Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Helsinki aloitti Sipoon valtauksen 10 vuotta sitten – metsässä ei ole vieläkään tapahtunut mitään

Kaupunki
 
Jussi Pajusen usko Östersundomiin ei horju
Jussi Pajusen usko Östersundomiin ei horju
Helsinki esitti kymmenen vuotta sitten vaatimuksensa Lounais-Sipoon liittämisestä pääkaupunkiin. Helsingin kaupunginjohtaja palasi nyt Sipooseen katsomaan, mitä maisemissa on tapahtunut. Toimittaja: Kimmo Oksanen HS, Kuvaus: Sami Kero HS, leikkaus: Esa Juntunen HS, grafiikka: Boris Stefanov HS.
Tästä on kyse

10 hiljaista vuotta

 Helsinki esitti valtioneuvostolle vuonna 2006, että Lounais-Sipoosta liitettäisiin alueita pääkaupunkiin. Hallitus hyväksyi liitoksen 2007 ja lainvoiman liitos sai 2009.

 Helsinkiin liitettiin 30 neliökilometriä maata lähinnä Sipoon Östersundomista sekä pala Vantaata. Alueelle valmistellaan osayleiskaavaa.

 Liitosalueen arvokas luonto on hidastanut ja vaikeuttanut Helsingin suunnitelmien toteutumista.

Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen (kok) tutkailee älypuhelimensa paikannuspalvelua. Pahus, kartta todistaa sen vastaan panemattomasti: olemme Sipoossa.

”Raja menee tuossa”, Pajunen osoittaa puhelimensa näytöltä.

Katsomme puhelimeen ja sitten katsomme länteen: Helsinki alkaa muutaman sadan metrin takana. Alkuperäiseen Helsingin vaatimukseen Sipoon maista tämäkin kallion pläntti sisältyi.

Tuolloin Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtajana oli Jan Vapaavuori (kok). Hän ehdotti tammikuussa 2006 pääkaupunkiseudun kaupunkien yhdistämistä ja Sipoon lounaisosan liittämistä kokonaisuuteen.

Kesäkuussa 2006 Helsingin kaupunginvaltuusto esitti valtioneuvostolle, että 5 000 hehtaaria Lounais-Sipoosta liitettäisiin Helsinkiin. Vuosi myöhemmin valtioneuvosto päätti pienemmästä, 3 000 hehtaarin kuntaosaliitoksesta. Liitos tuli – valitusten kaaduttua – lopullisesti voimaan vuonna 2009.

Helsinkiin liitetyt Lounais-Sipoon alueet sijaitsivat lähinnä Östersundomin alueella. Sopukka, jossa nyt olemme, jäi Sipoolle. Sipoo vaati rajansiirrosta korvauksena lähes 200 miljoonaa euroa. Lopulta se sai noin kahdeksan miljoonaa.

Seisomme jäkäläisellä kalliopälvellä kangasmetsän laidalla. Ympärillä kohoaa merellisiä käppyräisiä mäntyjä, kituliaita näreitä ja kuolleita koivuja.

Sami Kero / HS
Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen palasi ennen joulua samaan paikkaan Sipoon Sopukassa, jossa Helsingin Sanomat haastatteli häntä tasan kymmenen vuotta sitten. Aiheena oli tuolloin Lounais-Sipoon alueiden liittäminen pääkaupunkiin, josta Helsingin valtuusto pian teki esityksen valtioneuvostolle.
Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen palasi ennen joulua samaan paikkaan Sipoon Sopukassa, jossa Helsingin Sanomat haastatteli häntä tasan kymmenen vuotta sitten. Aiheena oli tuolloin Lounais-Sipoon alueiden liittäminen pääkaupunkiin, josta Helsingin valtuusto pian teki esityksen valtioneuvostolle.

Sopukassa sijaitseva kurssikeskus on autio. Olemme liikkeellä sesongin ulkopuolella. Taivaan halkaisee lentokone matkalla Helsinki-Vantaalle luoteeseen. Joku on vesuroinut näreitä ja kasannut ne kurssikeskuksen parkkipaikan viereen. Se onkin ainoa maja, joka tänne on tähän saakka rakennettu.

Korkeintaan siinä voi asua hiiri tai lintu.

Olemme palanneet kaupunginjohtaja Jussi Pajusen kanssa rikospaikalle eli täsmälleen samaan paikkaan, jonne Helsingin Sanomat vei ylipormestarin kymmenen vuotta sitten. Pajunen ja Sipoon tuolloinen kunnanjohtaja Markku Luoma tapasivat Sipoon Sopukassa tammikuussa 2006.

Tapaamisesta oli juttu lehdessä 14. tammikuuta 2006. Tällä kertaa olimme liikkeellä etuajassa joulukuussa, ennen Pajusen kuukauden mittaista virkavapautta, ja kun lumi ei vielä ollut maassa.

Keskustelun aihe oli Helsingin vaatimus rajansiirrosta. Helsinki kertoi tarvitsevansa lisää rakennusmaata. Väestö kasvoi, pääkaupunkiseutu laajeni länteen ja pohjoiseen, mutta Sipoossa heti Vantaan merenrantasuikaleen takana alkoi erämaa.

Sinne piti nyt päästä rakentamaan.

Sipoossa vaatimuksesta ei tykätty. Puhuttiin Sipoon ryöstöstä. Semminkin, kun Lounais-Sipoossa sattui asumaan Sipoolle tärkeitä veronmaksajia eli hyvätuloisia. Syntyi Näpit irti Sipoosta! -liike.

Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen, onko tämä paluu rikospaikalle?

”En koe sitä niin. Kymmenen vuotta sitten oli joissakin puheenvuoroissa voimakkaitakin tunteita. Mutta sitten, kun asiat etenivät ja asettuivat, ei minulle tule sen enempää kielteistä kuin myönteistäkään palautetta”, Pajunen kertoo.

Lounais-Sipoon alueet olivat olleet kartalla keskusteluissa ennenkin. Pajusen mukaan metsien ja peltojen jalostamisesta asuinalueiksi oli puhuttu jo 30 vuotta ennen vuotta 2006.

”Erilaisia suunnitelmia oli matkan varrella ollut. [ Raimo ] Ilaskivellä oli omansa, ja monilla muillakin. Ne eivät kuitenkaan olleet edenneet. Kymmenen vuotta sitten tuli tilanne, että paineet pääkaupunkiseudun tasapainoisen ja harmonisen kasvun puolesta olivat niin vahvat, että asiat etenivät päätöksentekoon”, Pajunen muistaa.

Jussi Pajunen tapasi Sipoon kunnanjohtajan Markku Luoman Sopukassa vuonna 2006. Mies on harmaantunut ja näreet kasvaneet, mutta paljon ei metsässä ole 10 vuoden aikana tapahtunut.
Jussi Pajunen tapasi Sipoon kunnanjohtajan Markku Luoman Sopukassa vuonna 2006. Mies on harmaantunut ja näreet kasvaneet, mutta paljon ei metsässä ole 10 vuoden aikana tapahtunut.

Sipoon Östersundomin lisäksi Helsinki sai maata myös Vantaalta, kun kaupungit vaihtoivat alueita Mustavuoren-Salmenkallion tienoilla ja Ala-Tikkurilassa. Vantaa merenrantakaupunkina lakkasi olemasta, kun yhteys Suomenlahteen katkaistiin. Kaupungin vaakunassa loiskutteleva, pyrstön perusteella lohikala, hypähtelee korkeintaan enää Vantaanjoessa, jos pääsee Vanhankaupunginkosken portaikosta ylös.

Helsingin kehittämisinto ei seisahdu Östersundomiin. Helsingin seudun katsotaan jatkuvan kauemmaksikin itään.

”Itäsuunta on tärkeä. Koko Sipoo ja myös Porvoo kuuluvat elimellisesti Helsingin seuturakenteeseen”, Jussi Pajunen toteaa.

Kymmenen vuoden aikana Helsinki on ostanut kymmenillä miljoonilla euroilla maita Östersundomista. Näreet ovat kasvaneet, osa niistä on kuollut, ja kaupunginjohtaja on hiuksiltaan harmaantunut, mutta silmällä katsoen Östersundomin pusikoissa ei ole tapahtunut mitään.

Olemme toki Sipoon puolella, mutta ei tuossa kävynheiton päässä Helsingissäkään ole sittemmin mitään tapahtunut?

”Sipoon metsissä ei ole varmaan tapahtunut mitään. Mutta piirustuslaudalla ja neuvottelupöydässä tapahtuu”, Pajunen vakuuttaa.

Pajunen viittaa tekeillä olevaan Helsingin osayleiskaavaan Östersundomin suunnalla. Myös Vantaalla ja Sipoolla olisi alueella kehittämismahdollisuuksia, ja kunnilla onkin osayleiskaavojen laadinnassa yhteinen ohjausryhmä. Esimerkiksi Vantaan asuntorakentamisen fokuksessa on kuitenkin tätä nykyä Kehäradan ääret, eikä Sipoollakaan kauhea kiire tunnu olevan.

Pajusen mukaan Helsingin osayleiskaava valmistuu 2020-luvulle tultaessa ja Helsingin osalta se tarkoittaa asuntoja 70–80 000 ihmiselle.

Ilkeät kielet ovat väittäneet, että Helsinki halusi Lounais-Sipoon merenranta-alueet siellä asuvien rikkaiden ja hyvien veronmaksajien takia. Leukailtiin, että Helsinki haluaa oman Espoonsa, Kirkkonummen tai Nurmijärven.

Jo pitkään autoillaan Helsingin seudulla kodin ja työpaikan väliä pendelöivät lapsiperheet olivat hakeutuneet omakotitaloihin reunakuntiin. Helsingin arveltiin haluavan pitää perheelliset hyvät veronmaksajansa, ja heitä varten tarvittiin maata omakotitalojen pohjaksi.

Sitä löytyisi Sipoosta.

Pajunen myöntää, että merenrannat kiinnostavat Helsinkiä – ja helsinkiläisiä: ”Meren äärellä olevia asuntoalueita arvostetaan, ja suuri osa Helsingin uusista asuinalueista sijoittuukin meren äärelle. Helsinki on aina halunnut olla Itämeren tytär tai Itämeren helmi. Nyt me olemme sitä entistä enemmän”, hän sanoo.

Mutta sen hän kiistää, että Östersundomista ja Karhusaaresta kaavailtaisiin yksinomaan parempien ihmisten asuinaluetta:

”Helsinki jatkaa kaavoituksessa jo pitkään harjoittamaansa sosiaalisen sekoittamisen politiikkaa”, Pajunen sanoo.

Sillä tarkoitetaan, että samoille alueille kaavoitetaan kovan rahan omistusasuntoja ja erilaisia vuokra-asuntoja.

Puhumme viime aikoina asuntorakentamiselle vapautuneista entisistä satama-alueista Jätkäsaaressa, Sompasaaressa, Kalasatamassa ja Kyläsaaressa. Lisäksi ovat vapautuneet ja vapautumassa Kruunuvuorenrannan öljysatama-alue, Keski-Pasilan ratapiha ja Malmin lentoaseman alueet. Eivätkö nuo laajat maa-alueet jo riittäisi Helsingin asuntotuotannon tarpeisiin?

”Entiset satama-alueet ja Keski-Pasila riittävät vastaamaan valtuuston asettamiin korotettuihin asuntotuotannon tavoitteisiin 2010-luvulla. Mutta 2020-luvulle tarvitaan selkeästi uutta rakennusmaata. Silloin Östersundom tulee uutena ihanteellisena mahdollisuutena mukaan”, Jussi Pajunen sanoo.

Pajunen arvelee Helsingin nykyisten rakennusmaiden riittävän vuoteen 2030. Helsinki on ostanut Östersundomin alueelta yksityisiltä paljon maata itselleen. Helpottaa päätöksentekoa, kun kaavoittaja ja maanomistaja ovat sama, Pajunen toteaa.

Helsingin valtuusto on linjannut, että Helsinkiä rakennetaan entistä tiiviimmäksi ja että sisääntuloväylistä tehdään kaupunkibulevardeja. Eikö Östersundomin erämaahan rakentaminen ole ristiriidassa tuon linjauksen kanssa?

”Näyttää siltä, että Helsingin väestöennusteet tulevat toteutumaan korkeimman kasvuennusteen mukaan. Jos Helsinkiin on tulossa 200 000–300 000 uutta asukasta parin kolmenkymmenen vuoden aikana, silloin tulevat niin bulevardisoituminen kuin uudet asuinalueet tarpeeseen”, Pajunen sanoo.

OIKAISU (HS 28.1.2016): Toisin kuin kaupunginjohtaja Jussi Pajusen paluusta Sipooseen kertoneessa kirjoituksessa tiistaina 12. tammikuuta 2016 mainittiin, osia Ala-Tikkurilasta ei liitetty vaihtokaupalla Vantaaseen.

Kerttu Kiviluoto
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat