mukaansa ihmiset tarvitsisivat enemmän ohjausta psyykenlääkkeiden käyttöön.

”Nykyään pystytään jo itse hakemaan tietoa lääkkeistä, joten olisi aika muuttaa keskustelua avoimemmaksi. Esimerkiksi Britanniassa on jo lääkäreille ohjeistuksia siitä, mitä asiakkaalle kerrotaan ja korostetaan, kun määrätään tiettyä lääkettä. Suomessa lääkärit kokevat lääkkeiden haittavaikutuksista puhumisen syytöksenä.”

Venla on itse useasti yrittänyt lopettaa lääkityksen, mutta siitä on seurannut pahoja oireita.

”Kemikaalien alasajo on kova rasite aivoille ja koko elimistölle. Lopettaminen on aiheuttanut syvää masennusta, itsetuhoisia ajatuksia, itkuisuutta ja hallusinaatioita. Tuntuu, että kaikki, mikä lääkkeillä on padottu sisälle, tulee ulos ja koko elimistö pettää. Tästä on seurannut erakoitumista.”

Venlalla ei ole ollut muuta mahdollisuutta kuin hakea taas apua mielenterveyspuolelta.

”Kun halusin vieroittautua lääkkeistä, jouduin diagnoosin takia suljetulle osastolle, jossa sain taas lisää lääkkeitä. Pakkohoidossa tuntui, että minut taivuteltiin suostumaan Abilify-piikkiin. Ajattelin, ettei pakkohoitopäätöstä muuten pureta.”

”Kukaan ei käytä mielellään lääkkeitä ja pidän inhimillisesti ymmärrettävänä, että joskus haluaa kokeilla, pärjäisikö sittenkin ilman. Psykoosipotilaita sairaalassa hoitava lääkäri näkee kuitenkin jatkuvasti potilaita, jotka ovat jättäneet lääkkeensä pois ja joutuneet pian uudelleen sairaalaan”, psykiatrian erikoislääkäri Oksanen sanoo.

Venla on vaihtanut paikkakuntaa useasti, toiveenaan uusi alku ja lääkkeetön elämä. Psykoterapia on auttanut häntä ja lisäksi hän on kokeillut vaihtoehtoisia hoitoja, kuten vyöhyketerapiaa.

”Siitä on ollut apua, mutta ehkä paras apu on oikean ystävän seura. Toivoisin sellaisia keskuksia, joissa hoitaja olisi oikeasti läsnä, kuuntelisi ja todella tahtoisi auttaa. Ei suljettuja osastoja. Minulla on työntekijät kotikuntoutuksen puolella, mutta lähinnä keskustelemme säästä. Se tuntuu ajanhukalta ja resurssien tuhlaamiselta”, Venla toteaa.

Tällä hetkellä Venla on määräaikaisella eläkkeellä ja keskittyy elämän pieniin iloihin. Hän aikoo ehdottaa lääkkeen lopettamista yhdessä hoitotahon kanssa seuraavalla lääkärikäynnillä.

”Lääkäreillä ei ole tietoa monen lääkkeen pitkäaikaisvaikutuksista. Miten voi ollakaan, jos uusi lääke tulee markkinoille ja lääkäri määrää sitä sinulle tietämättä mitä se esimerkiksi vuosikymmenessä tekee potilaalle. Tuntuu, että olen vain koekaniini, kun parempaa tietoa ei ole.”

Venlan nimi on muutettu asian arkaluontoisuuden vuoksi. Haastattelu toteutettiin sähköpostitse haastateltavan terveydentilan vuoksi. Toimittaja kuuluu Pääkaupunkiseudun Nuorten ääni -toimitukseen. Helsingin nuorisoasiainkeskuksen hankkeessa nuoret tuovat näkökulmiaan esille mediassa

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat