Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Professoriliitto arvostelee Helsingin yliopiston tapaa hoitaa yt-neuvottelut: ”Henkilöstö näyttää olevan vain kuluerä”

Liiton uusi toiminnanjohtaja Tarja Niemelä: Irtisanomiset olisi pitänyt katsoa vuosi kerrallaan kertarysäyksen sijaan

Kaupunki
 
Mika Ranta / HS
Professoriliiton uusi toiminnanjohtaja Tarja Niemelä
Professoriliiton uusi toiminnanjohtaja Tarja Niemelä Kuva: Mika Ranta / HS
Kuka?

Tarja Niemelä

 Syntyi Oulussa 8.5.1977.

 Valmistui oikeustieteen kandidaatiksi Lapin yliopistosta vuonna 2000.

 Vakuutusoikeuden esittelijä ja tiedottajalakimies 2001–2007.

 Julkisalan järjestön Jukon neuvottelija ja vs. neuvottelupäällikkö 2007–2012.

 Suomen lakimiesliiton neuvottelujohtaja 2012–2015.

 Jukon valtiosektorin neuvottelukunnan puheenjohtaja 2012–2013 ja 2015.

 Professoriliiton toiminnanjohtaja vuoden 2016 alusta.

 Naimisissa, kaksi lasta.

Professoriliitto ja Tieteentekijöidenliitto arvostelevat ankarasti Helsingin yliopiston tyyliä hoitaa menoleikkaukset ja yt-neuvottelut. Helsingin yliopisto ilmoitti keskiviikkona, että se irtisanoo 570 työntekijää.

Neuvottelut päättyivät riitaisina jo marraskuun lopussa, mutta pöytäkirjoja makuutettiin eli tulosten kertomista pantattiin liittojen mielestä kohtuuttaman pitkään. Irtisanomiset myös toteutetaan etupainotteisesti ja kertarytinällä, vaikka säästötarve kohdistuu osin vasta vuoteen 2020.

”Henkilöstö näyttää olevan Helsingin yliopistolle vain kuluerä”, liitot paheksuvat tiedotteessaan ja ihmettelevät, miksei Suomen suurin yliopisto käyttänyt tasettaan eli ylijäämiään rahoituksen tasapainottamiseen.

”Paljon parempi ratkaisu olisi ollut katsoa kerrallaan eikä etupainotteisesti, mitkä toimet ovat todella tarpeen”, sanoo Professoriliiton uusi toiminnanjohtaja, varatuomari Tarja Niemelä Helsingin Sanomien haastattelussa. Niemelällä on pitkä kokemus neuvottelijana esimerkiksi Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Jukossa ja Suomen lakimiesliitossa.

Sama arvostelu kohdistuu hallituksen koulutusleikkauksiin ja eritoten päätökseen jäädyttää yliopistoindeksi koko hallituskaudeksi. ”Jos maan talous lähtisikin nousuun, yliopistoja rangaistaan kovalla kädellä vielä hallituskauden loppuun asti”, Niemelä ihmettelee.

Vuoden 2010 yliopistouudistus toi lakiin yliopistoindeksin, jonka oli määrä turvata yliopistojen rahoituksen vakaus, mutta useimpina vuosina se on joko puolitettu tai jäädytetty tyystin.

Niemelä uskoo, että yt-neuvottelujen kierre yliopistoissa jatkuu. Kaikkiaan Suomen yliopistoissa on käyty jo 25 yt-neuvottelut vuoden 2012 jälkeen, ja henkilöstön määrä on vähentynyt lähes 4 000:lla. Itä-Suomen yliopistossa neuvottelut ovat jo kuudennet ja Tampereen teknillisessä yliopistossa kahdeksannet.

Niemelä perää yliopistoilta vastuullisempaa työnantajapolitiikkaa. Yliopistouudistuksessa yliopistot lakkasivat olemasta valtion tilivirastoja ja ne saivat enemmän talousautonomiaa. Työnantajina ne kuuluvat nyt EK-laiseen Sivistystyönantajiin.

Niemelän mukaan yliopistojen osaaminen yt-neuvottelujen hoitamisessa vaihtelee tuntuvasti. Joissakin yliopistoissa on aidosti etsitty korvaavia toimia henkilöstövähennyksille ja myös luottamusmiesten esityksiä on otettu huomioon. Esimerkiksi Turun yliopistossa ei mennä irtisanomisiin, vaan hyödynnetään aiemmin kerättyjä yksityisiä lahjoitusvaroja. Tiistaina myös Jyväskylän yliopisto ilmoitti, että rakenteita uudistetaan ilman irtisanomisia.

Aalto-yliopisto puolestaan rajasi professorit yt-neuvottelujen ulkopuolelle. Rajausta perusteltiin sillä, että Aallon professoreista iso joukko on jäämässä lähivuosina eläkkeelle.

Niemelä arvioi, että toinen syy voi olla se, ettei professoreitaan irtisanova yliopisto näyttäydy kovin houkuttelevana työpaikkana omille tai kansainvälisille huippututkijoille.

Niemelä huomauttaa toisaalta, ettei professoreitten ulkopuolelle jättäminen yt-neuvotteluista ole pelkästään hyvä asia, koska hallinnollisia tehtäviä valuu yhä enemmän professoreille, kun muuta henkilöstöä ja muita opettajia ja tutkijoita irtisanotaan. Myös määräaikaisuuksia päättyy, ja professoreistakin yli viidennes on nykyään määräaikaisia.

Professoriliiton toiminnanjohtajan mukaan irtisanottujen tuki ja muutosturva ovat yliopistoissa alkeellisella tasolla verrattuna yksityisen puolen työnantajiin. Esimerkiksi työllistymisvalmennusta ei Helsingin yliopistolla Niemelän mukaan ole tarjolla.

Yliopistojen lisäksi valtion tutkimuslaitokset ovat olleet myllerryksessä, kun niiltäkin on leikattu tuntuvasti rahoitusta ja siirretty sitä kilpailtavaksi tutkimusrahoitukseksi.

Henkilöstöä on irtisanottu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa (THL), Evirassa, Geologian tutkimuskeskuksessa (GTK) ja Työterveyslaitoksella.

Niemelän mukaan myös tutkimuslaitosten yt-menettelyissä on puutteita, mutta muutosturvan kannalta ne ovat hänen mielestään olleet paremmin hoidettuja ja säänneltyjä.

Viime aikoina yleistyneitä vaateita siitä, että valtiovallan eli opetusministeriön pitäisi nyt pikavauhtia karsia yliopistojen yksiköitä ja jopa kokonaisia yliopistoja, Niemelä vähän ihmettelee.

”Keskittäminen on nyt muoti-ilmiö, vaikka ei ole mitään tutkittua tietoa siitä, että suuremmisssa yksiköissä syntyisi enemmän innovaatioita. Jos keskitetään liikaa, kansallinen kilpailu kärsii”, Niemelä uskoo.

”On myös unohdettu, että kyllä yliopistolaitosta on jo paljon kehitetty ja rationalisoitu”, Niemelä huomauttaa. Hän luettelee esimerkkejä, kun on synnytetty yhdistämisten myötä esimerkiksi Aalto-yliopisto, Itä-Suomen yliopisto ja Taideyliopisto. Ja nyt myös kolmen korkeakoulun Tampere3-hanke on saamassa vauhtia, kun opetusministeriö on asettamassa työryhmiä sitä valmistelemaan.

Niemelä muistuttaa myös yliopistojen autonomiasta ja tähdentää, että yhteistyön ja yhdistymisten tulee lähteä yliopistoista itsestään. Silti opetusministeriön ohjaava rooli on merkittävä, koska sieltä tulee yhä myös valtaosa rahoituksesta.

”Yliopisto ei ole yritys”, Niemelä painottaa. ”Meillä on lakisääteiset sivistystehtävät eli päätuotteemme ovat laadukkaat maisterit, ja sitä varten tulee perusrahoituksen olla kunnossa.” Ulkopuolisen rahoituksen saannissa on suuret yliopisto- ja alakohtaiset erot.

Niemelän mukaan ulkopuolisen rahoituksen hankinta ja muu hallinnointi vie professoreilta jo liikaa aikaa, vaikka tutkiakin pitäisi ehtiä. Irtisanomiset vain pahentavat asiaa.

Muutaman vuoden takainen Tilastokeskuksen selvitys yliopistohenkilöstön työajoista osoitti, että professorien vuosityöaika on oikeasti 2 250 tuntia, kun kokonaistyöaikasopimuksen mukaan sen pitäisi olla 1 600 tuntia.

”Jokaisella professorilla tulisi olla mahdollisuus opetuksesta ja hallinnosta vapaaseen tutkimusjaksoon täydellä palkalla”, Niemelä vaatii. Tutkimusjaksot ovat yhä tärkeämpiä myös siksi, että Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan Professoripooli lopetti toimintansa viime vuonna.

Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat