Tarkista selaimen asetuksista, että JavaScript ja evästeet ovat käytössä.

Mikäli JavaScript on käytössä, mutta jokin selainlaajennus estää sen lataamisen, poista selainlaajennus käytöstä.

Häpeällinen loppu oli lähellä: satoja vuosia vanha Bastvikin tila pelastui vanhoilla rakennusmenetelmillä

Arkkitehtipariskunta Kati Winterhalter ja Mikko Bonsdorff toivovat väljyyttä nykyisiin kireisiin rakennusmääräyksiin

Kaupunki
 
http://static-gatling.nelonenmedia.fi/file/sites/default/files/img/3b7ea0e3358d2f654cd48924675add6616f501fd-hs_bastvik.jpg
Arkkitehdit toivovat määräyksiin joustoa
Bastvikin tilan isäntäpari pelasti nykyisen kotitalonsa tuholta.

Olisi voinut käydä toisinkin. Runsas kymmenen vuotta sitten Bastvikin tilan päärakennuksessa vallitsi hävityksen kauhu.

25 vuotta tyhjillään olleessa talossa asui hiirulaisia, lintuset olivat hakeneet pesätarpeita pinkopahveista ja tilat olivat täynnä jonninjoutavaa romua.

Rakenteet olivat kuitenkin kunnossa. Ja purkaminen olisi ollut Espoon Saunalahdelle nimensä antaneelle tilalle häpeällinen loppu.

Helmikuisena lauantaina 2016 talon parkkipaikka on kuitenkin täynnä autoja. Portaiden juuressa kahdeksanvuotias suomenlapinkoira Miller heiluttaa häntäänsä tulijoille. Se on koko elämänsä ajan tottunut vieraisiin.

Talon vuonna 2005 ostaneet, kunnostaneet ja vuonna 2008 urakkansa valmiiksi saaneet arkkitehdit Kati Winterhalter ja Mikko Bonsdorff pitävät yhtenä viikonloppuna kuukaudessa talossaan kahvilaa. Kahvilan pitäminen oli vuokrasopimukseen kirjattu ehto.

”Se oli silloin. Nyt tämä on enää hauska harrastus”, Mikko Bonsdorff heittää keittiöstä.

”Talossa kuuluu olla elämää”, sanoo Kati Winterhalter.

Markus Jokela / HS
Arkkitehdit Kati Winterhalter ja Mikko Bonsdorff kokkaavat Cafe Bastvikin ruuat itse.
Arkkitehdit Kati Winterhalter ja Mikko Bonsdorff kokkaavat Cafe Bastvikin ruuat itse.

Sitten Bonsdorff vakavoituu: ”Kahvilanpito on mahdollisuus kokea rakennus kaikilla aisteilla. Bastvik on manifesti siitä, millainen maailman pitäisi olla.”

Kokilla on kiire. Cafe Bastvikissa on lauantaina kolme kattausta: kaksi brunssia ja lounas. Niiden perässä vieraat ovat tänne tulleet, jotkut melkein joka kuukausi.

Päivi Gröndahlin ja Tatu Helanderin mielestä ainakin ruoka on sellaista, jollaista sen pitää olla. Vakiovieraat ovat tulleet Helsingin Vallilasta bussilla.

”Täällä on hyvä, seesteinen tunnelma, vanhan talon henki. Helsingissä ei ole tällaista. Ja täällä on ihan hirveän hyvää ruokaa”, kuuluu Helanderin perustelu.

Mutta jotta ei menisi mainoksen puolelle, puhutaanpa talosta. Helsingin Sanomat kertoi sunnuntaisivuillaan runsas kaksi viikkoa sitten, kuinka monien asiantuntijoiden mielestä talot pilataan koneellisella ilmanvaihdolla.

Energiatehokkuuden nimissä tehdyt rakennusmääräykset putkipakkoineen ovat tuttuja Winterhalterille ja Bonsdorffille. Heidän arkkitehtitoimistonsa harjoittaa restaurointia ja rakennushistoriallista tutkimusta.

Bastvikin päärakennuksessa on kahdeksan uunia, ja talo on myös kaukolämmön piirissä. Ilma vaihtuu keittiötä lukuun ottamatta vanhanaikaisesti painovoimalla eli koneitta.

”Tällainen rakentamistapa ei ole nykymääräysten takia enää mahdollinen, vaikka niin toivoisinkin”, Kati Winterhalter miettii.

Nykyisiin massiivirakenteisiin taloihin ei ole arkkitehtipariskunnan mielestä mahdollista tehdä järkeviä teknisiä ratkaisuja. Kiitos juuri rakennussäädösten.

Monet arkkitehdit tuntevat turhautuneisuutta.

”On olemassa lvi-insinööri Jukka Sainion hyvä termi: katteeton koneuskovaisuus”, Winterhalter heittää.

Bastvikin tilan päärakennukseen on noussut lähes kiinni koneuskovaisia taloja.

Aika näyttää, ovatko ne 200 vuoden jälkeen yhtä terveitä kuin tämä aikakirjojen mukaan mahdollisesti jopa 1700-luvun puolelta peräisin oleva hirsirakennus.

Mikko Bonsdorff tuntuu epäilevän. Eikä vanhankaan talon kunnossa pysyminen ole itsestään selvyys. Jos vanhan talon kunnostaminen vaatiikin ”ihan hirveästi työtä”, ei jatkokaan sovi laiskimukselle.

”Kuka tahansa osaa kunnostaa talon, mutta harva osaa ylläpitää sitä”, Bonsdorff lausuu. ”Sensitiivisyys” on hänen avainsanansa.

”On aivan ihanaa, kun keväällä voi avata ikkunat”, Kati Winterhalter kehuu painovoimaista ilmanvaihtoa.

Katse kääntyy merenlahden ylitse toiselle rannalle. Sinne on noussut mittasuhteita uhmaava elementtikivitalo, oikeastaan vastakohta vanhalle hirsirakennukselle.

”Meidät irrotetaan aistimaailmasta”, Winterhalter miettii.

”Se on taloautomatiikan näkökulma rakentamiseen. Määräysten pitäisi mahdollistaa myös vaihtoehtoja.”

Markus Jokela / HS
Pia Niemi (vas.), Marli Masalin, Outi Sirkeinen, Kristina Rive ja Anne Mäkinen (selin) olivat tulleet Helsingistä asti Espoon perukoille aistiakseen vanhan talon tunnelmaa.
Pia Niemi (vas.), Marli Masalin, Outi Sirkeinen, Kristina Rive ja Anne Mäkinen (selin) olivat tulleet Helsingistä asti Espoon perukoille aistiakseen vanhan talon tunnelmaa.

Cafe Bastvikin asiakaskunta on kirjavaa. Eteisen vieraskirjasta voi vakoilla, että tultu on kaukaakin, ja yhä uudestaan. Eräs rouva tulee kuulemma Lauttasaaresta pyöräillen Bastvikiin, vain yhden Brita-kakkupalan tähden.

Kirjastohuoneessa viisi rouvaa on asettunut pyöreän pöydän ääreen. He ovat kaikki eläkkeellä Helsingin kaupungin eri virastoista.

Mutta mikä saa rouvat Herttoniemestä, Pihlajamäestä, Kruununhaasta, Lauttasaaresta ja Pukinmäestä tänne lähes maailman ääriin, Espoon viimeiselle rannalle?

”Rakkaus vanhaan taloon ja sen henkeen. Taistelemallahan ne säilyvät”, Outi Sirkeinen tietää.

Markus Jokela / HS
Bastvikin tilan päärakennus on muistuma Saunalahden historiasta.
Bastvikin tilan päärakennus on muistuma Saunalahden historiasta.
Tämä aihe on kiinnostava, haluaisin lisää tällaisia uutisia!

Kiitos mielipiteestäsi!

Uusimmat