Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Selfieitä sadan vuoden takaa: valokuvat kertovat Helsingin arjesta 1900-luvun alussa

Oikeusministeriksi asti kohonnut Väinö Hakkila kuvasi 1900-luvun alussa satoja valokuvia. Hän esiintyi kuvissa usein myös itse.

Kaupunki
 
Väinö Hakkila
Väinö Hakkila rentoutuu riippukeinussa. Ei ole varmuutta siitä, onko laukaisinta painanut hän itse vai esimerkiksi hänen vaimonsa Hilja.
Väinö Hakkila rentoutuu riippukeinussa. Ei ole varmuutta siitä, onko laukaisinta painanut hän itse vai esimerkiksi hänen vaimonsa Hilja. Kuva: Väinö Hakkila
Kuka?

Väinö Hakkila (1882–1958)

 Sosiaalidemokraattisen liikkeen kärkijoukkoon kuulunut Väinö Hakkila oli Väinö Tannerin luottomies, ja hän nousi oikeusministeriksi Tannerin hallituksessa 1926. Hakkilalla ja Tannerilla oli myös yhteinen lakiasiaintoimisto.

 Hakkila on yksi Suomen pitkäaikaisimmista kansanedustajista. Hän toimi eduskunnan puhemiehenä toisen maailmansodan aikana.

 Hakkila oli yksi niistä suomalaisista, jotka tarjosivat yösijan vallankumousjohtaja V.I. Leninille. Lenin asui Hakkilan kortteerissa Vuorimiehenkadulla 1906.

 Lapuan liikkeen aktiivit muiluttivat Hakkilan vuonna 1930, kun eduskunta oli Sdp:n äänillä lykännyt kommunistilakien voimaantuloa. Hänet pahoinpideltiin ja pakotettiin istumaan muurahaispesässä.

Onko tämä riippukeinukuva varhainen selfie yli sadan vuoden takaa? Ainakin keinussa loikoileva mies on innokas valokuvauksen harrastaja, joka esiintyi usein omissa kuvissaan.

Emme kuitenkaan voi varmuudella tietää, onko kuvan ottanut riippukeinussa loikoileva Väinö Hakkila itse vai onko laukaisinta kenties painanut hänen vaimonsa Hilja.

Helsinkiläisestä oikeustieteen opiskelijasta Väinö Hakkilasta tuli 1900-luvun alkuvuosina innokas amatöörikuvaaja. Kolmijalalla tuetulla kamerallaan hän kuvasi lasinegatiiveille lähipiirinsä arkisia touhuja, matkakohteita kotimaassa ja Helsinkiä.

Sosiaalidemokraattisen liikkeen johtohahmoihin nousseen Hakkilan (1882–1958) valokuvausharrastus väheni hänen avioiduttuaan ja hiipui viimeistään silloin, kun hän nousi 1920-luvulla kansanedustajaksi, Tampereen kunnallispormestariksi ja lopulta oikeusministeriksi.

Hän otti usein kuvia sytytyslangan tai ajastimen avulla, jolloin hän ehti usein ystäviensä kanssa samaan ryhmäkuvaan hiihtoretkillä tai uimarannalla. Kuvat hän vedosti itse.

Varhaisten selfieiden teknisistä vaikeuksista kertoo Väinön ja hänen tulevan vaimonsa Hilja Ahjon kihlakuva vuodelta 1910. Väinö on ensin virittänyt sytytyslangan ja magnesiumjauheen valmiiksi, kiitänyt sitten sohvalle ja ottanut Hiljan kainaloonsa. Tuloksena on välitön hymy Hiljalta, ja jälkipolville eloisa muisto yli sadan vuoden takaa.

”Lasinegatiivit ovat äärimmäisen tarkkoja. Vaikka suurentaisi vain pienen osan negatiivista, sen sisältö on tunnistettavissa ”, kertoo isänsä kuvia järjestänyt Juha Hakkila, 94.

Väinö Hakkila
Väinö Hakkilan ja Hilja Ahjon kihlajaiskuvasta näkyy ohikiitävän hetken tunnelma. Väinö otti kuvan itselaukaisimella.
Väinö Hakkilan ja Hilja Ahjon kihlajaiskuvasta näkyy ohikiitävän hetken tunnelma. Väinö otti kuvan itselaukaisimella.
Jukka Gröndahl HS
”Lasinegatiivit ovat uskomattoman tarkkoja”, Juha Hakkila ihailee isänsä ottamaa kuvaa.
”Lasinegatiivit ovat uskomattoman tarkkoja”, Juha Hakkila ihailee isänsä ottamaa kuvaa.

Pikkuruisesta kuvan suikaleesta voi nykytekniikan avustuksella ilmaantua näkyviin koko mennyt maailma.

Kun Väinö Hakkila on ajan tavan mukaisesti kuvannut laajaa näkymää kesäisestä souturetkestä Lauttasaaren selällä, osasuurennos auttaa tunnistamaan ihmiset. Kuvassa ovat Väinön appivanhemmat Erik ja Engla Ahjo sekä heidän viisi tytärtään kaikki hienoissa pyhäpuvuissaan.

Väinö Hakkila on myös melkoisella varmuudella kuvannut Ahjojen lähipiirin joulunviettoa tapaninpäivänä vuonna 1908. HS julkaisi kuvan Helsingin joulunviettoa käsittelevässä jutussa joulukuussa (HS 13.12.).

Hakkila kuvasi Helsinkiä melko paljon. Hän ikuisti muun muassa työläisten mielenosoituksen Rautatientorilla suurlakkovuonna 1905, silakkamarkkinat samoihin aikoihin, lumista Esplanadin puistoa ja Korkeasaarta sekä uunituoreen Havis Amandan patsaan (1908), jota Hakkila kutsuu albumissaan vain ”Vallgrenin suihkukaivoksi”.

On kutkuttava ajatus, että teoriassa Hakkila olisi voinut kuvata myös Vladimir Iljitš Leniniä. Hakkila majoitti ”Müllerinä” esiintynyttä tulevaa vallankumousjohtajaa opiskelija-asunnossaan Vuorimiehenkadulla keväällä 1906.

Heikki Kario
Väinö Hakkilan lankomiehen Heikki Karion ottamassa valokuvassa Ahjon sisarukset Lempi (vas), Anna ja Hilja ovat saaneet uintiretkellä seuraa perheiden jälkikasvusta. Vedessä seisomassa Väinö Hakkila valkoinen kesähattu päässään.
Väinö Hakkilan lankomiehen Heikki Karion ottamassa valokuvassa Ahjon sisarukset Lempi (vas), Anna ja Hilja ovat saaneet uintiretkellä seuraa perheiden jälkikasvusta. Vedessä seisomassa Väinö Hakkila valkoinen kesähattu päässään.

Amatöörikuvaus oli vielä 1900-luvun alun Helsingissä melko harvinaista, muttei suoranaisesti tavatonta. Väinö Hakkilan lisäksi myös hänen lankonsa Heikki Kario ansioitui amatöörikuvaajana.

Karion pojantytär, historiantutkija Jaana Gluschkoff, on yrittänyt jäsentää isoisänsä mittavaa valokuvakokoelmaa, mutta kuvia on satamäärin eri albumeissa. ”Kuvissa ei juuri koskaan ole tietoja ihmisten nimistä tai siitä, missä kuva on otettu. Olemme serkkuni kanssa pitäneet nimikointisessioita, mutta työ on hidasta”, Gluschkoff kertoo.

Juha Hakkilan työtä on helpottanut, että hänen isänsä kirjoitti siistillä juristin käsialalla henkilöiden ja kuvauspaikkojen tietoja. Vuosiluvuista Väinö Hakkilakaan ei aina piitannut.

Parhaimmillaan amatöörikuvaajien kuvat ovat välittömiä ja eläväisiä, toisenlaisia kuin 1900-luvun jäykät studiopotretit.

Helsingin kaupunginmuseon kuva-arkiston päällikkö Riitta Pakarinen sanoo, että harrastus edellytti teknisiä taitoja ja jonkinlaista varallisuutta.

”Lasinegatiivien valottaminen etenkin sisäkuvissa oli hyvin vaativaa. Myös talvisissa ulkokuvissa lumen oikea valotus tuotti hankaluuksia.”

Harrastajien määrää ei ole tutkittu, mutta 1900-luvun alun Helsingissä heillä ei ollut ongelmia ostaa kuvien kehittämiseen tarvittavia kemikaaleja ja muita tarpeita. Vuoden 1907 osoiteluettelon perusteella muiden muassa Daniel Nyblinin Fotografiska Magasinet ja Karl Emil Ståhlbergin Atelier Apollo mainostivat kuvaustarpeita tilpehööreineen. Helsingin Sanomien vuoden 1908 jouluilmoittelussa Nyblin kertoi, että heillä on ”suuri varasto kaikenlaisia valokuvauskoneita”.

Väinö Hakkila
Kuva on voimakas suurennos lasinegatiivin kapeasta kaistaleesta. Alkuperäinen negatiivi ei ole säilynyt. Veneessä istuu koko Ahjon perhe, viisi tytärtä pyhäpuvuissaan, soutamassa Erik Ahjo ja Engla-rouva hänen edessään.
Kuva on voimakas suurennos lasinegatiivin kapeasta kaistaleesta. Alkuperäinen negatiivi ei ole säilynyt. Veneessä istuu koko Ahjon perhe, viisi tytärtä pyhäpuvuissaan, soutamassa Erik Ahjo ja Engla-rouva hänen edessään.

Ahjon pappa kävi töissä Tilgmanin kirjapainossa

Erik Johan Ahjon tarina olisi voinut olla hyvin toisenlainen, jos hän olisi jäänyt synnyinsijoilleen Sysmän Palvalan kylään.

Orvoksi jäänyt poika ei sitä tehnyt, vaan kulki jalkapatikassa Heinolaan, kenties sukulaisten luokse. Sieltä hänet lähetettiin opiskelemaan Polytekniseen kouluun Helsinkiin.

Sääty-yhteiskunnan murroksesta väitellyt Jaana Gluschkoff pitää isoäitinsä isän tarinaa hyvänä esimerkkinä sosiaalisesta noususta, joka oli mahdollista juuri 1800-luvun jälkipuoliskolla. Yhden sukupolven aikana tämä köyhistä oloista lähtenyt nuori mies kykeni koulutuksensa avulla hankkimaan hyvän työpaikan Tilgmanin kirjapainossa. Työ takasi mukavan asunnon Annankadulla ja hyvät edellytykset hänen lapsilleen.

Vapaa-aikanaan Ahjo harrasti kalastusta, johon häntä rohkaisi kirjapainon omistaja Ferdinand Tilgman. Kunnon patruunan tavoin Tilgman oli hankkinut Lauttasaaresta kalamökin, jossa painon työntekijät saattoivat selvitellä verkkojaan.

Ahjon tyttärenpoika Juha Hakkila muistaa, että joku isoisän kalakavereista olisi tarjonnut hänelle jopa talonpaikkaa Lauttasaaresta. Oliko tarjoaja kenties Lauttasaaren itselleen ostanut Julius Tallberg, siitä ei ole varmuutta. Joka tapauksessa Engla -vaimo ilmoitti, että kalaretket saivat riittää. Jumalan selän taakse ei lähdetty asumaan.

Ahjon tyttärille isän kalastusharrastus oli murheenkryyni. Jos satoi, piti mennä kaivamaan matoja. Kun isä lähti kokemaan verkkoa, yksi tyttäristä joutui aina soutamaan.

Väinö Hakkila
Ville Vallgrenin suihkukaivo, Väinö Hakkila kirjoittaa kuva-albumiinsa.
Ville Vallgrenin suihkukaivo, Väinö Hakkila kirjoittaa kuva-albumiinsa.
Väinö Hakkila
Esplanadia Väinö Hakkila nimittää Runebergin puistoksi.
Esplanadia Väinö Hakkila nimittää Runebergin puistoksi.
Väinö Hakkila
Väinö Hakkila ennätti tallentaa myös silakkamarkkinoita. Kuva on 1900-luvun alkuvuosilta.
Väinö Hakkila ennätti tallentaa myös silakkamarkkinoita. Kuva on 1900-luvun alkuvuosilta.
Väinö Hakkila
Helsinkiläisnuoriso retkeili mielellään lähisaarilla. Tämä kuva on Korkeasaaresta.
Helsinkiläisnuoriso retkeili mielellään lähisaarilla. Tämä kuva on Korkeasaaresta.
Väinö Hakkila
Työväestö kokoontui Rautatientorilla. Kuva on todennäköisesti suurlakkovuodelta 1905.
Työväestö kokoontui Rautatientorilla. Kuva on todennäköisesti suurlakkovuodelta 1905.
Väinö Hakkila
Lauttasaaren maisemissa on otettu jälleen yksi kuva morsiamesta Hilja Ahjosta.
Lauttasaaren maisemissa on otettu jälleen yksi kuva morsiamesta Hilja Ahjosta.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat