Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Blinejä syötiin Helsingissä jo 1860-luvulla – näin paistat oikeaoppisen tattarikakun

Blinejä on syöty Helsingissä satojen vuosien ajan, yhtä kauan kuin kaupungissa on asunut venäläisiä. Mutta sesonkituotteeksi helsinkiläisravintoloihin venäläisten aatelisten herkku levisi vasta 1990-luvulla.

Kaupunki
 
Hyvä blini paistetaan näin
Hyvä blini paistetaan näin
Päältä rapean, sisältä kuohkean blinin paistamiseen tarvitaan pieni ja syvä valurautapannu, kirkastettua voita sekä yön yli hapatettu blinitaikina. Viking Mariellan kokki Niklas Nordling näyttää miten se käy. Toimittaja: Kaisu Moilanen, kuvaus ja leikkaus: Janne Järvinen
Fakta

Suomessa syödään suolaista bliniä

  Blini on tattarijauhoista valmistettu hapan lettu tai paksumpi kakku.

  Blinit nautitaan joko suolaisten tai makeiden lisukkeiden kera.

  Suomessa blinejä syödään mädin, kalojen, smetanan ja sipulin kera.

  Venäjällä blini on ohut makea tai suolainen lettu, joka valmistetaan tattari- ohra- tai vehnäjauhoista tai perunoista.

Oli ihan sattumaa, että venäläisten aatelisten herkku, rasvainen tattarikakku eli blini, levisi sesonkituotteeksi helsinkiläisravintoloihin.

Kaikki alkoi pienestä kulmaravintolasta, Galleria Haritonista, Helsingin Kaartinkaupungista 1990-luvulla.

Galleria Haritonissa bliniviikkoja kutsuttiin tosin voiviikoiksi tai maitolaskuviikoiksi ortodoksisen kalenterin kevätperinteiden mukaan. Ravintolan omistajan Hariton Tuukkasen luomaa ruokalistaa ohjasi näet uskonnollinen vakaumus. Rasvaisten tattarikakkujen maustamat Bliniviikot ennakoivat ortodoksisen kalenterin suurta paastoa.

”Elimistöä totutellaan pikku hiljaa olemaan ilman lihaa ja se on tämä bliniviikko, viikko ennen paastoa”, Hariton Tuukkanen kertoo.

”Silloin kaikki syövät ainakin yhtenä päivänä blinin, mutta monet syövät joka päivä.”

HEIKKI SAUKKOMAA / Lehtikuva
Bliniviikot alkoivat Hariton Tuukkasen ravintolasta Galleria Haritonista Kasarminkadulta. Kuva on vuodelta 1995.
Bliniviikot alkoivat Hariton Tuukkasen ravintolasta Galleria Haritonista Kasarminkadulta. Kuva on vuodelta 1995.

Pian Tuukkasen aloittamat bliniviikot tunnettiin ympäri Suomea ja blinistä tuli kausituote rapujen, parsan tai mateen tapaan.

Ensimmäiset maininnat blineistä ovat vuodelta 1860 Helsingfors Tidningarissa, kerrotaan Hotelli- ja ravintolamuseosta.

Blinejä on kuitenkin syöty Helsingissä satojen vuosien ajan, yhtä kauan kuin kaupungissa on asunut venäläisiä.

Ero venäläisen ja suomalainen blinin välillä on se, että suomalainen on pysynyt muuttumattomana ja venäläinen on muuttunut ohueksi, rapeaksi letuksi, joka nautitaan ranskalaiseen tapaan makeilla tai suolaisilla täytteillä, kertoo Tuukkanen.

Janne Järvinen HS
Blinin kanssa tarjotaan perinteisesti mätiä, voisulaa, smetanaa sekä sipulisilppua.
Blinin kanssa tarjotaan perinteisesti mätiä, voisulaa, smetanaa sekä sipulisilppua.

Suomalainen versio blinistä herätti 1990-luvulla runsaasti hämmennystä venäläisturistien keskuudessa.

”Venäläiset turistit olivat aivan ihmeissään, että mikä tämä blini on, eihän se ole bliniä nähnytkään”, Tuukkanen muistelee.

Tosiasiassa blini oli Venäjälläkin alun perin paksu kakkumainen paistos. Suomalainen tulkinta on siis oikeastaan vanhanaikainen ja alkuperäinen versio blinistä.

”Neuvostoliiton aikana tuhoutui hienostunut venäläinen ruokakulttuuri, jäljelle jäi kotiruokaperinne”, Tuukkanen sanoo.

1800-luvulla blinit olivat aatelisten herkku ja tavallisen kansan juhlaruoka.

”Meillä on sanonta, että blini ei odota vierasta, vieras odottaa bliniä.”

Kakku tarjoillaan pöytään suoraan pannulta, kuumana ja rasvassa tirisevänä.

”Eihän sitä ollut mahdollisuus syödä muilla kuin niillä, joilla on keittiöhenkilökuntaa. Herrasväki istui pöydässä odottamassa, että joku keittiössä paistaa ne blinit.”

Vielä 1990-luvun Helsingissäkin blinejä nauttivat Tuukkasen mukaan ”mahakkaat ja rahakkaat”. He vaelsivat Tuukkasen –julkkiskokin –perässä ravintolasta toiseen blinien perässä.

Tänä päivänä blinejä löytyy vähän joka lähtöön: kaupan hyllyltä, ruotsinlaivan ravintolasta tai kulmakuppilasta.

”Osa näistä suomalaisista blineistä on ihan kamalia”, Tuukkanen tuhahtaa.

Blinin valmistaminen oikeaoppisesti vaatiikin oman vaivansa: taikinajuuri tulee tehdä edellisenä päivänä, pikaruokaa se ei ole.

Blininystävät tietävät jo, että blinejä on syötävä silloin kun niitä on tarjolla. Kokki Niklas Nordlingilla on takanaan tuhansia blinejä, sillä Viking Marielalla työskentelevä kokki saattaa paistaa sata kakkua illassa bliniviikkojen aikana.

”Yhtenä iltana asiakas söi alkupalapöydän ja tilasi blinin pääruoaksi. Sitten hän tilasi vielä toisen blinin”, Nordling nauraa ja ruiskuttaa kirkastettua voita valurautapannulla paistuvan blinin päälle.

Ilman voita siitä ei tule kunnollista, Nordling tietää.

”Kyllä yhteen bliniin voi mennä puoli desiä voita. Sitä voi lisätä vielä pöydässä blinin päälle, jos tuntuu kuivalta.”

Blini maistuu sopivasti happamalta ja suolaiselta, Nordling kuvailee. Siitä pitää jäädä suupieliin ohut rasvakerros.

”Mikään terveystuotehan tämä ei ole, siksi syön sitä vain kerran vuodessa”, huokaa Nordling.

”Se on vähän niin kuin mämmi: jos sitä syö useammin, se alkaa tulla korvista.”

Nordling tuijottaa blinin kypsymistä. Kun taikinamassan reunat ovat hyytyneet, on aika kääntää kakku. Suloinen sihinä täyttää laivan keittiön.

”On tämä sellainen vanhan ajan herkku. Enemmän sitä keski-ikäiset syövät.”

Blini on valmis, ja Nordling kumoaa sen muikunmädin ja smetanan viereen.

Se on täydellinen: päältä rapea – ja sisältä ilmavan pehmeä.

HEIKKI SAUKKOMAA / Lehtikuva
Bliniviikot alkoivat Hariton Tuukkasen ravintolasta Galleria Haritonista Kasarminkadulta. Kuva on vuodelta 1995.
Bliniviikot alkoivat Hariton Tuukkasen ravintolasta Galleria Haritonista Kasarminkadulta. Kuva on vuodelta 1995.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Luitko jo nämä?

Uusimmat