Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Netti tyhjensi ravipyhätöt – keskitalvella raveihin saapuvat vain sitkeimmät

Vuoden hiljaisimmat keskiviikkoravit Vermossa vetävät paikalle vain tosissaan hevosurheilua rakastavat. HS:n reportaasi kertoo, mikä tuo ihmiset raveihin.

Kaupunki
 
Hevosta oppii lukemaan - mutta silti sattuma voi muuttaa koko kisan
Hevosta oppii lukemaan - mutta silti sattuma voi muuttaa koko kisan
Kymmenen asteen pakkasessa tavallisissa keskiviikkoraveissa pitää olla intohimoinen harrastaja, että lähtee paikan päälle pois television äärestä. Kävimme Vermossa kysymässä, mikä sitkeimpiä sinne vetää.
Fakta

Vermo on Suomen päärata

 Vermo on avattu vuonna 1978. Ennen Vermoa pääkaupunkiseudulla ravattiin Käpylässä ja Oulunkylässä.

 Tavallisissa keskiviikkoraveissa katsojia on Vermossa 900–1 200. Jokavuotiset Vermon päätapahtumat Finlandia-Ajo ( tänä vuonna 8.5.) ja Suuri Suomalainen Derby (3.9.) vetävät noin 10 000 katsojaa. Koko maan isoin ravitapahtuma Kuninkuusravit on Vermossa 2017, silloin yleisöä odotetaan saapuvan jopa 50 000.

 Suurimmat rahat raveissa liittyvät pelaamiseen. Suomessa tästä vastaa Fintoto, jota ollaan parhaillaan mahdollisesti yhdistämässä Veikkauksen ja Rayn kanssa. Hevospelien kokonaisvaihto on noin 250 miljoonaa euroa vuodessa.

 Suurin osa totopeleistä pelataan verkossa. Paikan päällä Vermossa vedonlyönnistä tapahtuu noin 10–15 prosenttia.

Leppävaara

”Tämä on hyvin kiltti hevonen. Laiskakin, ei tarvitse juuri pidellä”, sanoo valmentaja Kalle Koffert ylpeänä.

Ollaan Vermon raviradan tallialueella. Nelivuotias Rite On Birdland eli tuttavien kesken Robin todellakin ottaa kaiken lungisti. Viimeksi se kannatti: vasta syksyllä raviuransa aloittanut ruuna voitti. Kuinkahan käy tänään?

Vermo näyttää yhtä rauhalliselta kuin Robin. Talleilla on elämää, katsomossa lähes kuollutta.

Kuten useimmat ravipyhäköt Vermo on rakennettu aikana, jolloin yleisö laskettiin tuhansissa muissakin kuin Kuninkuusravien kaltaisissa suurtapahtumissa. Sitten televisiolähetykset lisääntyivät ja toto siirtyi verkkoon. Nyt tuhat on iso yleisö tavallisena keskiviikkona.

13. tammikuuta on arkiraveiksikin hiljaista. Tänään sentään pakkanen ei perunut koko raveja kuten viikkoa aiemmin.

Esa Syväkuru
Hevosilla on hokit jalassaan ja rataa aurataan välillä. Oikein kovilla pakkasilla ravit jäävät kokonaan väliin.
Hevosilla on hokit jalassaan ja rataa aurataan välillä. Oikein kovilla pakkasilla ravit jäävät kokonaan väliin.

Hevoset juoksevat pitkät hokit jaloissaan, siis nastat kengissä. Siellä täällä seisoo jokunen vakava mies tuijottamassa tiukasti radalle jo hevosten lämmitellessä. Suurempi määrä ravikansaa porisee pienissä porukoissa.

Tänään ovat paikalla vain kaikkein sitkeimmät, he, jotka todella rakastavat raveja. Mikä heitä tänne vetää?

”Jännitys”, sanoo euron panoksilla pelaava näyttelijä Olli Ikonen. Ikonen osaa lukea käsiohjelmaa kuten nuoresta asti raveja seurannut osaa: hän tajuaa selvittää hevosten sukupuut, tulokset edellisistä lähdöistä, tunnistaa ohjastajat ja lähtöradan merkityksen.

Esa Syväkuru
Olli Ikonen käy raveissa mieluusti yksinäänkin, mutta hänestä on myös mukavaa neuvoa ravien saloja uusille ihmisille. Jännitys kuulemma tarttuu.
Olli Ikonen käy raveissa mieluusti yksinäänkin, mutta hänestä on myös mukavaa neuvoa ravien saloja uusille ihmisille. Jännitys kuulemma tarttuu.

Ja sitten kaikesta harkinnasta huolimatta käy vaikka niin, että suosikki säikähtää lokkia ja laukkaa. Joku hevosta hassun nimen perusteella veikannut aloittelija voittaa vieressä. Tämä on taitolaji, jossa välillä tuuri ratkaisee. Ikosesta juuri se tekee raveista rentoutumiskeinon, täydellisen vastapainon työlle.

Aloittelijalle kaikki on vähän käsittämätöntä salatiedettä.

”Aina voi kysyä”, lohduttaa raveihin itse teini-ikäisenä rakastunut ja vuosia Vermossa töissä ollut Jarkko Korhonen. Konkarit neuvovat auliisti. Titteleillä ei täällä ole väliä, kaikki hevosurheilusta innostuneet puhaltavat yhteen hiileen.

Tässä on esimerkiksi helsinkiläispari Päivi ja Kari Nevasalmi. Toinen on käynyt raveissa kolmisenkymmentä, toinen jo neljäkymmentä vuotta. Joka ikinen viikko. Mikä tänne houkuttelee?

”Hevoset”, sanoo rouva, entinen heppatyttö. ”Ihmiset”, sanoo puoliso vierestä.

Molemmat taitavat puhua samasta asiasta. Ravit ovat pariskunnalle merkittävä sosiaalinen tapahtuma, jossa tapaa aina tuttuja. Omia hevosiakin on, mutta tänne tullaan myös ilman niitä kuten tänään.

”Täällähän me itse asiassa olemme toisemmekin tavanneet, tuossa alakerrassa yli 30 vuotta sitten. Yhteinen tuttava halusi esitellä. Hän arveli, että meillä olisi varmaan paljon yhteistä.” Oikeassa oli.

Harrastuksekseen valmentavalla Koffertilla on myös selitys intohimolleen. Tämä on niin älyttömän vaikeaa.

”Tässä pitää todella oppia lukemaan hevosta”, hän sanoo. Hevonen ei kerro, että mikä tänään on hätänä, mutta valmentaja oppii vähitellen tulkitsemaan sen käyttäytymistä.

Robinilta on turha kysyä kommentteja, sillä sen kieli on juuri sidottu hellästi kiinni, ettei eläin loukkaisi sitä. Se on lämmitellyt, käynyt pissalla ja valjastettu, nyt Koffert suojaa sen korvia ylimääräiseltä hälyltä superlonpalloilla.

Hätäisempi eläin ehkä tässä välissä vähän hermoilisi, Robin ei. Pian mennään.

Raveissa jotkin perinteet säilyvät vuodesta toiseen. Vaikka tämä: Robin ravaa ensin juhlallisesti esittäytymään yleisölle. Taustalla raikaa torvimusiikki elokuvasta Pirates of the Caribbean.

Itse lähtö on vakavaa ja tarkkaa urheilua. Noin esimerkiksi: nelihenkinen tuomaristo seuraa kisaa joka sekunti ja tarkkailee useiden liuskojen mittaista listaa yksityiskohtaisia sääntöjä. Ei riitä, että ei laukkaa. Eläinlääkäri tiimeineen katsoo koko ajan, että varusteet ja hevoset ovat kunnossa ja niitä kohdellaan hyvin. Ohjastajatkin joutuvat testattavaksi – siis esimerkiksi puhallutettavaksi, vaikka kenelläkään ei vuosiin ole promilleja ollutkaan.

Nyt Robin lähtee liikkeelle. Voi, se jää joukon häntäpäähän. Miten tuolta voi nousta?

Joku hermostuneempi laukkaa. Freelancer on kärjessä, tuossa Dimmu Borgir, tuossa Jevgeni Wurst. Mutta Robin sinnittelee toiseksi viimeisenä melkein koko kisan.

Radalla on paljon myös uutta. Esimerkiksi: Kisoista tehdään koko ajan paitsi perinteistä tv-lähetystä, myös Periscope-lähetystä. Nuorille harrastajille on ponilähtöjä. Työporukoille ja vastaaville myydään iltoja aitiossa, elämyksiä. On erikoistapahtumia, kuten tässä kuussa järjestettävät sinkkuravit, joissa jollekin saattaa käydä yhtä hyvä tuuri kuin Nevasalmille. Ei ravirata tosin tavallisenakaan iltana ole enää mitään äijien reviiriä, naisten määrä sekä harrastajissa että toimihenkilöissä kasvaa koko ajan.

Sitten on Raviliiga: ravihevosesta voi ostaa osuuden sadalla eurolla. Nyt 20. päivä Vermossa ravaa taas Grainfield Fanny eli ”Vilja”, jolla on 700 omistajaa. Osalle heistä ravit ovat täysin uusi asia, mutta kymmenet saapuvat seuraamaan omaa hevosta.

Noin 500 metriä ennen maalia Robin piristyy. Se aloittaa hurjan kirin ja ohittaa ulkorataa pitkin.

Ja kyllä: se ehtii ensimmäiseksi ajoissa. Kiltti hevonen voittaa oman lähtönsä.

Esa Syväkuru
Kalle Koffert tekee viimeisiä valmisteluja ennen kuin Robin, virallisemmin Rite On Birdland, singahtaa radalle.
Kalle Koffert tekee viimeisiä valmisteluja ennen kuin Robin, virallisemmin Rite On Birdland, singahtaa radalle.
Esa Syväkuru
Tuomaristo seuraa kilpailuja näköalapaikalta.
Tuomaristo seuraa kilpailuja näköalapaikalta.
Esa Syväkuru
Lumi pöllyää, kun hevoset ravaavat hokit jaloissaan.
Lumi pöllyää, kun hevoset ravaavat hokit jaloissaan.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat